Suloinen ärrimurri

Edelliseen blogimerkintääni viitaten, voidaan todeta, että pentujen kasvaessa alkaa luonteenpiirteet ja muutkin niitä yksilöivät tekijät erottua. Yhden jos toisenkin suosikki itämaispennuista on Goljat: reippaana miehenä tunnettu seikkailija, syliintunkeva hurisijapurisija. Muut kolme ovat hieman jääneet Pienen Suuren Miehen varjoon ollessaan kolmistaan ja kiltisti siinä missä velimies on maailmaa kartoittanut.

Viimeksi kuluneen viikon aikana olen pannut merkille, että aktiivisimmin toisiin pentuihin, emoonsa ja ihmisiin pitää kontaktiääntä Taku - Nexun suklaatabbypoika. Poika on myös alkanut veljensä tapaan sooloilla - tehdä itsenäisesti retkiä ja tutkimusmatkoja asunnossa. Tässä yövuorojen jäljiltä vielä voipuneena nukahdin illasta aikaisin läppäri sylissäni, kuinkas muuten. ;)

Herätessäni nukkui rintani päällä suloisesti silmiään siristelevä Nexu ja sikin sokin peittojen mutkissa jaloissani Nexun pennut. Paitsi yksi. Takun löysin olohuoneesta ihan yksinään n. metrin korkuisen pesäpömpelin päältä nukkumasta. :)

Äänenkäytöstä havainnoitua: ilmeisesti emonsa esimerkkiä noudattaen Taku on päättänyt olla koirulaisia kohtaan Närkästysmies (Nexu tosin ei ole Närkästysmies vaan ihan yleisesti ärsyyntynyt siitä, että moisia eläimiä ylipäätään on olemassa ja pidetään ihmis (lue kissa-) asunnossa). Ihmisille Taku sen sijaan juttelee kovin tutun kuuloisella pienellä, huilumaisella äänellä. Jep, se kuulostaa ihan Nexulta. ;D