Kissahäät

Kookoksen kauan odotettu mouru alkoi ja täällä on viikonloppu vietetty kissahäitä. :)
Odotamme siis Akun ja Kookoksen jälkikasvua syntyväksi maaliskuun puolivälissä. Koska Aku on valkoinen, vasta jälkeläisistä selviää, kantaako miakkonen valkoisensa alla minkä väristä maskia. Kookoksen sävelet ovat selvemmät: se periyttää vain klassisia naamiovärejä, jotka toki esim. punaiseen yhdistettynä niiavat pois alta tai taittuvat kilpikonniksi. Molemmat vanhemmat kantanevat suklaageeniä (häviävän pieni mahdollisuus kaneliin kai on pidettävä mielessä aina kun suklaaväreistä puhuu?) ja diluutiota, Aku luonnollisesti valkoistakin, eli aika monenkirjava pesue meillä kevättalvella pentulaatikossa saattaa vipeltääkin! Nyt vain varpaat ja sormet ristiin, että kaikki menee oikein ja oppikirjan mukaan, emo voi hyvin ja pennunsiemenet masussa itävät!

Jo heti ekan hääyön jälkeen sovittiin, että maaliskuun 14. pidettävään Tampereen koiranäyttelyyn lähteekin Lupen kanssa Rosa, enkä minä (päivystän kotona pentuja syntyväksi) ja kun mulla seuraavana päivänä on kissankasvattajakoulutus Helsingissä, on Rosa puolestaan synnytyspäivystäjä ja soittaa mut kurssilta kotiin, jos alkaa tapahtua. Ensi viikonloppuna Lahteen lähden vain minä, sillä Moton ilmoittautuminen ei ensi kertaa koiraa näyttelyyn ilmoittavalta omistajalta mennyt ihan putkeen ja kuorikin jäi postittamatta. Millin kuitenkin olen itse kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ilmoittanut ja oletan sen siellä tapaavani.

Naomi ihana pikkurellu on meillä viikonloppukylässä ja harmittaa niin, kun ei ole toimivaa kameraa, se on ihan huwjan siewä! <3 Kyllä täytyy sanoa, että kaikin puolin olen mimmiin tyytyväinen - no, haukkua se toki saisi vähemmän, on kai sen isosiskoltaan Neve the schipperkeltä omaksunut? Hieno pentu ja ihanan helposti laumaan solahtava. Olemme nauttineet kuutamoöistä ja lenkkeilleet lähipelloilla, myös kylässä ja koiraihmisten käpälöitävänä on käyty. Kissat ovat Naomista kuitenkin parhautta, sellaisia ei kotona ole. Jänniä ja vähän pelottaviakin otuksia. Reippaasti Nomski kuitenkin lähestyy, vaikka häntä pystyssä peffa edellä kohti tulevaa Kookosta seuraavassa hetkessä pakoon pyrähtääkin. Onhan se aika straight forward, ei käy kieltäminen... ;D Pennun kokemusmaailmaa meillä oleskelu kuitenkin laajentaa ja sen on aikanaan helpompi tulla meille myös synnyttämään, kun paikat, ihmiset ja eläimet ovat entuudestaan tuttuja. Puhumattakaan siitä, kuin mieluisaa meistä on pentukarvaista sulostusta pitää, nyt kun Luaukin on kuin salaa päässyt eskari-ikäiseksi ja -kokoiseksi kasvaa hujahtamaan.