Niin on kaunis ja ihana poika tämä. Ujo, mutta kiltti. Oppii luottamaan meihin pikkuhiljaa, vaikka minä ilkiö menin sen näyttelyn jälkeisenä päivänä pesemäänkin. Juttelee pienellä äänellä, kehrää hiljaa ja söpösti, leipoo ja tassuttaa, puskee. Väri taitaa täplikkään sijaan ollakin solidi, mutta otetaan geenitesti, niin tieto on varma. Tällainen aarre meillä täällä on. Poikani sen jo uudelleenristi Rikuksi.
Laumassa eletään jännittäviä aikoja kun huushollissa sattuu ja tapahtuu enemmän kiin vuosiin. Olivian pysähdys sijoituskodissa oli tosiaan lyhyttäkin lyhyempi ja koska a) tykkään tytöstä b) inhoan periaatteesta kaikkea eläinten heittopussittelua ja tarpeetonta kodista toiseen siirtelyä, halusin yrittää sopeuttaa venäjättären laumaamme kotona. Aika nopsasti sujuikin tutustelut kastraattipoikiemme kanssa, saipa heti kärkeen kiimansa ajoittanut kuuma puuma kastraatti Myskinkin hormonut hyrräämään ja niin löysi Kapteeni Siniparta sisältään Kollien Kollin, joka vastaili miehen perään mouahtelevan lilatäplän vaatimuksiin miehekkäillä mrrnaueilla ja reippaan rehvakkailla astumisyrityksillä.
Sanomattakin on selvää, että mami-poika duoa olemme pitäneet erillään. Kastraattipoikain jälkeen arvelin hyväksi tutustuttaa lilaihanaa koiruuksiin. Perheemme kahteen, kookkaanpuoleiseen koiruloiruliin, joista nuorempi on siis 11 kuukauden ikäinen puolanvinttikoira. Melko kivutonta sekin. Catmaxistä luotuja kylmiä katseita, pari epäonnistunutta lähestymisyritystä.
Jännittävimpänä pidin Lady Of The Housen eli Kookoksemme tapaamista. Siksi lykkäsinkin sitä mahdollisimman pitkälle. Tänään sitten oli se päivä. Olivia jo kokee kotimme kodikseen. Eilen se joutui luovuttamaan saunakammarinsa seuraavalle uudelle tyypille - Skyen pojanpoika Warrelle, jonka siis toin mukanani sunnuntaisesta kissanäyttelystä.
Aamu sitten sujui melko rauhallisesti. Pieniä muristeluita sängyn alta kuulostelin, muuten tilanne ei ollut turhan uhkaava. Mutta poiki se outous pari takaa-ajotilannettakin. Ja takaa-ajajana vastoin luuloani olikin Miss Pulloharjahäntä, Olivia!
On se kova queeni. Aamulla hätisti austraalialaisen pussipirun äänellään siamilaiset puusta ja myöhemmin ajattaa talon kuningatarta edestakaisin olkkarin ja makkarin väliä. Tietenkin puhalsin pelin poikki ja suljin oven Koksun jälkeen, mutta harjoitukset jatkuvat.
Warre sen sijaan saa jatkaa muutaman päivän laumamme touhujen arvailuja oven läpi ääniä kuuntelemalla ja hajuja haistelemalla. Liitteeksi pari kuvaa uusista tulokkaista. Ainakin Warrelle (myös Waldorfiksi ja Rikuksi puhuteltu) olisi vielä se oma koti haussa. Saa Oliviaakin kysyä.
Joku on jo saattanut huomata minun jättäneen syksyn näyttelyitä väliin. Tämä on nouseva trendi. Minua ja kissojani nähdään tulevaisuudessa aina vain vähemmän ja vähemmän kissimissekisoissa. Syy on se, että olen joutunut pohtimaan, mikä minulle on elämässä tärkeää ja vaikka näyttelyt kiva harraste ovatkin, on se huono renki. Perhe tulee ensin nyt ja tulevaisuudessa ja annan vähän vapaa-aikani ennemmin pojalleni, kuin vietän sen eri puolilla Suomea näyttelypuuhissa.
Kasvatustyöstäni kiinnostuneet ovat tervetulleita sovitusti meillä kotona käymään ja toki vähintään vaadittavat avoimen EX -tulokset tytöille ja pojille haetaan jatkossakin. Rankingille viittaan kintaalla. Ne sijoitukset eivät onnellisuutta tuo, vaikka samaan hengenvetoon haluan toki kiittää kasvatinomistajiani ja sijoituskissojeni haltijoita aktiivisuudesta kissojen esille tuomisessa. Onnellisuutta tuokin tuo hyvä henki, yhteistyö ja yhteisöllisyys. On ne VP:t, TP:t ja BISsitkin kivoja, mutta nyt on aika keskittyä muihin juttuihin.
Edellisessä merkinnässä mainittuun urkkiinkin tullaan vain sunnuntaiksi. Mutta toivottavasti nähdään siellä! Pusit ja halit eläinystäville maailman eläintenpäivänä.
Uusi kollimme, Rimppakintun Aamuvarhain saapuu aamuvarhain lauantaiaamuna URK:in näyttelyyn Kirkkonummen Masalassa. Kaikki kermatäplämiehestä kiinnostuneet (ja erityisesti sijoituskotiehdokkaita liikekannalle yllytän) ovat tervetulleita puolivuotiaaseen miakkoseen tutustumaan. Näyttelyyn osallistumme molempina päivinä, eli sunnuntainakin ehtii.
Toinen näyttelydebyyttinsä tekevä nuori kykymme on Taikan luona sijoituksessa asuva, minun ja Keskimaan Hannan yhdessä omistama ruskeanaamio siamilaistyttö Pulmu.
Sunnuntaina on mahdollista bongata myös kolme sukupolvea valkoisia. Alunperin sukupolvia piti olla neljä, mutta eräs hajamielinen unohti uusia rokotukset ajoissa ja niin pienimmäisen (ei enää niin pieni valkoinen, Ilpo 6kk) isoisoisä Aku jää geimeistä pois. Paikalla siis Akun tytär IC Willicon Sur Maa (Ninan rakas Ii), tämän tytär CH Nicator My Fair Lady (Anis) ja jo mainittu, pikkumies (ja Pulmun tuleva puoliso) Ilpo eli virallisemmin Willicon Lavacristallo. Ii on mahdollista bongata myös lauantaina.
Tulkaahan hihasta nykäisemään, jos sijoituskissa tai pentu meiltä kiinnostaa.
