Emokissa on Wagner

eikun sika! Kookos on sanotaanko viikonpäivät sikaillut vaan. Se viettää aikaa kahvilla, poissa pentujen ulottuvilta ja moikkaamassakin käy sen verran, että saa lapsilta namuset (märkäruoan) vietyä, tissillepyrkijöille se murisee.

Toisaalta ymmärtäähän tuon: niillä on teRävät hampaat ja niitä on PALJON - sekä hampaita, että kissanpentuja - joten aika jauhelihamyllyynhän emo itsensä asettaa, kun imettäväksi antautuu. Ja pakko on välillä sekin tehdä, kaikki itse joskus imettäneet sen tietää.

Pentujen ruokakokeilut eivät ole enää maistatusta. Ne syövät ihan oikeasti. Niin raakaa lihaa kuin märkäruokaakin. Tänään tarjosin niille elämänsä ensimmäisen annoksen "markettiruokaa" - Whiskasin Mmm silakkajotakin ja voe nami, mitenkä maistuikin! :) Raksuja on tarjolla, muttei niitä paljon välitetä nakerrella. Kun eilisiltana tein kokeeksi pari annosta emonmaidonvastiketta(ajattelin syöttää sen pennuille ruoan seassa), ja kaadoin sen kupissa lojuneiden raksien päälle, kävi siinä muutama utelias sitä maitoa sitten maistelemassa.

Myskiin ja Nexuun vastikejauhepussien tuoksu tehosi kuin kissanminttu potenssiin jotakin. Keräsin ne kiireesti roskiin ja pois, ennenkuin alkoivat singahtelemaan kattoon ekstaasissaan.

Tietenkin, kun emo vierottaa naperoita, alkavat talossa hormonit hyrrätä muutenkin. Onhan meillä tuo esipuberteetti Baila-Baila täällä jo surraamassa; uudesta kissasta ihastuneena Akukin pan-pan-panisi ketä vain, kenet kiinni saa ja sitten on nuo nuoret naiset Nexu (juu laps toki vielä) ja Kookos... mmm. Taitanen kaivella sen ell:n numeron esille jo hyvän sään aikana. Voi minun valkoista kolliani. :(