Pigmenttiä

Pienten pigmentti alkaa kehittyä, korvankärjet ja nenät saada väriä. Kaksi pojista (kolmonen ja viitonen) on myös selvästi muita vaaleampia. Kuvia en tällä kertaa laita, kun en viitsi vastasyntyneitä kuvaamisella kiusata, eikähän mulla olisi fotosessioon aikaakaan - työt kun jälleen kutsuvat. Varmaan viimeistään alkuviikosta laitan silti uusia kuvia näkyviin. Luultavasti paljastan samalla naperoiden nimetkin. Ne oli jo ennen syntymää päätetty, mutta menivät uusiksi, kun esikoinen ei brassiteemaa loppupeleissä kelpuuttanutkaan ja vaikka minä olen se pääpiru ja -enkeli pentueiden takana, on kasvattaminen pakostakin koko perheen harrastus ja siten myös lasten mielipiteet tulee nimeämisissä huomioida.

Kompromissejahan se tarkoittaa ja nimiä fiilataan ja höylätään, joskus väsymiseen asti, kunnes molemmat (Rosan kanssa niitä siis sorvataan, Arton ehdotukset ovat vielä nelivuotiaan ehdotuksia) ovat niihin kaikkiin edes semisti tyytyväisiä. Nyt on kuitenkin kovan väännön jälkeen taas viisi nimeä valmiina. Bellatrix on minun kädelleni kakkinut tytteli (jeps, tommosen tempun ehti jo 1. elinpäivänään tekemään, melkoinen triksteri ;)!), toisen tytön nimen sai Rosa yksin päättää. Pojista kahden nimet on yhdessä ideoitu, kolmas on alkuperäiseltä nimilistalta peräisin.

Vaan otsikkoon palatakseni. Millainen kokemus enemmän naamiopentuja nähneillä? Onko suklailla ja liloilla vielä näin varhain (2-3 pv syntymästä) väriä edes korvissa? Voisivatko vaaleammat olla tabbyjä vai ovatko ne ehkä muuten vain vaaleampia? Tämä värintulon odottelu on varsinainen kuninkuuslaji, jossa kärsivällisyys on hyve ja maltti valttia. Niin mañana mañana, että voisi luulla spanskien sen keksineen. No en kuitenkaan oikeasti ole tämän kanssa tulisilla hiilillä, mutta kristallipallo olisi toki kiva omistaa.