.. .. .. ..

Joulua

2011-12-24T04:45:00.000+02:00

Summausta kuluneesta vuodesta, pentujen luovutuksesta, varaustilanteesta ja muusta pyhien välissä. Nyt pennunpehmoiset jouluntoivotukset Willicon-pesästä.

Joulukortin malleina Willicon Ma Choi Lee ja Flirt Tai Lee. Alkuperäisen kuvan kuvasi tietenkin Nina, joulukortiksi sen Imikimillä muokkasi ystäväni Suski.

Puhelin pesukoneessa (uusi numero!!!)

2011-12-04T00:42:00.000+02:00

Koiranäyttelystä väsyneenä tulin pesseeksi puhelimeni pesukoneessa ja vainaahan siitä taisi tulla. Onneksi varapuhelin löytyi kaapista ja sain siihen virtaakin. Kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi, saa SIM-korttini ainakin toistaiseksi olla puhtaassa puhelimessa ja tästä toimivasta simpukkaluurista minut tavoittaa valitsemalla wanhan numeroni (wanhat ystävät saattaa tän vielä muistaa): 044-033 4303

Simpukkapuhelimen huonoihin puoliin kuuluu kosketusnäytön puutteen ja ennustavan tekstinsyötön puutteen lisäksi se, ettei siihen ole tallennettu yhdenkään kaverini puhelinnumeroa. Eli kaikki te, jotka luulette, että teillä on minulle asiaa nyt tai tulevaisuudessa, tallentakaa numero ykkösnumerokseni. Ja heihoi! (this is important) - Ilmoittakaa OMA numeronne minulle vapaavalintaisella viestimellä.

Maailman toisiksi huonoin bloggaaja raportoi

2011-12-03T22:14:00.000+02:00

Muistaakseni Ancient-kissalan Senia varasi taannoin itselleen sen maailman huonoimman - vai laiskimmanko se oli? - bloggaajan tittelin. Mä oon sitten se toisiks laiskin. Kuvamatsku ei päivity siksi, ettei sitä ole. Aamulla ei ehdi kuvata, illalla on siihen liian pimeä. Kuvaajankin olin meille vapaapäivälleni buukannut (kiitos Varpu), mutta jouduin viime hetkellä perumaan, kun läheisen elämäntilanne vaatii aikaani ja aika paljon aikaa ja energiaa kuluu ihan arjen pyöritykseen, johon kissalan kirjeenvaihto ja eläinlääkärikäynnit luovat oman pikantin lisänsä.

Eläinlääkärikäynneistä selvennettäköön, etteihän me siellä nyt ihan kaiken aikaa hypätä. Kerran viikossa vain viimeisen kahden viikon aikana. Eli pennuille pukkasi jostain silmätulehduksen, jota sitten tippakuurilla hoidettiin ja vahvisterokote siirtyi viikolla ja sen myötä myös luovutus. Nyt ovat sen alkuviikosta saaneet ja kaikki ovat reippailla mielin, kirkassilmäisinä valmiina lähtöön. Mitään suurensuuria nämä pennut eivät ole, mutta sitäkin hurisevampia ja ihmisennälkäisiä.

Toiset masuunpöristettävät tapasin tänään ekan kerran kolmeen viikkoon, nimittäin Ninan luona kasvavat Willicon Teekakkoset. Sijoituskodissa oli perheen aikuisilla kissoilla pian pentujen synnyttyä rajua vatsaoireilua: oksentelua ja pitkittynyttä ripulia. Kun ei mokoma normaalikonsteilla taipunut, oli pakko lausua ääneen pelottava kirjain G. Giardiaa? Who knows, mutta Axilurin myötä kisumisujen vatsat rauhoittuivat.

Vaikka tartuntaa ei sijoituskodissa ole todennettu, toki päät sauhuten mietimme, että jos se on Sitä, mistä se voi olla lähtöisin ja vaikka meillä kotona on kissojen massut kunnossa, oli tiedossamme, että giardiasta on oireetonkin muoto olemassa. Niinpä ensin CatVettiä konsultoituani, keräsin viime viikolla kakkaa purkkiin. Tiistaiaamuna sain Evirasta puhelimitse tiedon: näyte negatiivinen :). Ninan kissat ovat kaikki Axilurinsa syöneet (10pv) ja kakan purkitus siellä alkaa ensi viikolla. Tästä koko ruljanssista tullee sitten ihan oma merkintä sijoituskodin blogiin. Siellähän ne tunnelmat tiiveimmät olivat, vaikka mukana elettiin etänäkin.

Jo tässä kohtaa voin nostaa silinterihattua ja frakki maata viistäen kumartaa Ninalle, joka onnistui hoitamaan tartunnan - oli se sitten mikä tahansa - niin, etteivät pikkukissat sitä saaneet. Se, jos joku on arjen sankaruutta.

Niin mutta jos niistä naperoistakin jotakin. Nightwishit lähtevät maailmalle, kaksi muita myöhemmin, mutta siltä vaikuttaisi, että Novio ja Amaliakin ovat omat ihmiset itselleen hurmanneet ;). Iin naperoista on alustavasti jatkoon valittu Arska ja Nala. Loput neljä sitten päätyvät lemmikeiksi ja näyttelykastraateiksi. Hyviä kotiehdokkaita on lähes kaikille - vain Taavetin oma ihminen uupuu. Tuumailevalle sylissänapottajalle syliksi tarjokkaat ilmoittautukoon allekirjoittaneelle joko sähköpostitse: williconATsurok.fi tai puhelimella 044-345 9555.

Mää oon täällä, missä sää oot?!, kysyy Taa. Kuva Nina M.

Nimet

2011-11-21T20:43:00.000+02:00

Kaikenlaista hullunmyllyä meillä kotona ja Hurinesiassa, mutta jotakin viksua saimme silti tehtyä. Nimittäin nimet päätettyä. Nimien julkaisukuvina Ninan ottamat kymmenpäiväiskuvat (viikkoispäivitys uusinen kuvineen taas Hurineesiblogissa parin päivän päästä). Karvanpituuksia ei kahden herrakissan kohdalla ole tarvinnut arpoa, muut ovatkin sitten juksuttaneet kokorahalla, yksi jopa sukupuolen suhteen. Piipa nimittäin. Ja saattaa tehdä sen vielä uudelleenkin, mutta _tällä hetkellä_ uskomme pentupesässä temmeltävän kokoonpanon: kolme tyttöä, kolme poikaa.

Ja karvanpituuksista näyttäisi siunaantuneen kolme mamman kopiota: valkoista siamilaista ja kaksi isin kopiota: ruskeanaamio balineesia. Hantta sitten halusi olla yksilöllinen, ts. se seitsemäs Willicon sininaamiosimsku, jota Amalia ei ollutkaan, kun sinisesta ruskeaksi muuttui. Good choice. Paitsi, että Hantan karva on pidempää kuin valkoisilla sisaruksillaan, joka pistää miettimään, olisiko se sittenkin balineesi? No nämä karvanpituudet ehditään vielä moneen kertaan muuttaa, mutta nimet on päätetty ja tässä ne ovat:

Nala eli Willicon Flirt Tai Lee (SIA w 67 var)

Hantta eli Willicon Hu Ri Cee (SIA a var)

Arska eli Willicon Ma Choi Lee (BAL n)

Eemeli eli Willicon Wel Mui Lee (SIA w 67 var)

Taavetti eli Wiilicon Chil Lai Lee (BAL n)

Piipa eli Willicon Po Goi Lee (SIA w 67 var)

Saa kommentoida.

Varaustilannetta, pentuja ja pentusuunnitelmia

2011-11-14T19:43:00.001+02:00

Hei hulinaa on kuulkaas kahden pentueen kanssa, vaikka toinen onkin Ninan hellässä huomassa sijoituskodissa. Mannan kotiinlähtöön on enää päiviä - kun mukulat keskiviikkona täyttävät 12 viikkoa, ottaa Manna torstai-iltana suunnan kohti Kiteetä, jossa itiskasvattini Muska (Willicon Magia d'Inverno) jo malttamattomana leikkikaveriaan odottaa.

Iineksen pentuja on kysytty niin paljon, että olen asiasta hieman pölkyllä päähän lyöty. Ihaniahan he ovat ja niin ovat vanhempansakin. Mutta niin ovat olleet pentueet Teekakkosia ennen ja tulevat olemaan heidän jälkeensäkin. Onnellinen mieli on siitä, että Noviolle ja Amalialle olisi viimeinkin hyvän tuntuiset kotiehdokkaat ja vaikka penturuljanssia täällä kotonakin jatkuu vielä pitkälle joulukuuhun, on varausten mahdollisen varmistumisen myötä helpompi alkaa pohdiskella Teonsanojen (vol. 2) sijoittumista. Tällä hetkellä koteja olisi tarjolla enemmän kuin pentuja. Hyvin harvinainen tilanne siis, mutta ehtii vielä muuttua moneen kertaan ennenkuin nyt neljäpäiväiset ovat luovutusiässä.

Suunnitelmista sen verran, että näiden Iin viime viikolla syntyneiden karvanakkien isosiskon Aniksen päänmenoksi on kaavailtu lähitulevaisuudessa häämatkaa varsinaisen komistuksen, lilanaamio balineesikollin luo. Syy, miksei suunnitelmia näy kotisivuilla (eikä pentujen varaustilanne päivity, grr), on se, etten yksinkertaisesti enää pääse niitä muokkaamaan. Uudet ovat työnalla, mutta koska webmasterillakin on elämää Willicon kissalasivujen työstämisen ulkopuolella, niiden julkaisu on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen ja siihen asti olemme - te ja minä - näiden blogipäivitysten varassa. Meiliä saa toki laittaa tai puhelimella kilauttaa, jos jokin mieltä askarruttaa - yhteystiedot löytyvät sieltä päivittämättömiltä kotareilta.

Manna laskee: kolme yötä kotiinlähtöön on... Ette arvaa, kuinka mulla tulee ikävä tätä kissaa! Kuva Nina M.

Nightwishien kuvat ja PRA-testien tulos

2011-11-11T06:08:00.000+02:00

Menee hieman nurinkurin-järjestyksessä kuvien julkaisu. Nämä kuvat on siis otettu maanantaina, ennen T2-pentueen syntymää. Mutta hyvää kannattaa odottaa.
10vk 5pv vanhat Nightwishit kuvasi Nina MD.

Amalia (Willicon Amaranth) - still available. Miksi tätä suloista tyttöä ei halua kukaan?

Elvi (Willicon Elvenpath) - varattu ja muuttaa joulukuun alussa Helsinkiin

Baba (Willicon Nightquest) - varattu ja muuttaa myös Helsinkiin

Ines (Willicon Come Cover Me) - varattu ja muuttaa Savonlinnaan.

Bruno (Willicon Wishmaster) - varattu ja muuttaa Tuusulaan

Ja sitten ne PRA-testatut tuloksineen:

Minerva (Willicon Sleepwalker) - varattu ja muuttaa kasvatuskissaksi Vuorikatin kissalaan Helsinkiin. PRA-negatiivinen! :)

Didier (Willicon Nemo) - varattu ja muuttaa kasvatuskissaksi Kasumi-kissalaan Saloon. PRA-kantaja.

Novio (Willicon Higher Than Hope) - varattavissa. Novion testitulos oli negatiivinen ja siksi etsin sille kotia, jossa se saisi olla kollina 1-2 pentueen ajan.

T2-pentue syntynyt

2011-11-10T22:01:00.001+02:00

Pidettyään meitä kaksi päivää jännityksessä, Ii viimein aloitti synnytyksen tänään iltapäivällä. Tunnissa emo ponnisti maailmaan kuusi potraa balineesin / siamilaisen alkua, poisti kalvot, puri napanuoran, pesi pennut ja töykki ne tissille. Lähimamma Ninan tarvitsi vain katsoa ja ihailla, merkitä pennut ja punnita painot. Minä sain reaaliaikaista tiedotusta synnytyksen edistymisestä kännykkääni, kun en näin ihanasta perhetapahtumasta huolimatta voinut työpaikkaani jättää. Ja eikäpähän minua olisi tarvittukaan, niin hienosti Team N-Ii vetivät.

Töistä palattuani pääsin vastasyntyneita nuuhkuttamaan ja kylläpä onkin taas somia kissalapsia maailmaan saatu *sydän*. Hurineesi-blogiin varmasti päivittyy lähiaikoina kertomus syntymän ihmeestä. Sitä odotellessa kuva pienokaisista. Nimi T2 viittaa siihen, että pentue saa taas nimensä verbeistä (vrt. ensimmäinen Willicon pentue, josta myös näiden pentujen emo Sur Maa, on) - se on Teonsanat II.

Kuvamaistiaiset

2011-11-06T23:18:00.000+02:00

Tänään meillä kävi Ineksen (Come Cover Me) tuleva perhe häntä katsomassa ja ottivat hyvällä kamerallaan muutaman kuvan muistakin. Huomenna Nina on luvannut tulla ottamaan 10vk viispäiväiskuvat, mutta niitä odotellessa tässä Arin otokset tältä päivältä:

Ines

Baba, Manna ja Elvi

Ines uudestaan

Ja vielä Didier, Amalia ja Elvi

Valitettavasti kaikki naperot eivät kuviin sattuneet, mutta tässäpä esimakua tulevasta. Kaikki kuvat Ari H.

Rokotuksilla

2011-11-04T15:30:00.000+02:00

Nightwishien kanssa kävimme ekoilla rokotuksilla. Naperot saivat piikkiä peppuun ja mikrosirut nahan alle. Porukka oli matkasta järkyttynyttä -Menimme bussilla, kuljetusboksit kärryn päälle viritettynä ja koska hämähäkit, joilla boksit olivat kiinni, eivät ihan riittäneet isoja boxeja riittävän tiukasti sitomaan, ne keikkuivat ja heiluivat joka töyssystä ja tienylityksestä ja jouduin korjaamaan niiden asentoa useita kertoja matkalla bussipysäkiltä vastaanotolle, keikahtipa torni kerran nurinkin. - ja siksi tosi kilttiä ja hiljaista. Ainoa, joka rokottelua hieman ääneen protestoi oli Minerva.

Elvillä pääsi jännityksestä kakka ja siinä sitä vauvankakan tuoksussa rokoteltiin loputkin pentueesta. Eläinlääkärintodistukset kirjoitellaan sitten tehosterokotuksen yhteydessä, mutta päällisin puolin, ei porukasta mitään vikaa löytynyt, eikä myöskään sukupuoliarvioni olleet menneet vikaan. 25.11. sitten se tehoste ja siitä viikon päästä alkaa luovutus (muutos aikaisempaan 30.11., huom!)

Terveisiä pennun varanneille

2011-10-30T11:25:00.002+02:00

Olette viiden viikon sisällä saamassa kotiinne terävähampaisia ja -kyntisiä pikku olentoja, joilla on mahtava tiikeripomppu kaikilla. Pennut taitavat kung fun ja thai boxingin, mutta eivät kunnioita sääntöjä. Nämä pikkupullerot ovat totaalisen kaikkiruokaisia ja alati nälkäisiä, eikä niiden moottori koskaan sammu. Pojat eivät ole ritarillisia, eikä tytöt neitimäisiä, mutta ihania lellikkejä ja lemmikkejä niistä kaikista takuulla sukeutuu. Tällä hetkellä vain tuntuu pentuhuoneeseen mennessä, että joutuu viidakkoon, kun sen värikkäät asukit saapuvat ensin ahmimaan kaikki tuomisesi ja asettuvat sen jälkeen hetkeksi levolle sylkkyyn ja kainaloon ennen kuin villi leikki jälleen jatkuu. Villikoita, todentotta. Vielä ne kaksi omaa kotia vailla. :D

P.S. Eilisen esittäytyminen meni hienosti. Erityisen tyylikkäästi rotuja promotoi tanskalainen prinssimme Skye, joka jaksoi leipoa ja leikkiä koko viisituntisen keikan. Syliä ja silityksiä sai koko kastraattiporukka ja oli mulla sitten loppujen lopuksi kuitenkin muutama flyerikin tulostettuna kiinnostuneille mukaanjaettavaksi.

Faunatar, Porvoo

2011-10-28T15:01:00.001+03:00

Huomenna meidän kööri on esittelemässä itämaisrotuja paikkakuntamme Faunattaressa. Myöhään aloitetut esivalmistelut johtivat siihen, että jouduin tekemään rotuesitteet itse ja jakaa asti niitä ei nyt valitettavasti ole. Kissat ovat silti paikalla ja samoin minä, eli kysellä saa ja vaikka meilillä loput.

Mukaan lähtee kolmen kopla (ei se Nannan, Blogistania huomio), mutta kuuluuko koplaan kaksi lyhyt- ja yksi pitkäkarva, vai päinvastoin, taitaa ratketa vasta lauantaiaamuna. Porukan "epäedustavin" - kastraationsa jälkeen pullistunut Kookos-pallo ja Akusti ovat ainoat varmat valinnat. Myskin ja Skyen välillä on pakko vetää pitkää tikkua. En usko herrojen nauttivat useamman tunnin oleskelusta lähekkäin muutenkin jännittävässä ympäristössä. Ja Manna vielä imettää.

Pennut eivät valitettavasti voi edustaa - niin hauskoja kuin tämmöiset viiriäiset yleisömagneetiksi olisivatkin. Ekat rokotukset ovat edessä vasta ensi viikolla ja rokottamattomien pentujen paikka on kotona. Mutta kukaties, ehkä kaupan asiakkaista löytyy kotiehdokas vielä kotia etsiville Amalialle ja Noviolle ;) ja silloinhan meille pääsee pentuja kotiinkin katsomaan.

Tulkaahan paiskaamaan tassua ja samalla tutustumaan ZiwiPeakiin. Olemme paikalla noin klo 11-16.

Kasvattaja taas sekaisin

2011-10-21T18:05:00.001+03:00

Kyllä osaa luontoäiti kyykyttää pientä ihmistä kerran toisensa jälkeen niinkin perustavanlaatuisissa asioissa kuin sukupuolen- ja värinmääritys. Tällä kertaa koin Suuren Nolouden Hetken palatessani töistä kotiin valoisan aikaan ja istahtaessani makkarin sängynlaidalle pentuja ihastelemaan.

Kovin on tumma tuo sininaamiotyttöni, ajattelin. Lähes musta. Ja samantien nappasin neidin lähempään tarkasteluun. Naama: musta, korvat: mustat: tassut: mustat ja häntäkin!! Omg tämä ei ole sininaamio, tämä on päivänselvä ruskeanaamio - simskujen naamioväreistä tunnetuin! Tabbynaamiosiskoa käteen, onko sekin vaihtanut väriä. Mjäää, mene ja tiedä. Tumma on, muttei yhtä tumma kuin sisko (tietenkään, se on raidallinen!) Toisin kuin Amaliassa, Elvissä ei ruskeaa sävyä näy.

Toinen havainto: rekisteröinnillä on tulenpalava kiire! Samantien ulos ja kirjastoon maksua maksamaan, tulosteita tulostelemaan ja pikana postia Helssinkiin. Sinitabbynaamiona lähti Elvin paperit. Pian selvinnee, joudunko muuttamaan ruskeatabbynaamioksi senkin. Pentujen varaustilanteeseen värinvaihdoksella on merkitystä siinä, että siamilaisneidistä kiinnostunut koti puntaroi uudelleen Elvin ja Amalian välillä. Toinen simseteistä on siis edelleen vapaa, kunhan selviää, kumpi (vai molemmat?)

PRA-testit lähetin merten taakse myös. 2-3 viikon päästä selvinnee, etsiikö Novio millaista kotia. Nellyn varaustilanne selvisi edellistä blogimerkintää seuraavana päivänä. Täplis oli todentotta hurmannut ja savolainenhan siitä marras-joulukuun vaihteessa tulee. Kutsumanimeksi Acu-itämaisen kaveri saa Ines. Synnyinkodissa harjoitellaan kutsumaan villiäistä uudella nimellä. :)

Vielä oli jotakin. Joo! Kotisivujen päivittäminen: Se raahaapahasti perässä ja syypää ei tällä kertaa löydy näppiksen näpyttelijästä, vaan palvelimen, jolla sivut ovat toimimattomuudesta. Ei käy sivuja päivittäminen, kun ei ne anna tekstejä käsitellä. Onneksi vanhojen sivujen webmaster on luvannut kaivella framet naftaliinista ja toivottavasti pian saadaan taas sivut kuosiin ja ajantasalle. Marraskuussahan meillä on tulossa lisää vauvauutisiakin.

Elvi onkin vapaa

2011-10-19T18:25:00.002+03:00

Kahdeksanviikkoisten pentujen varaustilanteen päivitystä - sitä kuvapäivitystä totuttuun tapaan "vähän myöhemmin". Naperoista oman kodin itselleen ovat hurmanneet sinityttö Sleepwalker "Minerva", musta tyttö Nightquest "Baba", kanelipoika Nemo "Didier" ja sininaamio simskuneiti Amaranth.

Eilen meillä vieraili pennunkatsojia Savosta ja lauantaina saa sininen mies Tume-Severi (Wishmaster) odotetun vieraan mahdollisesti uudesta isäntäväestään. Varaamatta ovat vielä ihana parturikampaaja Nelly (ruskeatäplikäs tyttö Come Cover Me), suloistakin suloisempi kameralle poseeraajapoika Novio (ruskeatäplikäs poika Higher Than Hope, jonka tulevalle kodille erityishaasteita tarjoaa se, että poikaa mahdollisesti tulisi pitää leikkaamattomana sen aikaa, että se ehtisi paria tyttökissavierasta "viihdyttää" ennen leikkauttamistaan) ja - hieman yllättäin sinitabbynaamiotyttö Elvi (Elvenpath). Yllättäin siksi, että ymmärsin Amaliaa katsomaan tulleen kodin ihastuneenkin raitanaamasiskoon, mutta selvisi, että abykissan kaveriksi Helsinkiin lähtee sittenkin siskoista sinisempi, eli Amalia (Amaranth).

Hassua kyllä, Nelly ja Elvi ovat tosiaan ne pentueen rasavilleimmät tapaukset: vauhtiveerat ilman jarruja - persoonallisuudet, jotka näkee ja kuulee. Näille maailman suloisimmille tytöille on siis edelleen se ikioma koti haussa. Niin ja tietenkin myös Noviolle, mutta täpläukkelin lopullinen kohtalo (lemmikiksi näyttelyistä kiinnostuneeseen kotiin vai ensin siitoskissaksi ja sitten lemmikiksi), selviää vasta kun saan tällä viikolla lähtevien DNA-testien vastaukset. Yksi kiinnostunut perhe on kuitenkin jo "jonossa". :)

Kuvituksena käytän härskisti viime viikon viikkoiskuvia, joita ei vielä blogissa olla julkaistu (c) Hurineesien Nina.

Näille koti (Novio ja Elvi).

Ja tällekin (Nelly).

Tällä on jo (Mine).

Mutta tää saattaa vielä vapautua varattavaksi (Tume).

Nightwishien 7-viikkoiskuvat

2011-10-12T20:58:00.000+03:00

Eilen kävi hurineesien Nina kahdeksikkoa kuvaamassa ja tässäpä vähän maistiaisia neljänsadan kuvan satsista. Kaikki kuvat (c) Nina M. ja totuttuun tapaan FB-albumissa lisää.

Pentujen varaustilanteesta sen verran taas, että Kaneli ja (Tarja) Minerva ovat oman kotinsa löytäneet. Mustaa leidiä tullaan lauantaina tapaamaan, Tume-Severin tilanne on "on hold", simskuneideistä sinitabbynaamiota odottaa abykaveri ja varattavissa ovat Novio, Nelly ja Amalia. Neitikissoihin on kiinnostusta, mutta Novion leikkaamattomana pitäminen hieman pelottaa kotiehdokkaita. Sellainen kahden astutuksen ajan kollin pitävä koti olisi hakusessa - tosin lopullisen sanan tähän sanoo pentujen PRA-testit, jotka edelleen ovat suunnitteluasteella. Testaan siis vain kasvatuskäyttöön suunnitellut pennut. Lemmikillähän kantajuuksilla ei ole merkitystä ja koska toinen vanhemmista on kantaja ja toinen negatiivinen, PRA-positiivisia pentuja ei porukassa voi ollakaan.

Kes-Kis ilman kissaa

2011-10-10T06:45:00.000+03:00

Joo hei vain blogin lukijat ja anteeksi, että tämä päivittäminen on jäänyt. Teknisten ongelmien lisäksi on vaivannut ajan- ja motivaationpuute, mutta nyt kun äkillinen inspiraatio iski, niin päivitelläämpäs tännekin viime aikojen kuulumiset.

Kävimme ystäväni (ja tulevan kasvatinomistajani) Vuoren Annen kanssa Jyväskylässä Keski-Suomen Rotukissayhdistyksen 20-vuotisjuhlanäyttelyssä. Mukana meillä oli Annen poika Tomi, Myskin tytär Bubble, sekä Vuorikatin myyntiosasto. Kaksi yötä hotelli Alexandrassa (voin lämpimästä suositella: ihanat, isot huoneet, ystävällinen henkilökunta ja maittavat antimet) ja kaksi päivää assaroiden. Omat kissat siis jäivät kotia, eikä sijoitus- ja tai kasvattisellaisiakaan ollut ilmoitettu.

Lauantaina touhusin Elena Noskovan pöydän takana, jolla myös Skyen tytär, Crimsonette's Lazy Spinner (OLH b 22) kävi ihastuttamassa. Mini-Nexun sisko C. Cinderella oli ilmoitettu näyttelyyn kaverikissaksi ja komea velipoika C. Frog Prince esitti silkkistä turkkiaan ja pelotonta luonnettaan vastapäätä arvostelevan Martti Peltosen pöydällä. Lyhytkarvoillehan ne molemmat sitten TP-valinnoissa hävisivät, mutta kävivätpähän pitkäkarvan mallia näyttämässä kuitenkin.

Sunnuntaina ei yhtään pitkäkarvaa näyttelyssä edes nähty. Jos tulee vielä Keski-Suomeen lähdettyä, täytyy virhe korjata. Sunnuntaina pyyhin pöytää Raymond Alessandro Saetrelle, jolla arvostelussa oli isoja karvaisia - siis cooneja, norskeja, raggareitä, birmoja ja siperialaisia. Sekä perskiveteraanit ja yksi (ihana!) naamiocurli <3. Toinen toistaan upeaturkkisempia kattimuksia, mutta kyllä se oma sydän sytkyttää vain neloskategorian kaunokaisille. Mielenkiintoista silti nähdä kakkoskategoriankin kiinto- ja nousevia tähtiä.

Muksan matkaseuran, vanhojen ja uusien kissakamujen lisäksi onnen tunteen hyrädyksiä ja lämmintä läikähtelyä sydänalassa aiheuttivat tavatut omien kollien jälkeläiset: Myskin tyttäret Orifamet Gullan Gallis (Suoma) ja Ilkamoiden (Tiuhti), ex-vaimo Houska, jonka sain kunnian kantaa paneelissakin; sekä jo mainitut Crimsonetet, joista erityisesti isäänsä muistutti ihana pieni leipuripoika Risto. Riston sinitickedtabby itämainen pitkäkarva sisko, Crimsonette's Cinderella, on muuten vielä varattavissa. Ottakaahan pitkäkarvatytöstä (ei kasvatukseen) kiinnostuneet Tiinaan ja Marleenaan yhteyttä. ;)

Kiitokset viikonlopusta menee järjestäneelle yhdistykselle, Annelle ja Tomille ja tietenkin kotijoukoille, jotka matkustamisen mahdollistavat. Pennuista tulossa päivitystä vielä tänään. Heillä kaikki on hyvin: kasvavat ja touhuilevat. Jonkinlaisen nopsan pentuasiapäivityksen ennen reissuun lähtöä kirjoittelinkin, mutta se lipsahti koirablogin puolelle ja Bloggerin temppuilun vuoksi en saanut sitä tälle puolelle siirrettyä. Kirjoitetaan sitten uusi briiffi tänään, jos vaikka kuvia kuusiviikkoisista (ylihuomenna seitsemän, kääk!) laittaisin. :)

Kolmeviikkoiskuvat

2011-09-18T09:50:00.000+03:00

Hieman raahaa blogin päivitykset, pahoitteluni siitä. Facebookiin tulee kaikki reaaliajassa, eli sinne tykkäämään kissalasivusta taikka mulle kaveripyyntöä, jos nopeampaa tilannetiedotusta kaipaatte ja taikka suurempaa kuvatulvaa halajatte. Tosin kuva-albumieni pitäisi näkyä myös ei-kavereille, eli kaveripyyntö ei ole pakollinen. ;)) Tässäpä kolmen viikon vanhat nasut. Amalia eli Amaranth, sininaamio siamilaistyttö - mahdollisesti varattavissa myöhemmin

Elvi eli Elvenpath, sinitabbynaamio siamilaistyttö - varattavissa

Tarja eli Sleepwalker, sininen itämaistyttö - alustavasti varattu

Nelly eli Come Cover Me, ruskeatäplikäs itämaisneiti - varattavissa

Sid eli Nightquest, musta itämainen tyttö - alustavasti varattu

Tume eli Wishmaster, sininen itämaispoika - alustavasti varattu

Ikiliikkuja Kaneli, asennekissa (Nemo, kaneli itämaispoika) - jää omaan kasvatukseen jonkinlaisella sopimuksella. Sijoituspaikka vielä kysymysmerkki.

Ja Last but not least Novio eli Higher Than Hope, ruskeatäplikäs itämaispoika, jolle toivoisin näyttelyistä kiinnostuneen kodin löytäväni - varattavissa

Naperot ovat selvästikin jo kovasti ulkomaailmasta kiinnostuneita. Leikki ja paini on alkanut, kiipeily ja seikkailuretket samaten. Kiinteän ruoan tarjoilut aloitamme broilerinjauhelihalla ensi viikosta ja leikkikehän pystytys tapahtuu tänään. Lokakuusta lähtien vastaanotamme vieraita ja noiden vierailujen myötä kuvien yläpuolelle merkityt alustavat varaukset sitten vahvistuvat tai puretaan. Kaikkia pentuja saa vielä kysellä. Kanelia en myy kenellekään omaksi, mutta jonkinlainen yhteisomistajuus tai sijoitus on neuvoteltavissa.

Viikonlopun höpinät

2011-09-11T21:17:00.001+03:00

Viikonloppu on mennyt koiranäyttelyssä, johon on osallistuttu a) näytteilleasettajana b) kehäsihteerinä. Kun koiranäyttelyissä, toisin kuin kissanäyttelyissä, ei joudu venymään loppukilpailuihin saakkaa, vaan poistua saa, kun kilpailu on omalta osalta ohi, (ja kyseessä vielä allekirjoittaneen kotinäyttely), olin molmepina päivinä hyvissä ajoin kotona ja tietysti pää neljäntenä jalkana pentupesän menoa kurkistelemassa. Hauskat pienet korvaeläimemme alkavat selvästi hakea rajoja, etsiä uusia paikkoja valloitettavaksi, kun pesän reunalla notkuminen ei enää uskaliaimmille riitä, vaan pesästä kierähdetään sturdin lattialle pesän viereen. Viilentelemään, kenties. Kahdeksan pulleamasuista oravanpoikasta plus emo teddypesässä tuottanee ihan kiitettävästi kehonlämpöä, joten osa pikkutyypeistä sitten kierähtää mieluusti Sturdin puolelle. Eniten Sturdista tavataan täplätyttö Nellyä. Usein siellä ovat myös molemmat simskut ja sininen tyttö Tarja Minerva.

Loppuviikosta alkoi kisulapsilla lievä silmäoireilu - ei kunnon rähmimistäkään, vain toispuoleista silmän kokonaan tai osittaista kiinnijäämistä. Tulehdus päätettiin tukahduttaa alkuunsa ja perjantaina käytin osan pennuista ellillä silmiään näyttämässä ja arvasinhan sen ilman värjäystäkin, että pöpöhän se, eikä esim. raapijälki. Antibioottitippa siis päälle koko pesueelle ja näitä tipotellaan nyt viikon verran. Pidempäänkin, jos tarve vaatii. Niitä luvattuja muita kissalan kuulumisia: Viime viikonloppuna kävimme Hurineesien Ninan kanssa Tampesterissa PIROKin kissanäyttelyssä assaroimassa. Nina suoritti assarointidebyyttinsä tyylikkäästi ja ak itse pönötti vanhalla tyylillä, mutta osittain uudella tukalla, kun sain perjantaina päähänpälkähdyksen värjätä latvat hieman värikkäämmiksi. Paneelissa sain kantaa ihania kissoja (onko niitä muunlaisia?), mm. Mari-Pilvin upean Geishan ja ah iki-ihanan Matin, WW Santuzzan Maestron. Blogikissoista upean Epun (SP Iltavilli Ebi Ehteshaam) kantaminen oli kunniatehtävä, samoin oli mukavaa tavoistaan poiketen kantaa ragdoll-urosta, muhkeaa Jalecat's Kaapon ja Eepon kämppistä Jörgeniä. Sunnuntaiaamuna CH Willicon Sur Maa viimein rikkoi pitkän hiljaisuuden ja aloitti sulhon kutsuhuudot. Maanantaina Nina kiidätti valkoisen Kirkkonummelle Ploffyn luo ja nouti sen lyhyiden, mutta sitä aktiivisempien powerdeittien jälkeen tiistaina takaisin kotiin. Ploffyn sijoitussopimus umpeutuu marraskuun alussa ja koska kolli merkkaa ja huutaa ahkerasti erityisesti naisvieraiden jälkeen, annoin leikkausluvan ja perjantaina A-pentueen ja vielä syntymättömien Jalecat's ja Willicon pentueiden isi liittyi kastraattikerhoon. Nyt vain peukut ja varpaat pystyyn, että pentuja Iille ja Demolle syntyy. Willicon Sur Maan pentujen LA on 9.11. ja pentue tulee syntymään sijoituskodissa Pornaisissa.

Kahdeksikko kaksi viikkoa

2011-09-07T23:45:00.000+03:00

Mumsmöppöset täyttivät kaksi viikkoa. Vekarat ovat päivä päivältä hurmavampia killisteleviä maitomasuja Ne nahistelevat maitobaaripaikasta kynsin hampain, tänään löysin oikein kunnon naarmut Elvin (Elvenpath) päästä. Lisämaitoa töötätään niihin edelleen pari kertaa päivässä, painoja tsekkaillaan useammin. Kärkipaikkaa pitävät täpläsisarukset Nelly (Come Cover Me) ja Novio (Higher Than Hope), pikkuisimpana yhä edelleen pieni sininen tissinvälikissani Tume Severi, joka ainoana joukosta painaa alle 200 grammaa. No Tuomaksella on olllut rankka alku, kyllä se siitä vielä vauhtiin pääsee. Se kuitenkin voi hyvin, syö ja tappelee siinä missä sisaruksetkin. Pesässä on, ehkä suuresta joukosta johtuen, ilmeisen lämmintä. Kissalapsilla onkin tapana tulla pesän reunalle notkumaan. Viilentelemään ja samalla ehkä vähän ihmisiäkin tarkastelemaan. Uteliaita katseita kun luodaan nykyään molempiin suuntiin. Pikkukissit nauttivat silirapsuista, masurapsuista ja tiettyyn rajaan pusimisestakin. Ja niitähän pusitaan ja rapsutellaan kaikki se aika, mikä töiltä ja yöunilta liikenee. Kuvia: Kaikki joukossa

Amalia Kamalia (Amaranth) ja Evil Elvi (Elvenpath)

Nelly (Come Cover Me) ja Novio (Higher Than Hope)

Tume (Wishmaster) ja Tare (Sleepwalker)

Taneli Kaneli (Nemo) ja Sid Vicious (Nightquest) - tyttö, joka ei ole lainkaankaan vicious vaan päinvastoin: suloinen ja kiltti kuin mikä.

