Täältä tullaan ja tonne mennään elämä!

Skyen "kosketuseristys" on päättynyt. Kun en saanut pojalle sijaiskotia kahdeksi ekaksi viikoksi ja en halunnut vieraan kissalan bakteerikantaa suoraan odottavien emojen luo tuoda, järjestimme pojalle huone-eristyksen, eli aina huoneeseen mennessä ja sieltä tullessa käsien pesu ja desinfektio. Oven takaa pentu on aistinut muut kissamme ja myös muita makkarissa majailija ainakin alkupäivinä kovasti kiinnosti.

Tänään on Tanskan tuliaisen Suomeen saapumisesta kaksi viikkoa ja on tullut aika eristys purkaa. Eilisiltana otin jo kissanpennun olohuoneen puolelle varovaisesti haistelemaan. Varovaisesti, my ass! Viisi minuuttia sylissä katseltuaan se pyrki itsepintaisesti vapauteen ja marssi sitten suorilta poikien lempparipuuhun, tarkemmin sanoen siihen pieneen pesään puun keskitasolla, jota kukaan muu ei käytä kuin minä kissanleluvarastona.

Aku oli käynyt haistamassa lasta kun se vielä istui sylissä ja yllättävää kyllä koki vastavärinsä ei-niin-kivaksi irvistämällä, suhauttamalla kuuluvasti ja painumalla niskojaan nakellen pois. Myski suhtautui kuten kollit nyt suhtautuvat: "Onko se tyttö? Se varmasti on tyttö, kun on noin pienikin? Mulle tyttö - voi kiitos! Oletko sä tyttö?"

Pikkuista puissa kiipeilijää (Skye eteni ekasta puusta seuraavaan ja sitä seuraavaan) seurasivatkin nenät pitkällä kaksi aikuista poikaamme, tyttöjä ei tässä vaiheessa tulokas kiinnostanut. Niin ja Akukin siis tosiaan palasi tarkistamaan kantaansa.

Tv:n nurkassa seikkailija kohtasi hyvin raskaana olevan Kookoksen, joka tyytyi murisemaan vastalauseensa kakaroita kohtaan hyvin maltillisesti. Kuuliainen Skye kunnioitti madaman sanaa ja hiipi paikalleen komennetun koiran ohi eteiseen uteliaat siamilaiset vanavedessään. Jo teki mieli vähän hyppiä ja pari juoksuaskeltakin ottaa. Pentu katosi silmistäni - ei kun läppäri sivuun ja etsimään. Ei ollut eteisessä, ei tuulikaapissa. Ei olohuoneessa, keittiössä.. (panic) ei kun oli se! Kissalapsille ostamassani kiipeilypuussa vilahti musta salama. Skye!

Poimin naperon syliini ja koitin rauhoitella sitä sylissä istumaan, mutta eihän siitä mitään tullut, kun se oli seikkailun makuun jo päässyt. Mielestäni vähän turhankin rohkeasti pentu jatkoi uuden kotinsa kartoitusta. Toiset kissat seurasivat sitä osa kiinnostuneina, osa ärtyneinä. Koirat nukkuivat jalat oikosenaan sohvan molemmin puolin. Sekin, jota pentu olisi aluksi kovin kiinnostanut. Kun en jaksanut enää silmä kovana vahtia ja kello jo läheni puolta yötä lähetin pikkumustan kokeisiin lukemassa olleen lukiolaisen kanssa nukkumaan molemmat. Huomenna (tänään) on uusi päivä jatkaa tutustumista. :)

Kuva tältä aamulta keittiön "lastenpuusta"


J.K. Nyt aamulla ei enää vakisakkia kuohuta ja Skye onkin saanut rauhassa tutkia ympäristöä. Koirista kissanpennuille vaarallisella on kuonokoppa päässään ja toista ei jaksa kiinnostaa. Olen mä aika ylpis meidän jengistä, että ne on niin itsevarmoja, että meille voi periaatteessa kävellä sisään kuka vaan ja ne silti kokee olevansa turvassa. :))