Karvat pöllähtää - paljon melua tyhjästä

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee yhteisen harrastuksen äärellä? Ollaan mukana niin tunteella ja sydänverellä, että silloin kun käy niin, että yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä, kumpuaa kumea murina karvansa pörhistäneen kissaihmisen rinnan alta.

Tätä väärinkäsitystä/usean sellaisen sumaa on nyt usean ihmisen voimin selvitelty ja meidän hirveiden riitapukareiden (minäkin mokoma, kastraattinaaras!) toimesta on jo tassuakin virtuaalisti paiskattu.

Miellän itseni pitkäpinnaiseksi, mutta suuttuessani taidan olla äkkipikainen ja kai sitä joutuu tässä tuohtuneena lausutut sanansa syömään (saisinko suolaa?): TUROKiin mennään häntä pystyssä vaikka hakaneulalla (kiitos Ystävä tästä hauskasta uudesta sananparresta! ;) )

Mitä tämän blogin suhteen teen - säilyykö se kutsublogina vai vaihtuuko avoimeksi takaisin, en ole vielä päättänyt. Aika näyttää.