Bonusroundissa söpöilykuva Tarjasta

Apinat ja Alienit

Superemo Manna

Pentujen synttärilahja, sininen hiiri

ja sinisten yhteisposeeraus

Mustan lelun löytäminen ei liene kovin vaikeaa, mutta naamiovärisen, ruskeatäplikkään ja kanelin voikin olla jo haastavampaa. Mutta aikaa on. :) Muista kissalan kuulumisista tulossa oma päivitys, jahka ehdin sen näpyttelemään. Viikkoiskuvien julkaisu ajoi tärkeysjärjestyksessä muiden asioiden edelle.

Manna's Magic Eight - elämää takana yksi viikko

2011-08-31T16:41:00.002+03:00

FC Nightwish on surullisten menetysten myötä kutistunut Jättipentueesta Todella Suureksi Pentueeksi. Tiimin uusi nimi olkoon Manna's Magic Eight, sillä taikaa näissä lapsissa on, onhan emonkin kirjanimi Witchcraft.

Pidemmittä puheitta yksiviikkoiskuviin.

Nelly (Furtado) - Willicon Come Cover Me, ruskeatäplikäs itämaistyttö

Novio - Willicon Higher Than Hope, ruskeatäplikäs itispoika

"Sia Pink" Willicon Amaranth, ruskea- tai sini(tabby)naamio simskutyttö

Elvi - Willicon Elvenpath, ruskea- tai sini(tabby)naamio simskutyttö

Kaneli - Willicon Nemo, kaneli itskupoika

Sid (Vicious) - Willicon Nightquest, lempinimestään huolimatta musta itisTYTTÖ

Tume Severi - Willicon Wishmaster, sininen itämaispoika

Tare Minerva - Willicon Sleepwalker, sininen itämaistyttö

Taren ja Tumen esikuvat ovat tietenkin Nightwish-yhtyeen keulahahmot Tarja ja Tuomas ja mitkä voisivatkaan olla sopivammat työnimet pentueen herkälle runopojalle ja ilmiselvälle diivalle? Tokanimet ovat Tylypahkan opettajistolta.

Kahdeksan vielä hengissä

2011-08-29T16:28:00.001+03:00

Muuta en sano, olen liian realisti hehkutuksiin. Mutta _elossa_ ja nostavat painoa. Ovat jänteviä ja pontevia ja sanoinkuvaamattoman rakkaita ja suloisia. Illalla lähti Wishmaster feidaamaan ja vihdoin oivallus siitä, ettei ehkä olekaan kyse ilmiöstä "heikot sortuu elon tiellä" iski tajuntaan ja saatiin eläinlääkäripäivystyksestä käyttöön injisoitava antibiootti.

Kun heräsin yöllä hätkähtäen, pahinta peläten katsomaan pentuja, mönki pesässä kahdeksan vauvaa! On liian aikaista huokaista helpotuksesta, vaara ei ole ohi - ei lähimainkaan, mutta antibiootti sai taivaanportteja kolkuttelevat takaisin elävien kirjoihin ja näistä elävistä/elämistä ei itkien luovuta, vaan niistä taistellaan leijonan lailla!

Väkisinkin mietin, olisiko aikaisemmin herännyt leijona pelastanut kaksi menetettyä siskosta. :(

Fauni R.I.P.

2011-08-28T18:08:00.000+03:00

Ei mulla ole tähän sanoja, pohjaton suru vain. Tänään Ever Dream nukkui pois.

Kaiken tarkoitusta ei voi ihminen ymmärtää ja luonnon edessä on kasvattajan nöyrtyminen. Mutta olen jo niin nöyrä, tyhjä kyynelistä, että pyydän: ei enempää.

Pitkät jäähyväiset

2011-08-27T17:40:00.003+03:00

Pienimmän Nightwishin kamppailu elämästä alkoi, kun se paino veti miinusta ekoissa punnituksissa. Maitoa, sokeriliuosta, eilisillasta lähtien myös nesteytys nahan alle. Aamukolmelta pentu vielä imi itse emon nisillä, työntäen tassuilla maitopumppuun tehoja, varhain aamulla tilanne oli toinen. Ministä näki, että se oli luovuttanut. Kun tehostettu hoito ei tuottanut toivottua tulosta, oli edessä saattohoito. Pentu saisi nukkua emon kainalossa pois.

Ja niin se nukkui. Ja nukkui. Ja nukkui. Ja aina kun tarkastin sen vointia, sen sydän sykki yhä ja se hengitti edelleen. Mutta limakalvot vaalenivat, ääreisverenkierto heikkeni, eikä pieni oikeasti sitten enää muuta tehnytkään kuin eli ja hengitti. Päivystävältä eläinlääkäriltä soitin mielipidettä. Hän sanoi kyllä voivansa tulla pennun lopettamaankin, muttei toisaalta uskonut sen enää kauaa kestävän muutenkaan. Ja me odotimme, että se pääsisi pois. Eikä se päässyt.

Olin luvannut itselleni, etten enää glukoosilla pitkitä Minin lähtöä, mutta maidotta en voinut lasta pitää, kun tunnit kuluivat ja se aina vain hengitti. Eikä se kunnolla imenytkään enää, refleksinomaisesti vain. Puolen päivän jälkeen letkutin sille vatsaan pienen annoksen, josta se hiukan myöhemmin pulautti osan takaisin. Päivä kului pesän vieressä istuen. Milloin pentu polven päällä, milloin kämmenellä, milloin sisaruskasassa, milloin emon kainalossa. Ja se oli. Eli ja hengitti.

Elämä oli siinä ja piti siitä kiinni ohuilla, mutta juuri niin voimakkailla rihmoilla, ettei se päässyt siirtymään rajan yli. Kerroin sille, että sisko odottaa sitä taivaassa leikkikaverikseen. Että se saa vielä tulla takaisin, mutta nyt sen täytyy mennä ja niin se sitten lopulta lähti. Oli pieni ja pulleamasuinen ja vielä lämmin ja niin kaunis ja täydellinen kuin vain kissalapsi voi olla.

Ja me itkimme vähän lisää ja panimme sen peltiseen sitruunakarkkipurkkiin ja pakastimeen maanantaita odottamaan, että voin toimittaa sen eläinlääkärille yhteistuhkaukseen, kuten siskonsa viime keskiviikkona.

Nimekseen Mini sai Bye Bye Beautiful. Nimen sille valitsi Mannan lähiäiti Ulla.

Kuvia

2011-08-27T05:49:00.000+03:00

1. päivältä:

Aamulla mami ja vauvat

Kaneliset

Ruskeatäplikkäät

Siniset

Siamtyttö ja musta tyttö (Sid)

Pieni enkelikissa kirsikkakarkkirasiassa

Happy mom

Siamtytöt illalla kuvattuna

Kriittistä

2011-08-27T04:03:00.002+03:00

Kuvien lataaminen tänne Bloggeriin on jäänyt. Facebookissa niitä jo on aina liuta ja kotisivuillekin pari viime yönä päivittelin.

Kuulumisia: Koko jengi kasvaa, joskin osa tarvitsee apua ja ne letkutusletkut on kaivettu esiin. Kun pienen elämä on ihmisen avusta kiinni, ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: toimitaan nopeasti tai katsotaan, kun toinen hiipuu pois.

Painoja seuraamalla näen, missä kohdassa kukakin on menossa. Selvästi isoimmat ja voimakkaimmat pennut pentueessa ovat isot täplät Novio ja Nelly Furtado, siamilaistytöt Sia Pink ja Sia II. Myös sinityttö on kärjen imussa (itse asiassa toista sia-tyttöä suurempikin) ja lisämaidolla musta Sid-tyttökin ylitti maagisen 100-gramman rajapyykin tässä aamuyöllä.

Lisämaitoa tosiaan saavat koko jengi. Pienet ravinnonsaannin turvaamiseksi ja voimaksi, isot masun täytteeksi ja ruokahalua tyydyttämään. Kun pulskimmat köllivät maaru täynnä ruokaa sulattelemassa, on pikkuisilla paremmat saumat saada tissibaarissa "hyvät hanat".

Huoltakin on ensi päiviin mahtunut. Pieni kun on niin kovin pieni ja menee nopeasti heikoksi, jos apu viipyy. Eilisen työpäivän aikana oli pikkuisimman Tarzan/Jane/Mini-täpliksen voimat hiipuneet ja se reppana oli kuivunut, vaikka paino suurinpiirtein samoissa oli pysytellytkin Nyt siis letkuruokin 4 tunnin välein ja lisäksi nesteytän nahan alle. Ennuste ei ole hyvä, mutta on ihmeparantumisia nähty ennenkin ja koko ajan pikkuinen on jaksanut myös imeä tissillä ja on osoittanut olevansa aika sissi muutenkin.

Viikonlopun näyttelyn jätän luonnollisesti nyt väliin, kun paikkani on kotona pentujen luona. Kiitokset ihanille kasvatinomistajilleni, ja sijoituskissanhaltijoille ymmärryksestä ja suurkiitos kaikille kasvattajakollegoille ja kissaharrastusystäville kannustuksesta ja tsemppauksesta ison pentueen kanssa. Varsinaisten kiitosten aika on siinä vaiheessa, kun kymmenikkö (toivottavasti koko kymmenikkö) luovutetaan, mutta välikiitoksetkin ovat tärkeitä. Projekti on alussa vasta, mutta tännekään asti ei olisi selvitty ilman Eija Siikiä (Kelmikerhon) ja Senja Hellettä (Orifame). Hädässä ystävä tunnetaan.

P.S. Myös muista neuvoista ja avuntarjouksista kiitokset. Mirka, Hanna, Jonna, Heidi, Pia... Yksikään ystävällinen sana ei unohdu. Värintunnistusavusta myös kiitokset kaikille Facebookissa kuvia kommentoineille. Alan uskoa, että meillä tosiaan on pesässä kaneli ja beige itämainen. Aika sitten näyttää, pitääkö tunne kutinsa.

FC Nightwish

2011-08-24T20:43:00.000+03:00

Tänä aamuna heräsin tyttären huutoon: "Äiti! Se synnyttää!" Unet karisivat silmistä samantien. "... tai on oikeastaan synnyttänyt jo!"

Makkarista löydän emon, pesän ja seitsemän vielä märkää pikkukissaa. Seitsemän! Tosin se viimeinen oli aivan kylmä, eloton. Kaunis pieni sininen.

Vau! No vau! Tulipa niitä monta! Puhelua sijoituskodille. "Täällä ollaan synnytetty. Juu, kaikki hyvin. Yksi enkeli." Puhuessa jotain tapahtuu pesässä. "Hei tänne tulee vielä yksi. Suklaa."

Mansku suoriutuu hienosti. Ei tarvi ihmisen auttaa. Kehr kehr. Vaihdetaan tahriutunutta alustaa. Vielä työnnättää. Musta pentu. "Hector." sanon (mistä se nimi tulikin päähäni?) Katson hännän alle. Tyttö.

Iloitaan ja ihastellaan. Vielä syntyy joku. Sijoituskodille puhelimessa pyyntö. "Sano sille, että lopettaa jo." Puhelin Mannan korvaan. "Mää." vastaa supersynnyttäjä. Tytär googlaa, montako pelaajaa on jalkapallojoukkueessa. Joku on sinitabby poikaystävä. "Novio", nimeän ison kaiffarin. Se on pentueen suurin, 85 grammaa. Niin ja poika.

