Aivan maino Manna

Männä viikonloppuun mahtui paljon muutakin kuin perjantain pommi. Lauantai-iltapäivänä hyppäsin bussiin Porvoossa päämääränäni Mikkeli. Mikkelissä minua odotti sinitäplikäs itämainen ihme, 9kk:n ikäinen Windstar Witchcraft, joka perhesyistä oli vaihtamassa jo toistamiseen kotia. Olin prinsessan Apulan ilmoituksesta bongannut ja sukuselvitystä tehtyäni ja valokuvia nähtyäni ihastunut niin tulenpalavasti, että tajusin kyseesä olevan kissayksilön, joka minun oli saatava.

Sijoituskissani Muskan (Willicon Magia d'Inverno) perheessä taas tiesin toisen kissanpaikan olevan vapaana, joten tarjosin Tähkää heille sijoitukseen. Muukkoset ajoivatkin minua Mikkelin asemalle vastaan ja siitä jatkoimme navigaattorin ohjeilla vielä parin kilometrin matkan.

Ovella meitä juoksi vastaan huutava, kehräävä sini-ihana, joka puski, kiehnäsi, pörräsi ja tutki itämaisella innokkuudella laukkujamme, kenkiämme ja niistä erittyviä kissantuoksuja. Omistaja oli ystävällinen ja keitti meille kahvitkin, jotka valitettavasti jouduimme jättämään väliin. Minä ja Ulla kun emme kumpikaan kahvia juo.

Kauppakirja ja omistajan muutos, kissa boksiin ja auton nokka Mikkelin keskustaa kohti. Mäkkärin pöydässä laadimme sijoitussopparin ja toivotin Mannalle (Tähkä ei sopinut uuden perheen suuhun) ja Muukkosille hyvää kotimatkaa ja yhteiselämää. Oma matkani jatkui kohti Helsinkiä ja seuraavana aamuna kohti Tamperetta ja PIROKin näyttelyä.

Manna Mainio on osoittautunut varsinaiseksi ilopilleriksi. Uudesa kodissaan hän lähes mitään pelkäämättä tutki paikkoja, ystävystyi alle vuorokaudessa itseään pari kuukautta nuoremman Muskan kanssa, hurmasi perheen ja ... spreijasi sohvan. Sanon lähes mitään pelkäämättä, illä koirat olivat tälle lapsukaiselle kauhistus, jota pakeni verhotangon päälle ja sitten yläkertaan. Muskan välitöntä kiehnäämistä ja puskemista pelottavia koiraeläimiä vasten Manna katseli silmät pyöreinä ja aivan varmasti pään yläpuolella oli nähtävissä ajatuskupla: "Hullu."

Tuo merkkailu on nyt asia, jota olemme pohtineet. Edellinen omistaja ei kertonut kissan merkkailleen, vaikka sitä nimenomaan kysyin. Olisin kissan ostanut, vaikka vastaus olisi ollut myönteinenkin, vaan en välttämättä sijoittanut kissaa sijoituskotiin. No muuttujia on nyt palapelissä monta: uusi koti, uudet ihmiset, juoksu (kissa siis oli täydessä mourussa sen hakiessamme), koirat...

Eristetään pissijää sen verran, ettei koko koti ole spreijattu ja katsotaan, laitetaanko kisu juoksun jälkeen pillereille vai aikaistetaanko astutussuunnitelmia. Pissimistä tai ei, Manna on rakas ja haluttu ja olemme iloisia, että sen saimme ja siitä, että se jonain päivänä jättää myös tassunjälkensä Willicon pitkäkarvajalostukseen. Sanoinko muuten, että neiti saattaa olla klassisen tabbyn kantaja? ;)