Hauki

Ei ole ollut helppoa tämän pikkuviikarin kanssa, voin kertoa. Jäpikäinen siis syntyi mustalla hännällä. Sen sisko kuoli neljän päivän ikäisenä tehohoidosta huolimatta. Viime maanantaina se sai hengitystieinfektion, johon ensimmäiseen neljään päivään ei tuntunut antibiootilla olevan vaikutusta. Lisänä pienipainoisuus, silmätulehdus ja se hiivatin häntä, jonka pois putoamista odotimme ensimmäiset kaksi viikkoa! Ei ole ollut helppoa, mutta periksikään ei ole annettu. Jätkää on lisäruokittu emonmaidonvastikkeella ja kun se alkoi vastustella sen antoa niin pontevasti, että oli pakko antaa periksi, ostin sille eläinlääkäriltä hyväksi toteamaani toipilasruokaa: Royal Canine Recoverya.

Ukkelin painonkehitykessä kävi taas notkahdus tuon flunssan myötä, mutta nyt taas nousee paino ja lujaa. Ukkeli piipertää pitkillä kintuillaan kuin hämähäkki isompien puolisisarustensa seassa, tapailee jo leikkiä, pesee itseään, tutkimusmatkailee. Sen vaikeista ensiviikoista johtuen olen luopunut ajatuksesta jättää poika jatkoon. Mielestäni jalostuseläimen tulee alusta asti olla vahva ja terve ja vaikka pienellä avulla pikkukissasta varmasti saadaan aivan hurmaava hurinaattori jollekin sylinvaltaajaksi, löytyy variantti Willicon balineesikasvatuksen jatkoon Kookoksen viisikosta.

Tässä kuvia.