Töihin tarttis lähteä. Mutta ei voi olla! Voi kyllä! Manna ponnistaa _vielä_ kerran. Mitä nyt Manna? Teetkö mulle vielä sen simskupojan? Kyllä! Hän on simsku! Iso. :)

Tarkempi tarkastelu osoittaa "pojan" tytöksi. Ihana silti. Mut Manna nyt oikeesti: Ei enempää! Kiireellä töihin. Nuuhkaus, kurkkaus. Tytär jää vauvoja ja muita kotijoukkoja hoitamaan.

Työpäivä kuluu aivan muissa aatoksissa. Pelko alkaa nostaa päätä. Kymmenen on ihan hirmusen paljon. Lisäruokintaa on pakko antaa. Mutta se ei kuulemma riitä. Pitää nestetyttää myös. Ja letkuttaa, että ruoka menee, minne pitääkin. Kauheaa. Iloisesta perhetapahtumasta on tulossa painajainen. No reippaasti vaan, kyllä se siitä lähtee sujumaan, kannusta itseäni. Viideltä valot sammuksiin ja pukkarin kautta pihalle. Faunattaren ainoa emonmaidonvastike odottaa minua nimellä varustettuna. Lisää on tilattu ja tulee perjantaina, good.

Lidlin kautta kotiin. Mannalle jauhelihaa ja kermistä, minulle pekonisnacksiä ja lime-perry-siideriä. Koska olen sen ansainnut. Ja urhoollisesti kotiin letkuruokkimaan. Eikun. Painot olivat nousseet! - Eivät ihan kaikkien, pari pientä miikkaakin oli joukossa, mutta isoimmat painonnousut ½ vuorokaudessa 11-12 grammaa!

Väriäkin olivat vaihtaneet. Aamulla sinikuvioisilta näyttänyt kolmikko olikin ruskeatäplikäs. "Suklaapennut" ovatkin kahta eri väriä.. ja lisäksi niin jännän lämpimän värisiä, että kanelin mahdollisuuskin käy mielessä. Toistaiseksi kuitenkin uskotaan, että kanelinkantajasuklaa ja lila siellä pesässä köllivät. Siniset ovat pysyneet sinisinä, siamilaiset siamilaisina ja musta tyttö "Sid Vicious" mustana. Sid-nimen tyttö sai jo aamulla, kun sillä oli tukka niin pystyssä. Paljon parempi nimi kuin Hector. :p

Latailen kuvia, kun ennätän. Aamun jälkeen ei olla uusia otettu, kun puhelin on vienyt aikani. Kiitokset kaikille tsempityksestä ja onnitteluista. Jonkin sortin ennätyspentuehan tässä taitaa olla kyseessä. Jos ei suurin Suomessa syntynyt, niin aika himskatin iso kuitenkin! Kun nyt vain kaikki menisi hyvin...

Viisi

2011-08-20T11:28:00.000+03:00

Päivää. Jäljellä. Siis synnytykseen. Noin.

Raskausvuorokaudella 61 meillä majailee tämän näköinen sinivalas:

Tänään kerätään kamoja kasaan, esitellään synnytyspesiä ja valmistaudutaan muuten h-hetkeä varten. Pentueen nimiteemakin on sitten sijoituskodin kanssa yhdessä päätetty. Sinisestä pallomahasta syntyy Willicon Nightwish-pentue.

Epäonnen kolli Ploffy

2011-08-12T19:30:00.000+03:00

Ruskeanaamio balineesikolli Ploffy a.k.a. Okurimono's Glucio saapui Suomeen viime vuoden maaliskuussa. Sijoituskotiinsa Kirkkonummelle se muutti muutamaa viikkoa myöhemmin ja sielläpä sillä on ollut ihkupaikka mammanpoikana, kainalokaverina siitä lähtien. Painiseuraa on tarjoillut kastraattikolli Elvis ja iskä ja äiti ovat jaksaneet viihdyttää hurmuripoikaansa viuhkaleikeillä ja hiusdonnaria heittämällä, väsäsivätpä kissajamppojaan varten parvekeverkotuksetkin, jotta Rhedenin poika kavereineen pääsee säksättämään tirpoille.

Näyttelyillä ei olla 5,6 kiloista "pikkumiestä" härnätty. Avoimen luokan excellent käytiin hakemassa viime syksynä IV-kategorian erikoisnäyttelystä Turusta viime marraskuussa ja sen jälkeen kollipoika onkin odotellut kissaneitokaisten vierailuja. Ekana Kirkkonummella ehti kuhertelemaan kilpparinaamio Nyyti Willicon B-pentueesta ja rakkauten hetelmät syntyivät tammikuun lopulla: Willicon A-balineesit.

Kävi Ploffyn yökylässä kaksi muutakin mimmiä. Huonoksi onneksi molemmat niistä saivat keskenmenon. Kolmas sulotar olisi ollut pariin eri otteeseen tulossa, mutta Ploffyn perheen kiireistä johtuen ei astutusta saatu allakkaan sopimaan ja kollin leikkausaikataulu siirtyi jälleen pidemmälle. Kun kolmas morsian vaihtoi helpommin tavoitettavaan kolliin, vapautui tanssikirjasta yksi astutus ja neljännen morsion kiiman alkamista, samoin kuin neiti B:n ja neiti C:n on odotettu koko kesä kuin kuuta nousevaa. Vaan kun ei juokse niin ei juokse (sorry koiratermi).

Valkoinen simskuvarianttimme Ii (neiti B) sentään antoi toivoa karjahtelemalla miehen perään pian ensimmäiseltä omistajaltaan muuttonsa jälkeen, mutta ilmeisesti muuttostressi oli vielä liian voimakas ja vaikka lemmenöitä K:nummella vietettiin, oli tulos heinäkuussa tyhjäksi ultrattu kohtu.

Kollin kodissa on osoitettu hyvää urheilumieltä ja esimerkillistä joustoa, mutta onhan fertiilin, merkkailevan uroskissan pidossa omat haasteensa ja hyvin ymmärrän, että morsianten perään kysellään. Sijoitussopimuksessa sovittu 3-4 pentueesta ja nyt niitä on hyvästä yrityksestä huolimatta kokonaista yksi.

Tätä kirjoittaessani on uusintadeitti neiti C:n kanssa lähihistoriaa, mutta sitä, onko neiti C kantavana, ei pysty vielä ennustamaan. Neiti B:n (Ii) ja neiti D:n mouruja odotellaan. Uusi vanha työkaverini, koulutukseltaan pieneläinhoitaja ehdotti tyttökissojen omistajille kissapornon näyttämistä morsioille. Avaraa Luontoa siis vaan Pornainen ja paikkakunta X! Sulhonne odottaa!

kuva: Jaana M.

J.K. Mistä tuo otsikon "epäonnen" juontaa? No siitä faktasta, että jos keskenmenoja ei olisi tullut, eikä alkuperäisen neiti D:n häitä olisi jouduttu perumaan, olisi poika kastroitu varmaan jo alkukesästä. Joku saattaa ajatella, että onnekas se kolli, joka saa karvanoppansa pitää; mutta me, joilla on kokemusta siitoskollin pidosta, rohkenemme olla eri mieltä.

P.S. Tsemppiä Kirkkonummelle. Olette mielessä useammin kuin uskottekaan. :)
P.S.2 Jos jollakulla on testattu balineesi tai OLH naaras sulhasta vailla, voi Ploffya vielä tiedustella. Yhteystietoni löytyvät Bajavan ja Sajamin kasvattajalistoilta.

SUROKin sunnuntai

2011-08-01T10:26:00.001+03:00

Sunnuntaiaamuna kampesin itseni matkaan lauantaita suuremmalla kiireellä, mutta huomattavasti virkeämpänä. Edessä näyttelypäivä ilman omia kissoja ja kasvatteja ja assaripestikin oman kategorian tuomarilla. Perienglantilainen Sarah Johnson oli mitä miellyttävin uusi tuttavuus (ei uusi tuomari, vaan vanha kasvattaja ja tuomari, mutta minä kohtasin hänet ensimmäistä kertaa) ja hänen tyylinsä arvostella kissoja ja ottaa huomioon mm. pitkäkarvakasvatuksen ongelmat tekivät minuun vaikutuksen. Päivä sujui assarityön ohessa tuttujen kanssa mukavia pulisten ja kun TP-valinnat oli tehty, sain vielä pienen lahjan tuomarilta (tämä on brittiläistä huomaavaisuutta, josta olen saanut nauttia myös koiranäyttelyissä kehäsihteerinä toimessani) ja assistenttitodistuksen.

Syötyäni kävin kavereiden kissalapsia vunttaamassa, saimpa perskituttujen häkkien luona tilkan skumppaakin (Onnittelut vielä uudelle SP:lle!) ja luonnollisesti kävin myös Annea ja Mikaa Vuorikatin ständillä moikkaamassa. Vaikka paikalla oli myyjiä ja ostettavaa pilvin pimein, jäivät kissojen näyttelytuliaiset tällä kertaa ostamatta, kun kerrankin osasin panna suun säkkiä myöten. Kunhan pääsen taas palkannauttijoiden armoitettuun joukkoon, ehkä jo seuraavasta SUROKista taas jotain kotiinkannettavaakin mukaan tarttuu. ;)

Kantamisista puheenolleen, sain molempina päivinä kantaa taas ai-van upeita kissoja! Jos olivat suloisia muidenkin kategorioitten TP:t, niin eniten aina sydäntä sykähdyttävät oman kategorian voittajat! Lauantaina sain kantaa kolme komeaa miestä: Anzelikan upean mustan Batmanin, Jaanan ihanan veteraaniherrasmiehen Peten ja Fermien komean nuoren balineesin Fazun; sunnuntaina kannossani oli kaksi tyttöä: Annemarin ja Pekan superhieno kilpikonnainen Mirkku, Katin superduperupea musta ystäväni ja itämaispersoonallisuus Sakura ja näiden välissä vielä lakritsikastikkeeseen dipattu kastraattinuorukainen, Sultsinan Itätuulen velipoika Sultsinan Idän Pikajuna.

Tuollaisia kissoja kantaessa sitä tuntee itsensä aina etuoikeutetuksi. Upeita, upeita hienoja voittajia kaikki! Kuten tuli lauantainakin kaverille todettua, kyllä assaroinnin viehätys piilee ihan muulla kuin pöytien pyyhkimisessä. :))

Onnittelut vielä kaikille kissojensa näyttelymenestykseen tyytyväisille. Kiitokset kasvatinomistajille aktiivisuudesta - myös niitä kasvatinomistajia, jotka poikkesivat näyttelyturistina ilman kissaa oli kiva nähdä, vaikka harmillisen vähän ehti puhumaan :). Hannalle kiitokset jälleen kuskaamisista - ilman sysmobiilikuljetusta jäisi minulta varmaan puolet näyttelyistä käymättä. Kiitos myös sielun(battery)hoidosta ja siitä, että olet ystäväni :). Annelle suurkiitos ensikertalaisten kasvatinomistajien opastamisesta kun itse olin eläinlääkäriassarin velvollisuuksissa kiinni, ja Esmen hoidosta ja esittämisestä lauantaina. SUROKille kuuluu kiitos hyvin järjestetystä näyttelystä, jossa homma rullaa ja pienetkin yksityiskohdat on huomioitu. Näyttelyviikonloppu voi olla pitkä ja väsyttävä voimainponnistus, mutta poikkeuksetta se on antoisa kokemus - eikä vähiten siitä syystä, että kasvattajakollegoiden kanssa kulumisten ja ajatusten vaihto on niiden suola.

Oli hauska tavata ja tavataan Ruuhkassa seuraavan kerran!

