Kuka on puu ja ketkä metsä selviää, kun eilen kuulemani suru-uutinen julkistetaan. Olen taas itkenyt ja itkenyt; ihmetellyt elämän epäoikudenmukaisuutta, lyhyyttä; kuoleman lopullisuutta. En löydä edes sanoja, otsikkokin on lainattu. Ihminen, jonka elämäntyö oli koirat, on poissa.
Voimia läheisille ja perheelle. Olette ajatuksissani.
perjantai 26. joulukuuta 2008
Kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään aution näköistä
Lähettänyt Unknown klo 0.16
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti