Jää hyvästi, Piisku

Viesti sähköpostilaatikossani kertoi ensimmäisen hollanninpaimenkoirani, Piiskun olevan nyt koiraenkeli. Lissunmustan Baghera Antika oli one of the kind - aito holsku, mahtava harrastuskoira, jonka otin sijoitukseen nyt jo monivuotiselta ystävältäni, Kukkasen Liisalta (kennel Lissunmustan) kesällä 1998. Piin kanssa harrastimme mm. pk-hakua, tokoa ja agilityä. Koira imi kaiken opin kuin sieni ja sen kanssa harrastaminen oli helppoa ja älyttömän mukavaa.

Mukavaa ei ollut se, että Piin tullessa sukukypsäksi, alkoivat nartut, Tara ja Piisku, ottaa toisistaan mittaan jopa siinä määrin, että pahimmassa tappelussa Piiskun korva revittiin halki. Kolme vuotta narttutappeluiden erotuomarina toimittuani, kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot kokeiltuani oli pakko nostaa tassut pystyyn ja alkaa etsimään Piille omaa loppuelämän kotia. Syksyllä 2003, puolen vuoden kodinetsinnän jälkeen viisivuotias holskutyttöni matkusti perhe Remeksen mukana kohti Espoon kotia, jossa Piistä oli määrä tulla emäntä Kirsille pelastuskoira x-rotuisen Rokin rinnalle.

BH-kokeen koirakko suoritti, mutta pian huomattiin Piiskun silmissä todetun korneadystrofian edenneen ja sumentaneen koiran näkökentän siten, ettei ollut reilua koiraa kohtaan panna sitä vaativiin, vieraisiin maastoihin etsimään ja Pii sai jäädä perhekoiran tärkeää virkaa toimittamaan.

Näiden vuosien varrella olen käynyt Piitä katsomassa vain kerran, mutta sähköposti on kulkenut ja kuulumisia puhelimessa vaihdettu. Piillä on ollut Remesten luona ihana koti ja elämä! Todellinen paimen on saanut nauttia vauvantuoksusta ja kasvattaa perheen pikkutytöt isoiksi. Se on myös saanut opastaa Rokin seuraajaa, nuorta beaucenpaimenkoiraa siinä, miten ollaan ja eletään.

Viimeiset vuotensa Piisku eleli rentoa maalaiselämää Kirkkonummella. Sen nivelrikkokipuja hoidettiin menestyksekkäästi kipulääkityksellä ja luultiin koiralla olevan vielä monta hyvää vuotta edessään, mutta pari viikkoa sitten kurkusta löytynyt kasvain alkoi aiheuttaa koiralle hengitysvaikeuksia ja eilen Piipaan annettiin nukkua pois, sillä armollisempaa on antaa koiralle inhimillinen kuolema, kuin pitkittää sen elämää vain siksi, että se on mahdollista. Piiskulla on nyt hyvä olla.

Kiitokset Remeksille ihanasta kodista! Yhdestätoista elinvuodestaan Piisku ehti olla enemmän teidän kuin minun. Rakkaalle pienelle tulisielulle toivotan hyvää taivasmatkaa. Meillä on sinua Piisku ikävä.


Piisku kissaystävänsä kanssa kuvattuna viime joulukuussa. <3