SUROK-viikonloppu, osa 1

2011-08-01T09:24:00.002+03:00

Rankka, työn- ja kissojen täyteinen viikonloppu on takana ja yön yli nukuttuaan siitä jaksaa jo muutaman sanan näpytelläkin. Minullahan oli kiss(oj)a mukana vain lauantaina. Näyttelyyn osallistuivat Sannan Hile (sievä itämainen ruskeatäplikäs) ja Ukko (isoturkkinen komea tabbymies), Sirun Benno (suklaatabbykasraatti Nexun ekasta pentueesta), Miian ja Jarin Ransu (alkutouhuamisen jälkeen päivän rennosti Sturdissä lötkötellyt punanaamio) ja sijoituskodissa asuva siskonsa Esme (kovaääninen, mutta kiltti kilpikonnatyttö). Kaikki kissat saivat EX1:sen, ainut avoimessa luokassa kilpaillut (muut oli kaikki vielä nuorissa) myös sertinsä.

Marttia harmittivat Ransun vaaleat silmät ja kyllähän se minuakin harmittaa - ensimmäisen kerran silmänväri vaalenee noin. Pentunahan vekaroilla oli se huikean sininen naamiokissan silmänväri, johon itse aikanaan rakastuin. Sama juttu on siskonkin silmille käynyt, mutta onko kyse ohimenevästä vaiheesta vai jääkö väri vaatimattomaksi, selviää vasta ajan kanssa. Muutenhan balineesilapset saivat kiitosta (niin no Ransun profiilikin oli Martin mukaan koratin, mistä en kyllä ole yhtä mieltä, vaikka muuten Marttia suuresti arvostankin) niin koosta kuin turkinlaadusta. Molempien hännät olivat (super)pitkät ja hyvän muotoiset, korvat oikean kokoiset ja muotoiset, mutta olisivat saaneet sijaita alempana. Ulkoa en enempää muista, mutta siis EX1 x2 ja Esmelle kutsu Michaelin TP-valintaan.

Myös itskusisarukset kävivät eri tuomareiden pöydillä. Mitä niistä sanottiin, on vielä omistajalta tarkemmin kuulustelematta, mutta ymmärsin ainakin Ukon turkkia ja kuviota kehutun. TP-valintaan kävi kaksikosta kutsu vain Ukolle ja siellähän se näytillä kävi, niinkuin Esmekin. Kaikki nuoret katsottuaan Michael totesi tekevänsä valinnan kahden lyhytkarvan välillä ja muut saivat palata häkkeihinsä.

Benno (W. Autunno Dolce) sai toisen sertinsä. Sirultakin on vielä arvostelun yksityiskohdat kuulematta, mutta ilmeisesti Michael piti siitä, mitä näki koska myös Benno TP-valinnoissa nähtiin. Paneeliin kastraattiuroksista lähti toinen klassinen tabby, Mannan isoisä Elvis, mutta kyllä minä olin "omistakin" tabbyistäni ylpeä. :)

Lauantaina sain assaroinnin saralla uuden kokemuksen, kun sain työskennellä tuomaritutkintoassistenttina. IV-kategorian kasvattaja ja tuomarioppilas Caroline Stoa Norjasta suoritti tuomaritutkintoa (jonka läpäisi, hienoa Caroline!). Kissat hänelle olivat valinneet kaksi muuta tuomaria ja mukana olivat kaikki neljä pitkäkarvakasvattiani, sekä liuta vanhoja ja uusia kissatuttavuuksia. Homma sujui vauhdilla ja kun Caroline oli valmis, saimme parinani toimineen konkarin, Eeva J:n kanssa käskyn viedä hänet syömään, ettei hän näkisi tuomarikollegoiden valintoja. Itse laistoin luvalla velvollisuudesta, sillä menin TP-valintoihin Esmeä esittämään (Yksilöarvostelussa Esmen esitti Vuorikatin Anne, jonka hoidossa kilpsukkabalineesi tämänkin näyttelyn vietti. Suurkiitos Annelle balineesilapsieni haltijakummina toimimisesta! *sydän*)

Tuo temperamenttinen pikkukissamme on kyllä kuuluvan vokaalinen, mutta ei aggressiivinen. Itse asiassa tässä sen meuhkaamisia parissa viime näyttelyssä seuranneena olen päätynyt siihen lopputulokseen, että se osa, joka rääväsuun huuteluista ei ole kilpparia, on epävarmuutta ja kissiäinen varmasti hyötyisi seuraneidistä. Eli ehkä tulevissa näyttelyissä nähdäänkin Esmen sturdiparina kaverikissa, sen BFF kotikissasimsku Justiina. Esmen seuraavaa näyttelyä ei olla vielä lyöty lukkoon, mutta varmaan vielä johonkin loppusyksyn/alkutalven näyttelyyn sen kanssa osallistutaan.

Apinoita

2011-07-28T01:24:00.003+03:00

Kyllä, näit oikein. Eikä blogiani ole kaapattu. Kesän vaihtelu virkistää-viikot päällänsä ja tämmönen tuli netissä vastaan. Tuntui omalta, joten siinäpä se nyt toistaiseksi on. :)

Mielenrauhaa 45 eurolla

2011-07-19T12:07:00.001+03:00

Tänään kävimme ultraamassa Iin, kun sen oletettu tiineys on ollut niin vaikeaselkoinen ja haluttiin varmuus siitä, odotammeko pentuja elokuun puolivälissä syntyväksi vai emme. Vastaus oli: emme. Ii oli tosi kiltti ja reipas, kun hänen suosikkieläinlääkärinsä Heidi ultrasi ja lähimamma Nina piti kiinni päpälästä. Ei vauvoja Iille, elämä on. Yritetään uudelleen jahka rouva kiimaa.

Mannan muhkea maha lupaa kuitenkin, että täysin kissavauvatonta syksyä ei ole odotettavissa. Nyt vaan sormet ristiin että kaikki menee hyvin.

Helinän PRA-vastauskin saatiin: PRA-NEGATIIVINEN! Kuinka onnekasta! Helinä siis jää vahvuuteemme satelliittikissana ja muuttaa jo viikonloppuna sijoitukseen Taikan luo Kouvolaan. Helinän muuton myötä kotimme hetkeksi rauhoittuu (no ei se Helinä täällä niin kovasti rettelöinyt, but maybe you get the idea), kun kotona ovat vain omat neljä kissaa ja koirat.

Näkemiin vaan muru (pian nähdään)

2011-07-18T17:09:00.005+03:00

Viettelin tänään mukavan iltapäivän kissamaisessa seurassa selkänahkaani kärventäen. Ystäväni Taika tuli Helinää toista kertaa katsomaan ja kipaisimme kuumaa kämppää pakoon takapihalle. Piknikpeitto, pakastimen kautta käytetty Cokis light-pullo ja pikkukissat mukaan ja ei kun höpöttelemään ja valjastelemaan.

Helinä kaivautui Taikan vaatteisiin ja samaa teki Ransukin, tosin pikku-ukkeli sentään malttoi välillä maisemiakin ihmetellä. Ja kommentoida. ;)
Jo jonkin aikaa päivää paistateltuamme huomasin jättäneeni puhelimen sisälle ja hyvähän se oli sieltä ulos viltille noutaa, kun kerran Ransun tuleva kotikin oli tulossa karvaista poikaansa noutamaan. Miia oli jo ehtinytkin pari kertaa kilauttaa ja soitin heti takaisin. En tavoittanut Miiaa kapulastaan, mutta vastaajaan sanelin olevamme pihalla pentujen kanssa ja jäin odottelemaan uutta soittoa.

No saihan sitä soittoa odottaa. Puhelin venkula kun teki taas (ei ollut tosiaan eka kerta!) temput sammuttamalla virrat itsestään ilman turhia varoitusääniä. Miian ja Jarin kävellessä talon kulman ympäri, aloin tarkistella mitä luuri sanoo ja lights out-moodillahan se oli. Siis kuollut. Onni, että olin ehtinyt sen viestin sanelemaan ennen Nokian sooloiluja.

Mentiin sisälle kauppakirjoja tekemään ja pian punapää tikkatuulispäämme lähtikin kohti uusia seikkailija. Uudessa kodissa Espoossa sitä odottavat balineesi Nappula ja simskuvariantti Jeppe. Jännityksellä jäämme odottelemaan uutisia siitä, millaista hämmennystä kolmas kissapyörä laumassa aiheuttaa. Jos yhtään neloskategorian kissoja tunnen, niin väittäisin että parin päivän sisällä viimeistään on kolmiottelut käynnissä. Ellei jopa neli, onhan Ransun uudessa kodissa heiluvahäntäinen labradorikin. :)

Helinäisenkin koti on varmistunut. Hassu kyljelleenkellahteleva höpinkäiskeijukaisemme on kieputtanut Taikan valkoisen marsupilamihäntänsä ympärille ja sielläpä tyttöä oma koti kahden maatiaiskissan ja griffoneiden kaverina odottaa, jahka PRA-status (pitäisi olla negatiivinen tai kantaja) varmistuu. Omaa eläinlääkäriä en tänään tavoittanut, eikä Laboklin suostunut minulle tuloksia kertomaan, kun oli jo Annicalle tulokset meilannut. No huomenna meillä on Iin ultraus, ehkä saamme kuulla myös kaksi viikkoa odotetun verikokeen tuloksen. Iin PRA-tuloshan Australiasta jo tulikin ja negatiivinen se oli, kuten muillakin tähän asti testaamillani balineeseilla/siamilaisilla. Toivottavasti näin on laita myös Helinän kanssa. Kantajanakin neiti vielä jalostussuunnitelmiini sopii, mutta positiivisia kissoja en kasvatuksessa käytä ja jos niin huono tuuri kävisi, että Helikeiju positiiviseksi testattaisiin, tiedän ainakin yhden sydämen, joka särkyisi. :(

Oma sydän tiristi muutaman kyyneleen silmäkulmaan, kun vieraat oli hyvästelty ja istahdin sohvannurkkaan Facebook-päivityksen "... vietti muksaa iltapäivää Taikan, Helinän ja Ransun kanssa viltillä valjastellen ja luovutti sitten Ransun uuteen kotiin. Hyvää matkaa suuri pikkumies! Ole kiltisti ja tee koiruuksia! ;)" kirjoittamaan.

Vaikka kodit, joihin pentumme luovutetaan, valitaan huolella ja tiedän, että pentua niissä rakastetaan ja hoidetaan hyvin, on aina vaikeampi luopua pennusta, joka on kauemmin kasvattajan luona. Kuten koiranpennullekin, opetan kissanpennulle niitä taitoja joita se isoksi kasvaessaan voi tarvita. Tämä yhdessätekeminen leimauttaa paitsi pennun kasvattajaan myös kasvattajan entistä tiiviimmin pentuun. Tiedän, että Ransulla on kaikki hyvin ja ihan pianhan me taas tavataan - SUROKin kissanäyttelyssä 30.7.! :)

Sylieläin auringossa

Rillibileet, Ransu ja pentuja

2011-07-16T12:09:00.003+03:00

Kävin eilen extempore URK-kissayhdistyksen grillibileissä. Ystäväni Hanna Keskimaan kissalasta toimi kokkina ja me muut avustajina ja syöjinä. Oli herkkumurkinat, ei voi muuta sanoa! =)

Samalla tuli tutustuttua hienoon, perinteikkääseen pyhäbirma-kissalaan, muutamiin sen pentuihin ja aikuisiin, upeaan punatabby manx-kolli Pekka Töpöhäntään ja tietenkin aktiiviurkkilaisiin, joita olen kyllä näyttelyssä nähnyt, vaan en ole osunut heidän kanssaan tassua paiskaamaan.

