Haukkarin kaa eläinlääkärissä

Jouduin sitten ottamaan työssäoppimispaikasta "toimistopäivän", että ehdin kaikki tekemättömät byrokratiat ja muut tehtävät tekemään. Päivä alkoi Hauen ekoilla rokotuksilla. Pakkasin Haukkarin kantokassiin fleecen sisään (jonka päällä se istui huutamassa sekunnin murto-osassa) ja tallustelin bussipysäkille. Kirpeä syysaamu ja "turkiton" eläin kassissa sai minut nostamaan sen ohutkarvapeitteisen fleecepusakkani sisään. Bussissa Hauki kurkotteli kaulaansa uteliaana saaden kouluun ja töihin matkalla olevat ihmiset hymyilemään lämpimästi. Bussin ovet olivat hirrmu pelottavat! Ne kun sähähtivät isoon ääneen, varsinkin sulkeutuessaan! Puseron alla gerbiili koitti kiivetä olkani yli, mutta matkan taas jatkuessa palasi ihmisiä ja maisemia katselemaan kaula-aukkoon.

Eläinlääkärissä Hauki pisti kaikin voimin piikkiä vastaan ja varsinkin mikrosirun laitto sai sen parkaisemaan sydäntäsärkevästi. Ego siinä enemmän loukkaantui kuin pentu. Hauella kun ei kokoa ole paljon enempää kuin marsulla, mutta egoa vaikka bernhardilaiselle! Kerroinkin eläinlääkärille, että täsä on kissanpentu, joka sumeilematta juoksee koiraa päin. Sen oman turvallisuuden vuoksi kaikki oleilu koirien kanssa tapahtuukin sylistä käsin. Juu no mutta takaisin eläinläkäriin. Purevax laitettiin siis reiteen, tunnistusmerkintä niskaan ja tarkastuksessa ei sydämestä kummia kuulunut, korvat, silmät, suu siistit, toinen kives hassutteli jossakin, kun ei ukkelia olisi voinut vähempää kiinnostaa olla paikallaan tunnusteltavana, joten merkinnän pompuloista jätämme vahvistusrokotusta odottamaan, napatyrää tai luuston epämuodostumia ei miehellä ole. Terve, vilkas kattunge! Kotiehdokkaiden yhteenotot edelleen tervetulleita.

Lähdenkin tästä nyt kaupungille asioille juoksemaan ja mm. Porvoon Faunattaren avajaisiin. Illalla latailen muutama päivä sitten Hauesta ja Thornesta ottamiani kuvia ja ehkä kännykkäkamerasta kuvan tämänpäiväiseltä ell-reissultakin. :)