Tästä se barffaus alkaa

Nuoret koirat ovat tietyssä kehitysvaiheessa kovin honkkeleita. Luaun kohdalla honkkelius on ollut niin extremeä, ettei sitä enää ole kehitysvaiheen syyksi voinut kokonaan pistää - varsinkin, kun koira on ollut järjestelmällinen ruoasta kieltäytyjä. Se syö vain sen verran, että pysyy hengissä. Ei yhtään enempää.

Koskapa kaunottareni jää laihavikaisuudestaan johtuen kokonaan kehissä näkymättä, päätin unohtaa ennakkoluuloni BARF-ruokavalion työläydestä ja kalliudesta ja toteuttaa monivuotisen haaveeni - siirtää koirani luonnonmukaiseen ruokavalioon.
Kaikki koirat, ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että koen helpoimmaksi ruokkia kaikki samalla ruoalla, oli se sitten nappulaa, puuroa tai raakaa lihaa. Olisi myös hyvin yltiöoptimistista kuvitella toisten kiltisti pupeltavan kuivia nappuloita, kun yhdelle tarjoillaan lihaa, luita ja lihaisia luita. Tappeluhan siitä tulisi.

Eilen keskiviikkona Vauhti-Raksu sitten täytti pakastimemme erilaisilla lihoilla ja luilla. Tänä iltana tarjoilin tytöille ensimmäisen barf-aterian. Joskaan ei ihan puhdasoppisen sellaisen. Jonkun kun pitää ne jäljelläolevat raksutkin syödä. Liikuttuneena seurasin pienen mustani ruokailua: Koira, joka poikkeuksetta jättää ruokaa, nuoli jopa kupin! Tunne siitä, että tämän ruokinnan kanssa olen oikealla polulla on sanoinkuvaamattoman voimakas.