Kotiinkin suoriuduin ihmisten aikoihin, kiitos Hannan, jonka hopeanuolen kyydissä pääsin Vantaalle ja poiskin ja tämä aamu alkoi kissa-asioiden ruotimisella puhelimessa. Sellaisella positiivisella, voipi olla että kolmen kasvattajan kimpalla masinoimme yhdelle Skyen Crimsonette's-kissalan pennuista kivan kodin. Siellä muuten olisi vielä vapaana ainakin yksi sininen ihana (sinitickedtabby) tyttö ja yksi suklaaunelma (solidi suklaa) neiti. Ottakaahan Tiinaan ja Marleenaan yhteyksiä, jos elämästä pala taivasta puuttuu. ;)

Meidän taivaanpalasemme Ransukin on viimein löytänyt oman kotinsa. Rakastava koti reipashenkisen eläinkatraan neljäntenä jäsenenä odottaa Espoossa ja sinne poika muuttaa heti maanantaina. Jälleen kerran on todettava, että hyvää kannattaa odottaa ja jokainen pentu sen oman paikkansa löytää. En olekaan ensimmäisen pentueeni jälkeen stressannut, vaikka joku pennuista olisi viivähtänyt kasvattajan luona 14 viikon rajapyykin jälkeenkin. Rakkaita ovat kaikki kasvatit ja mikään kiire niillä ei ole synnyinkotia jättää. Hirveän ihania koteja ovat meiltä lähteneet kissanpennut saaneetkin, kiitos siitä kasvatinomistajille.

Ollako vai eikö olla

2011-07-14T10:56:00.004+03:00

... Paksuna nimittäin :). Kesäkuussa vietettiin kissahäitä urakalla ja viikkoja on nyt jokunen häistä vierähtänyt. Valkoinen kissa Ii ja Hollanninpoika Ploffy viettivät häänsä ensin ja rutiinilla Ploffe otti tassulla huitovalta morsmaikultaan turpaan. Yhdessä vietetyn ajan ja seksiäänien perusteella otti vähän muutakin.

Musta itämaisemme Skye ja Kiteen sinitäplikäs sulotar Mansku viettivät Juhannusviikon kimpassa meidän saunassa. Yritystä oli, mutta yhtään onnistunutta astumista ei allekirjoittanut nähnyt - ei niin, että tiinehtyminen sitä vaatisi.

Tänään noista ensimmäisistä häistä tulee kuluneeksi viisi viikkoa ja Ii vaikenee kuin muuri. Sen nisät eivät punoita tai turpoa, masu on valkoinen ja jos se joskus pömpöttääkin, niin pömpöttää varmaan ihan vaan Hurinesian hyvästä ruoasta ;). Manna puolestaan on jo selvästi pyöristynyt, "jouluvalot" on sytytetty ja ensimmäinen LA itämainen lyhytkarva/siamilaisvarianttipentueelle olisi 25.8. Hyvä Manskutti ja Skye!

Iin "hiljaisuus" huolestuttaa kärsimätöntä kissankasvattajaa. Ultra-ajan tilaaminen on nyt jo toista päivää mielessä. Saisihan sillä ainakin vastauksen kysymykseen onko vai eikö ole.

Ransun kuvapäivitys

2011-07-06T21:33:00.000+03:00

Ransu eestä Ransu takaa Ransu istuu Ransu makaa.

Ei kun posetuksia. Hieman vastentahtoisia sellaisia, kun ei sähikäistä meinaa saada pysähtymään sekunniksikaan. Siis osaa se lojuakin, mutta tällaiset "Katso kauniisti kameraa."-sessiot saa äänekkäät vastalauseet osakseen. On poikaa kuvattukin. Facebook albumista Summer 2011 löytyy kuva jos toinenkin, mutta laitetaan vielä tähän muutama.

Helinä

2011-07-05T23:05:00.003+03:00

ISROKin näyttelyreissulla tapasin ihmisiä, joihin harvemmin etelän näyttelyissä törmää. Yksi heistä oli pitkän linjan simsku- ja itiskasvattaja Kristiina, FI*Delicatin. Mukanaan Kristiinalla oli kaksi nuorta lupausta viimeisimmästä pentueestaan: siskokset lilanaamio Delicatin Vox Angelica ja lumoava valkoinen kaunotar Delicatin Victricia. Pitihän niitä päästä käpälöimään ja ihmettelemään ja taisimpa sanoa kerran, ehkä toisenkin, että tuon valkoisen vien sitten Porvooseen mukanani.

Ei tullut kauppoja näyttelyssä, mutta viikko näyttelyn jälkeen sain puhelun. Kristiina kysyi, olinko tosissani pikku-Helinän (Victrician kutsumanimi) suhteen. Hänellä kun oli samasta pentueesta kolmaskin naaraspentu kotonaan ja kun uusiakin vauvoja oli jo tilauksessa, oli korkea aika jostakusta luopua. Niin siinä sitten pienen säätämisen jälkeen sovittiin, että Porvooseen käy valkoisen pienen ihmeen tie.

Perjantai-iltana hän saapui. Pieni valkoinen *rakkaus*. Lymysi sängyn alle, eikä tullut sieltä pois, ei edes pissalle. Annoimme lapsen olla. Järkyttynyt pikkukissa. Syliterapiaa annoin koko viikonlopun: kaivoin valkoisen haamun esiin milloin mistäkin piilosta, silitin, sylitin ja rakastin. Pikkuhiljaa aloin saada miltei kuulumatonta kehräystä vastakaiuksi, sunnuntaina jo kuuluvaakin. Puskemista, turvan hakemista ihmiseen nojautumalla.

Maanantaiaamuna tyttö jo huuteli, kertoi juttuja huoneessa nukkujalle ja sinne tulijalle. Puski, kehräsi, kietoi hassun marsupilamihänänsä ihmisen ranteen ympäri. Pienen valkoisen häntä todentotta elää omaa elämäänsä, se kiepautetaan kysymysmerkiksi selän päälle, kun ollaan ihmeissään tai muuten vain pöllämystyneitä. Tai sillä voi pitää ihmisestä tiukasti kiinni, ettei se vaan pudota. Noin monipuolisesti häntäänsä käyttävää otusta en ennen Helinää ole tavannut :D

Maanantaina meillä tosiaan oli treffit eläinlääkäri Annican kanssa. PRA-testi vain piti ottaa, mutta minä rohkea päätin otatuttaa kaikki muutkin siitostestit samalla. Jos Helinä jäisi omaan kasvatukseen, eipä ainakaan tarvitsisi niiden takia uudelleen vierailla eläinlääkärissä. Sirun tarkistuksen jälkeen siis kaksi putkea verta: yksi Saksaan ja yksi Suomeen ja sitten se mahdoton paperisota lähetteiden ja todistuksien kanssa.

Helinä oli kauniisti ja urheasti koko ajan, vaikka pelotti. Se turvautui minuun ja minä suojelin uutta vauvaani kietomalla sen peittoon ja pitämällä lujasti sylissäni.

Pakko sanoa, että pitkä viikonloppu pienen valkoisen kanssa on kieputtanut valkoisen marsupilamin hännän sydämeni ympäri ja ihan tosissani mietin, voisiko Helinä PRA-negatiiviseksi/kantajaksi osoittautuessaan jäädä meille kotiin asumaan, mutta on kai silti laumakemian kannalta parempi ihan omaa kotia Kuopion tyttärelle katsella, nyyh. Testituloksissa mennee se pari viikkoa, sen ajan Helinä on meillä. Kun vastauksia saadaan, pohditaan lopullista sijoituspaikkaa.

Alla kuvapläjäys Helinä Keijusta(nimi kasvattajan antama).

Helinän kuvauksissa avusti Ransu, jonka oma kuva- ja kuulumismerkintä sitten huomenissa.

Matka ISROKkiin Vuorikatin mukana

2011-06-20T20:10:00.001+03:00

Kaverini, Myskin tyttären Bubblen omistaja Anne Vuori sai minut ylipuhuttua näyttelymatkalle Itä-Suomeen. Päädyin ilmoittamaan Skyen, koska olisihan se kiva pikkumustalle titteli nimen eteen tirvaista. Kahden päivän näyttelystä luultavasti ne kaksi CH:sta puuttuvaa sertiä irtoaisi ja ei kun sanoista tekoihin.

Perjantaina starttasimme, Annella kun oli Vuorikatin myyntipaikan pystytys vielä illalla edessä. Mukana reissussa kissojen Skye ja Bubble lisäksi Annen poika Tomi. Matka sujui kivasti kissaa puhuen. Huoltsikoilla välillä pysähdeltiin ja taas tien päälle. Hotelli Iso-Valkeisella jaoimme kissoille majapaikat: Bubblelle Sturdi huoneen puolella ja Skyelle wc-eteinen. Sitten jäähallille heilumaan.

Avuliaat itäsuomalaiset olivat kantaneet eri kuljetuksessa tulleet Annen ja sponsorin kamat iloiseksi sekamelskaksi kaukalon päätyyn ja niitä setviessä meni muutama hetki. Eroteltua ne saatiin ja myyntipaikkakin aamua varten (melkein) valmiiksi. Vähäsen piti jättää aamuunkin, että ehdittiin hotellille ruokailemaan. Anne oli paikassa yöpynyt ennenkin, mutta oli sitä mieltä, että taso oli laskenut. Hieman erikoista palvelua kyllä saimmekin, kun ei ravintolan tarjoilija osannut kertoa ison ja pienen juoman eroa, eikä muistanut viinien hintoja (Viinilistaa ei ollut olemassakaan). No kupu saatiin ravittua ja sitten unten maille.

Aamulla hotelliaamiaisen jälkeen Siilinjärven Tuplajäille (omituinen nimi johtuu siitä, että jäähallissa on kaksi seinällä toistaan erotettua kaukaloa = tuplajäät, mikä nimi muuten seisoo jäähallin seinässäkin) Eläinlääkärin tarkastuksessa Skyen purtu niska harmillisesti epäsi sen osallistumisen näyttelyyn. Myskihän sitä pari viikkoa aikaisemmin oli purrut. Siniselle kuninkaalle kun ei käy laatuun se, että taloudessa jollakin muullakin on tyttöystäviä. Skye on siitoskolli ja Myski eläkkeellä oleva sellainen.

Luvalla Sturdi siis pystyyn pukkariin, jonka voitiin katsoa olevan näyttelyalueen ulkopuolella; mutta jonne kissaa oli helppo päivän mittaan huoltaa. Itse assaroin, mutta Annen poika hoisi pestin Skyen huoltajana hienosti. Itsekin kävin sitä pari kertaa kurkkaamassa. Lauantaina pääassari oli sijoittanut minut persialaiskissojen ja kategoria kahden rotujen tuomarin De Chion assistentiksi. Nenä nyrpyssä alkanut aamu valkeni, kun sain assaroida charmanttia italiaanoa ja esitellä hienoja kissoja.

Nelosihmisiltä sain kuulla hyviä uutisia: Myskin poika Orifame Iik Sininen oli pokannut värin parhaan ja tullut myös nominoiduksi. Iloisesti yllättyneenä siitä, että sain vihdoinkin tavata ensimäisen Orifame myskiläisen metsästin sitä häkkirivien välistä. Turhaan. Mirkan vinkillä osasin etsiä sitä räggäririvistä ja siellähän varsin tutun näköinen sinikissa köllöttelikin. Omistajaa vain ei ollut missään. Ruoan jälkeen palasin häkkipaikalle ja sillä kertaa tavoitin omistajankin. Esittelin itseni ja ilmoitin, että "Mä sitten kannan ton paneelissa. Siis.. jos sopii?" No sopihan se ja kylläpä ylpeänä "pikku" orifamea esittelinkin! Myyssin jälkeläisistä olen miljoonaylpeä. Niin monta hienoa kissaa eri yhdistelmistä. Paneelivoitto oli makoisa. Onnittelut Pekon perheelle ja kasvattajalle!

Illalla kurvasimme kissat huollettuamme kylille: Kuopion Memphisiin, jossa nautimme mmm superhyvästä ruoasta! Ja viinistä. Ja jälkiruoasta. Tai siis minä nautin viiniä, Annehan oli autolla. Hotellilla sentään pullollinen sidua maistui baarissa Annellekin. Ja taas deiteille Uni-Masan kanssa.

