Pentueet tutustuvat

Brandonin paraneminen edistyy hyvin ja poika on alkanut saada sairastamisen myötä menetettyä pulleutta kylkiin takaisin. Balilauma riehuu ja rellestää ja makkarin oven takana seurallinen Nexu kommentoi menoa kuuluvalla äänellä. Päästänkin Nexun usein kahvitauolle olohuoneen puolelle ja pikku suklaatiorava ällistyttäisi sosiaalisuudellaan, ellen kissan tuntien osaisi sitä siltä odottaakin.

Jonkun kerran myös makkarin puolelle on oven aukaisun myötä vyörähtänyt epämääräinen luku telmiviä eläimiä. Tänään ovesta vyöryi varsinainen balineesi-invaasio ja istahdinkin siihen makkarin lattialle vuoroin itis-, vuoroin balipentuja pussailemaan. Pikkubalit (varsinkin kilpparitytöt) yrittivät olla hurjia ja murista eri näköisille ja -hajuisille pennuille, mutta hajuja siirtämällä ja hassuleiksi leimaamalla saatan helposti pitää useampaa pentua sylissä samanaikaisesti.

Itukeista isoin poika, Goljat on ottanut omakseen pentueen tiedustelijan roolin ja niin se tässäkin laumojen kohtaamisessa oli itispennuista aktiivisin kontaktin otossa, joskin se läheisin (ja tärkein) suhde myös näillä pennuilla on ihmiseen - siitä pidämme huolen jatkuvalla käsittelyllä ja päivittäisellä pusuttelulla. ;)

Nexun kärsivällisyys on loputon ja se sietää pikkubalit, Akun, Kookoksen, jopa koiratkin, kunhan jälkimmäiset eivät liian lähelle kosteine kuonoineen tunge. Ahne kissa on myös potentiaalisesti sosiaalinen, sillä herkkulautasen ääressä nassuttavaa ei häiritse, oli saman lautasen ympärillä sitten yksi, kaksi tai seitsemän muuta herkkusuuta.

Elämä on täyttä, samoin syli ja sänky, mutta yhtä kaipaan ja odotan. Myskiä häämatkaltaan kotiin. Ensi viikolla on balipentujen ekat rokotukset. Kotiehdokkaat, antakaahan kuulua itsestänne!