Synnytyskertomusta

No niin sitä tarinaa tännekin ;). Facebook-kavereilla oli ns. suora lähetys, tosin eipä arkipäivien välisenä yönä monikaan jaksanut langoilla keikkua. Lapset siis syntyivät eilen. Kookos oli vaatinut minut laittamaan pesän valmiiksi ja viettänyt siellä pesimässä yhä enemmän ja enemmän aikaa. Illalla rouva huuteli minuakin pesään, mutta kyllä vähän heikosti satakiloinen tommoseen näyttelyhäkin kokoiseen kevythäkkiin menee, eli tyydyin vastailemaan ja kurkistelemaan rouvan touhuja.

Kymmenen-yhdentoista välillä sitten alkoi action ja mulle tuli ihan kiire hakea sakset ja pyyhe yms. pesän viereen, kun Koksu alkoi ponnistaa ja ihan parissa minuutissa pikkutyyppi (100 grammanen!) oli maailmassa. Poikaa seurasi tyttö ja näitä kahta vielä kolmas pentu (poika). Koo piti luovan tauon. Siistinä emona se putsasi itseään ja vauvoja, minä vaihtelin alusia.

Ihanasti emo hoiteli homman ja minäkin jo maltoin antaa sen itse suoriutua. Aikaisemmin olen ollut niin tehokas, että olen napannut nuoraankin heti pihdit kiinni ja sen lähes aina itse myös katkaissut. Nyt jo luotin Koon ammattitaitoon - aiempien synnytysten hyvät kokemukset on tehnyt meistä synnytystiimin, jolla oli näiden lasten kanssa jo rohkeutta ottaa rennosti ja hoitaa oma tonttinsa luottaen samalla, että toinen hoitaa omansa. Minun hommani oli tarkistaa hengitystiet, punnita ja merkitä pennut. Kirjanpitäjä. Ja masunhieroja, ponnistusteline.

Yhden jälkeen syntyi kaksi viimeistä pentua, poikia nekin. Ajattelin jo Kauniit ja Rohkeat teemapentue-ideani vesittyneen, mutta kun siinä onnenhuumassa hereillä pyörin, enkä osannut nukkumaankaan mennä, minulla välähti! Yksi Kaunareiden keskeisiä hahmoja, Brooke, jäi pesueesta puuttumaan, mutta pudottamalla nimen lopusta E:n ja lisäämällä tavun Lyn, saatiin samanalkuinen, pojalle sopiva nimi, joka on miehen nimenä käytössä (Beckhamien poika muistaakseni) ja niin no tietenkin ensisijaisesti New Yorkin kaupunginosa. Sopinee jengiin, eikä tarvitse hyvää Forrester-sarjaa Clarkeilla ja Massimoilla "pilata" ;).

Syntymäpainot ipanaattoreilla olivat seuraavat: Brook Lyn 100g (aamupunnituksessa=ap jo 108), Ste Pha Nie 84g (ap 101, VOU!), E Ric 88g (ap 94), Rid Ge 94g (ap 105) ja Thor Ne 83g (ap 94) Pennut ovat eläväisiä ja hyviä syömään, emo voi hyvin, vaikka vahtiikin minua haukkana. Synnytystiimin lisäksi olemme nähkääs emotiimi, eikä minulla ole lupaa poistua kopan luota. No onneksi olen lauantaihin asti vapailla eikä minulla ole kiirettä mihinkään.

Yksi juttu vielä: Synnytyksessä avustan istukan ulos napanuorasta kevyesti vetämällä (veto ei kohdistu pentuun, vaan istukkaan) ja tällä kertaa yksi napanuora - muistaakseni neljäntenä syntyneen pennun - katkesi niin, ettei istukka tullutkaan ulos. Ei edes viidennen ja viimeisen mukana, eikä jälkisupistusten myötä. Ainakaan en sitä nähnyt, enkä häkin luota poistunut kuin vessassa käydäkseni ja siinä vaiheessa oli vain ihanaa kehräystä ja imetystä. Aamulla soitin eläinlääkäåriltä ohjeet ja hoitolinja oli, että niin kauan kuin emo voi hyvin, ei antibiootteja aloiteta. Haukankatseen alla siis tuo karvaisempikin emo.

Mieletön jäänallejoukkue tuolla Kookosmaitobaarissa aikaansaa onnentunteen, joka on joka kerta uusi - niinkuin pennutkin! Ei ole kahta samanlaista synnytystä, ei pentuetta, ei pentua! <3<3<3