Olin ajatellut, että julkistan tämän vasta, kun kuolinsyy tiedetään, mutta en voi päivittää iloisia asioita, ennen kuin saan tämän sydämeltäni. Uusin isku oli nimittäin Pääsiäisenpyhinä jo uuteen kotiin varatun Belladonnan äkillinen kuolema maanantai-iltana.
Istuin olohuoneessa Harry Potter elokuvan alkamista odottamassa, kun eteisestä kuului haukahdus, joka sai meidät reagoimaan. Kissanpentu kouristeli lattialla ja ensimmäisenä paikalle ehtineen tyttäreni sylissä. Ensimmäisenä etsin pennusta puremajälkiä - nope. Ei reiän reikää. Samalla huomaan suusta roikkuvan kielen sinisyyden. Koko suu on sininen. Se tukehtuu!
Koitan kaivaa suusta ja nielusta vierasesinettä, ravistan, heilautan pentua, että mikä ilmatiet tukkiikin irtoaisi. Samalla puhun päivystävälle eläinlääkärille, saan naapurin ajamaan meidät Sipooseen. Pennun suoli tyhjenee syliini meidän keittiössä.
Koko puolen tunnin matkan elvytän pentua, autossa tyhjenee rakkokin. Tiedän, ettei toivoa juuri ole, sillä elonmerkkejä ei ole, mutta elvytän loppuun saakka. Perillä suoraan vastaanottohuoneeseen. Ell ottaa pennun minulta ja toteaa sen kuolleeksi. Kuuntelee varmuudeksi vielä sydämenkin. Ei lyö. Nielussa ei näy mitään, pihdeilläkään kokeilemalla ei vierasesineeseen tuntumaa saada.
Palaan eloton nyytti sylissä Porvooseen. Ajattelen, etten voi enää koskaan kasvattaa, että minulla on Münchausenin syndrooma, jota en tiedosta, että minut on noiduttu. Tytärkin sanoo, että tuntuu kuin joku verottaisi meiltä pentuja. Joka pentueesta on pentu kuollut.
Seuraavana aamuna soitan oma eläinlääkärille. Ovat tulossa samana iltapäivänä itämaisia rokottamaan ja lupaavat ottaa Belladonnan mukaansa Eviraan toimitettavaksi.
Epätodellinen tunne jatkuu. Soitan pennun varanneelle, webmasterille, pentujen isän omistajalle. Puhumme Elinan kanssa ennen eläinlääkärin tuloa. Tyhjää, kohinaa, kyyneleet on loppu. Illalla vielä peitin pienen valkoisen kyynelillä sitä pyyhkeenmutkaan kääriessäni. Olo on musta ja lohduton.
Belladonnan kuolinsyy julkaistaan kotisivuilla, kun saan avausraportin. Vierasesineen vaihtoehto on sydämen pettäminen.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Eikö tämä mustuus koskaan lopu?
Lähettänyt Unknown klo 11.22
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
:(( Olen Eve niin surullinen puolestasi :(( Voimia mustuuden keskelle. Nyt tiedän itsekin,miltä tuntuu. Olisin kyllä voinut "olla tietämättä" :(( Halaus ja rutistus <3
Kyyneleet valuvat pitkin poskia tätä suru-uutista lukiessa. Muista, että teit kaiken mitä tehtävissä oli. Voimia suuren surun keskelle!
Voimia ja jaksamista. Toivokaamme seuraavaksi ilon kyyneleitä.
Silmät sumeni lukiessa sitä enemmän mitä pitemmälle ehti... Mitä tässä voi sanoa... aivan hirveä tilanne ja järkyttävä menetys :'( Voimahaleja ja lohtuajatuksia.
Meni kahteen kertaan, kun google temppuili...
Osanottoni suruusi. Joskus tuntuu, että joillekin sitä kuraa kaadetaan ihan liikaa päälle. Mutta olen ajatellut sen niin, että niitä ihmisiä joita hetkittäin koetellaan, saavat vielä hyvää moninkertaisena taikaisin
Voi miten ikävää:( Otan osaa. Pikkuisen poismeno on aivan sanoin kuvaamattoman ikävää ja sitä ei voi selitellä mitenkään...:(
Pala kurkussa tätä luin. Keskimaan kissala sanoi viisaasti tuossa ylempänä. Koita jaksaa raskaimman yli.
Ei voi olla totta. Todella kauheaa kuulla.
Et ole helpolla päässyt. Mä en usko myöskään enään sanomaan että jokaiselle ihmiselle annetaan sen verran kun jaksaa kantaa.
Hienosti kyllä yritit toimia, mutta se vaan ei aina riitä.
Koita jaksaa ystäväiseni. Toivottavasti jaksat tulla sunnuntaina? olisi kiva nähdä
Kamalaa :( Toivottavasti syy selviää, epävarmuudessa olo on kaikista kamalinta. Voimia!
Voi kamalaa :( Oikein paljon voimia koko perheelle! Todellakin toivotaan että syy selviää pian :/ Halauksia!
Ihan hirveää, kyllä teitä nyt koetellaan! Jaksamista sinne kovasti! Pennun kuolema koskettaa aina paljon, varsinkin jos se on näin yllättävä.
Lähetä kommentti