Belladonna on riiviö

Kyllä näin on näkkileipä. Pentueen ekana syntynyt homekorva (kuten kauniisti sinikilpparityttöjämme kutsun ;) ) on melkoinen riiviö. Se aina äänessä ja aina menossa, aina ekana jokapaikassa, oikea touhutäti. Siinä missä Bellatrix tyytyy olemaan sievä, on BD varsinainen peppipitkätossu. Seikka, joka sisaruksissa muistuttaakin ensimmäisistä itämaiskissoistani, Arcticats tuulipentueen Taikasta (javaneesi) ja Nupusta (balineesi), joilla roolijako oli sama.

Kimeästi kiljuen tyttönen vaatii huomiota - kissa- tai ihmisemon, molemmat käy. Ja kehrää suloisesti, kun sitä saa. Paikallaan tämä ADHD - vai pitäisikö sanoa BDHD? ;) - ei pysy hetkeäkään. Tai no ehkä hetken syvintä unta nukkuessaan. Siitäkin se herää hetkessä toimintaan. Jännä tyyppi. :D

Huomenna kersat täyttävät kolme viikkoa ja tarkoitus olisi heitä taas kuvata. Vaikka Bela Lugosin ja tummimpien pentujen sävyero on suuri, olen kuitenkin taipumassa Hämynhäivän Heidin veikkaukseen, että ovat kaikki muut sinisiä, paitsi Brandon Lee, josta paras arvaukseni tällä hetkellä on suklaa. Tabbyä en ole vielä kenestäkään keksinyt, mutta kilpparityttöjen punaisiksi muuttuvat kohdat ovat näkyneet jo jonkin aikaa hauskoina vaaleampina läiskinä niin naamiossa kuin varpaissa. Kyllä ne ovat hurmaavia ja tuo homekorva-nimitys tytöille on kaikessa rakkaudessa annettu - semmoisia Aura-juuston värisiä kun ovat. <3