Ihmeelliset menestyivät näyttelyssä :)

Työkiireiden vuoksi en sitten pääsyt itse Hyvinkään kissanäyttelyyn. Onneksi minulla on 16-vuotias monessa taitava tytär, jonka saatoin lähettää kissan kanssa matkaan, niin ei minun työvuorolistani pilannut näyttelyyn osallistumismahdollisuuksia Myskiltä ja Nexulta.

Ensimmäisen kerran ehdin soittaa töistä ruokatauolla. Rosa, FIFe-ensikertalainen, kertoi, ettei arvostelu nyt ihan putkeen ollut mennyt. Tuomari oli sanonut kissaa läskiksi ja todennut, että sillä on lättänä otsa ja liian lyhyt häntä. Silmien väri oli kuulemma sentään hyvä! Arvostelussa kissamiäs oli jäänyt viimeiseksi. Mua hieman nauratti, tiesinhän hyvin, millainen kultakimpale Myskelimies on, joten tämän tuomarin huvittaville mielipiteille aioin viitata kintaalla. Koiranäyttelyissä oppii olemaan odottamatta liikoja joka näyttelyltä, joten "murskakritiikki" ei keljuttanut, virnistytti lähinnä. Sen kyllä sanoin duunikavereillekin, että jos ihmiset polvilleen pudottavan silmänvärin olisi haukkunut, niin olisin henkilökohtaisesti taluttanut herran norjalaisen optikolle. ;)

Työvuoroni päättyi kolmelta, tai no, kymmentä yli. Pukuhuoneessa huomasin Rosan taas soittaneen. Kilautus ja jymyuutinen: R oli tulkinnut tuomarin leikinlaskun väärin ja
Myski olikin ollut itseasiassa tuomarin suosikki! Odottivat paneelin alkamista siellä!!!

Kotimatkan pamisin Helteen kanssa näyttelystä ja kissanpennuista (ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä, kuten aina). Kohta puhelun lopetettuani Rosa soitti uudelleen. Panelissa Myskin oli voittanut Mara Katti! "Mut ei se haittaa" - sanoi Rosa - "Se oli upea!" <3

Näyttelymenestykseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Nexukin sai ensinäyttelysssään pentuluokan Exc 1:sen, joten aivan turha reissu ei ollut Turun edustuksellakaan!

Kiitokset kaikille, jotka näyttelymatkamme mahdollistivat: Senjalle, joka Myskelin ilmoitti, Marialle, joka nappasi Roon ja Mykkin kyytiinsä Porvoon läpi ajaessaan ja palautti myös heidät illalla turvallisesti kotiin, Elinalle, joka luotsasi kissan ja tytön läpi uuden sääntöviidakon, ilmoitti, toi ja esitti Nexun ja tietysti Baila-Bailan punatulkulle, Marikalle, jota Myskelin koko olemassaolosta on ensikädessä syyttäminen ja kiittäminen.

Kun näyttelykuvia ei ole vielä käytettävissä kellään, blogikuvitukseksi Elina V:n huhtikuussa ottama kuva Myskistä. Näitä kuvia muuten löytyy lisää Jalbumista, vaikka niiden siirtäminen vielä kesken onkin.



Nyt vielä jänskätään, osuiko Myski taikka Nexu Heikin tai muiden kameramiesten / naisten kameran etsimeen. Peukut pystyssä, sillä nämä näytelmätunnelman vangitsijat kertovat todellakin yhdellä kuvallaan enemmän kuin moni tuhannella sanalla. :)

P.S. Kotona vielä halusin kuulla, MITÄ tuomari oli sanonut. Big and heavy - ei ihan sama kuin läski, ovat itseasiassa varsin toivottavia ominaisuuksia nuoressa siamilaiskollissa. Häntäkin arvostelusetelissä sopivanmittainen, tuomari oli nuorta tyttöä vain uunottanut ankarilla ilmeillään ja mukatyytymättömyydellään. ;)
Elokuun SUROKissa veljekset Bailan-Bailan Rauhan Aika ja Marikan oma ihmeellisenvärinen (sinikonnapoika) Baila-Bailan Kun Sain Voimani kohtaavat ja tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, kumpi näistä hyvin kotona ruoka-aikanaolleista vie toisesta voiton! Tarvitaankohan kalavaaka?