Toisen päivän aamuna keräsimme kimskampsumme hotellihuoneesta ja luovutimme huoneen avaimen. Skye tuttuun pukkaripaikkaan ja ei kun häkkirivejä kiertelemään. Perskirivistössä sain jotain pörröistä mustasavua syliini ja aih ja oih, kuinka se tuntuikin siihen sopivalta. Pentujen kasvattajalle kuitenkin kerroin tilanteesta ja tilanpuutteesta kotona ja jollekin muullekin perski-ihmiselle sanoin, että ehkä kymmenen vuoden päästä. Chinchilla ja silver shaded tuntuisi omimmalta, mutta niitä kasvattaa Suomessa tietääkseni vain yksi kasvattaja, eikä minulla ole ollut onnea häntä tavata. Muut perskiharrastajat alkavat pikkuhiljaa tulla tutuksi, olihan lauantai jo toinen kerta, kun niitten tuomaria avustin (ja sunnuntai kolmas, kun persialaisia arvostelleen tuomarin assistentti pyysi minua vaihtamaan oman rotunsa arvostelun ajaksi). Hopea ja musta ovat toivevärini. Kuvio mieluiten kuvioton (savu) tai tabby. Ihan siis sijoituskissaa tai näyttelykastraattia haaveilisin. Näin puhuu ihminen, joka on vanonut kautta kiven ja kannon, ettei ikinä lyttynokkaista kissaa. No mutta saahan niitä haaveita olla, erilaisia.

Sunnuntain sain tosiaan olla oman kategorian tuomarin assarina. Lena Chapman tosin aloitti kolmosen kissoilla, jolloin myös edellä mainitun assarivaihdon teimme. Nelosen alkaessa palasin Lenan luo ja saimme nähdä kauniita itämaisia, simskuja ja syssejä. Kiva oli nähdä niitäkin kissoja, joihin ei etelän näyttelyissä törmää ja ihastuin mm. kahden Kristiinan kissoihin, joista erityisesti mieleen jäivät Kuopion Kristiinan foreign white ja Kempeleen Kristiinan punatäplikäs korvaeläin. Paneelissa sain korvaeläimen lisäksi kantaa muitakin hienoja kissoja, joista V.I.C:nä mainittakoon Annen Bubble, joka TP-valinnassa päihitti edellisen päivän BIS-voittajan, upean Sultsinan Alea Jacta Estin. Paneelissa Bubble hävisi Santuzzan Miss Saigonille, mutta eipä ollut iskäkissan omistajan ylpeydellä taas mitään rajaa, kun kahtena peräkkäisenä päivänä sain siniäijän sinisiä lapsia finaalissa kantaa!

Näyttely päättyi hyvissä ajoin. Pääassari Heidiltä sain niin kivan assarilahjan, että melein unohdin nostaa assaripalkkion. Lähtöluvan jälkeen pakkasin Skyen ja kamat ja toin ne kaukalon puolelle. Myyntipaikka saatiin kasaan mukavan nopeasti ja kotimatka voi alkaa.

Alkuperäisen suunnitelmaan mukaanhan Skyen oli määrä jäädä Itä-Suomeen romanssia virittelemään, mutta koska oma tyttö moukaisi perjantaina, olimme sopineet kotimatkalla noukkivamme sen Juvan ABC:ltä mukaan. Kiteen Manna siis matkalta messiin ja taas ajettiin. Kotona puolilta öin. Hääpari saunaan ja itsekin sammuin kuin saunalyhty.

Kiitos Annelle ja Tomille kivasta reissusta ja kiitos Mannan sijoituskodille joustosta ja ihanasta pikku lahjasta. :)))

Toinen päivä lauteilla

2011-06-16T02:00:00.003+03:00

ERYn kesänäyttelyn kuuma, kostea, hikinen tunnelma jatkui sunnuntaina. Mukana tällä kertaa vain Myski. Ransullekin olisi ollut Vuorikatin maskotin paikka tarjolla, mutta päädyin varaamaan muista erillään olevan tupla-Sturdin herra Mäentykkäänäyttelyiställe.

Assistenttina toimin Marina Vinkelille. Miellyttävä tuomari: kertoo lyhykäisesti kissasta suullisesti ja kirjoittaa sitten arvostelun. Kissan käsittely on kaunista ja arvostelu joutuisaa. Aloitimme perskeillä, kuten edellisenäkin päivänä ja jatkoimme heistä nelosiin. Ainoa balineesi ja pitkäkarva ylipäätään pöydällämme oli Ritva-Liisan komea kollipoika Uncas, joka sai kolmannen sertinsä ja valmistui Championiksi. Onnittelut Karhulaan. :)

Itämaisia lyhytkarvoja oli pitkä lista, simskuja hieman lyhyempi. Myskeli oli esiintymisvuorossa viimeisenä sininaamiona ja päätin hakea sen tuomarihäkkiin arvosteluvuoroa odottamaan viimeisen ruskeanaamion ollessa vielä pöydällä. Että ehtii tottua ajatukseen ;). Eijan vinkistä siirsin sen oman tuomarin takaa häkkirivin toiseen päähän, ettei se provosoidu toisen sininaamion, rva Mäentykkäänäyttelyistän kommentoinnista. Hyvä vinkki. Siellä Myski seurasi ocicattien ja sfinksien arvostelua ja oman tuomarin pöydälle tullessaan se oli varsin poikamaisella tuulella ja intoutui jopa leikkimään Marinan hauskoilla onkileluilla. EX1 CAP ja kutsu TP-valintaan.

Myskin lapsista Jaguar's Godric jäi ilman sertiä kontrastin puutteen vuoksi. Se oli harmittavasti tummunut kropastaan, muuten kyllä ihan simpsakka kollipoika. Tytöt Minerva (Godricin sisko J. Garmiwa) ja Aarre (Myskin ja Simiksen aivan ihanan hieno ja elegantti lilanaamiolapsi Kelmikerhon kissalasta) saivat molemmat kutsun tuomarin parhaan valintaankin tulematta kuitenkaan valituksi. Aarteen voittaneesta Kelmistä, Mari-Pilvin upeasta Geishasta olimme kyllä sen ja Aarteen kasvattajankin kanssa yhtä mieltä, että oikea kissa paneeliin lähti. Ja Kelmihän sen Minervankin luokan voitti ;).

Kastraattiuroksissa toisistaan mittaa ottivat kolme toinen toistaan hienompaa äijäkissaa: Katerinan Väinö (Bestcat's Electrify Exclusive), Tertun Elvis (IP, IC Elvis Fire Jungle) ja meidän Myski. Elvikselle sanottiin heihei liian hyvän keittiön vuoksi, mutta Myskin ja Väinön vertailuun Marina sitten käyttikin aikaa siinä määrin, että ainakin huonokuntoisemmalla esittäjällä hiki virtasi. Pitkän roikotuksen seurauksena herra Mäentykkäänäyttelyistä ilmaantui taas. Pikku ärräpurrasta huolimatta Myys-mies lopulta tiukan skaban vei ja paneelihan siinä oli sitten edessä. Myskin, Geishan ja Uniikin (aikuinen naaras Kelmikerhon Unikonsiemen) lisäksi paneeliin Marinan pöydältä lähti Hannan upea ja suloinen pikku Teppo (Keskimaan B Undomiel), Kelmikerhon Ral Lal Laa ja ainoana itämaisena joukosta, Katerinan superhieno bicolor Rauno (Quan Tamashii).

Viisi siamilaista ja 4/5 LO! Kyllä täpinöittää vieläkin!! Ja se, että Eija noilla kissoillaan veti huimat pointsit kasvattajaluokassa (joka palkittiin BISsinä) kruunasi koko päivän, VAU!

Paneeliin valjastin Myskin kuskiksi varman ja rauhallisen Hannan, jolla tiesin siniäijän pysyvän kynsissä, vaikka sitä hieman ketuttaisikin. Kastraattiurosten finaalia jännäsin aidan toisella puolella, ekä hermostukseltani kyennyt pysymään aloillani. Örppihän sen voiton sitten vei, kun äänestyksen päättyessä tasaääniin, pyydettiin Satu Hämäläinen ratkaisemaan. Pidempi kroppa ratkaisi.

Kakkosten paneelin keskellä kävin vielä pikapikaa pokkaamassa Myskin puolesta pystin Neloskategorian parhaana siitosuroksena ja ehdimmepä ukkelia kuvaamaankin. Heikki Siltalan galleriasta löydät kuvat alkuperäiskoossa.

Oli kivaa, oli tunnelmaa ja vaikka itikset paneelissa jyräsivätkin, oli aivan mahtava LO-päivä! Go LO!

Loppuun kiitokset ystäville ja kilpakumppaneille. Ja Leena Varisen ottama kuva, jossa Geisha (Kelmikerhon Naamiohuvit) venyy voittoon paneelissa. Mari-Pilville ja Eijalle onnittelut superkissasta ja superviikonlopusta! Ja jos joku satuisi haluamaan oman Myskin, niin täältä niitä kannattaa tiedustella. ;)

ERY-sauna (kissanäyttely) part 1

2011-06-13T05:07:00.001+03:00

Lauantaiaamuna lähdimme Jemsun ja Tihrun emännän ja isännän kanssa ennen puoli seiskaa aamulla kissanäyttelyyn. Hurineesit hurisivat jo autossa, mutta kolmannen kissan, Willicon Animatrixin (Esme) poimimme mukaan matkan varrelta, sen sijoituskodista Tuusulasta.

Kissan majoitus Vuorikatin Annen hoiviin (Kiitos Anne jälleen kerran pikkubalin hellästä hoidosta.), tuttujen moikkaukset ja assariksi. Persialaiskissoja oli tuomarini, Ursula Loosen pöydällä ensimmäisenä. Mukava oli nähdä tätä paljon puhuttavaa rotua enemmänkin. Paneelissakin voittanut exo vei sydämeni, hopeaperskeihin ihastuin vain vielä enemmän ja pennut... Ne vain ovat syötävän suloisia karvapalloja väristä ja rodusta riippumatta.

Nelosiin kun päästiin, aloitettiin tietty aakkosjärjestyksessä balineeseilla. Kourallinen balineeseja: kolme niistä minun ja Ninan. Tuomarimme ei oikein tykännyt niissä mistään. No Esmen korvienasennon kehui ja oli jotain muutakin hyvää, mutta noin ylipäänsä ei hänen näkemissään baleissa paljoa hyvää ollut ja kun lounaalla jatkoimme keskustelua aiheesta, tuli tosiaan selväksi, että tämän tuomarin mielestä pitkäkarvojen pitäisi saada samanlaiset lentokonekorvat kuin tyypitetyimmillä itämaisilla on. Itse olen sitä mieltä, että kissassa on paljon muutakin kuin ne korvat, eikä jalostuksessa voi vain yhteen yksityiskohtaan keskittyä, mutta mielenkiintoista oli kuunnella pitkään kasvattaneen mielipiteitä, vaikken kaikesta samaa mieltä olisikaan.

Sivuraiteelta takaisin: kaikki balineesit siis kuitenkin excellenttinsä saivat, aikuiset sertinsäkin ja valmistuihan siinä yksi kissa titteliinkin: Onnittelut Jalecatsilaan Nanan Championista! :) Meidän jengistä Tihrulle EX1 CAP (Tihru on sis Ninan oma kissa, Iin kastraattitytär), Jemmicalle EX1 ja tuomarin kommenttien jälkeen hieman yllättävä NOM!! Esmelle EX1, kutsu TP-valintaan, jossa hävisi Mirkan ihanalla sinitäply Chupalle.

Sen verran kilpparin näyttelyesiintymisestä yleensä, että siinä missä PIROKkiin osallistui kiltti ja huriseva kissanpentu, nähtiin ERYssä mekkaloiva esiteini. Huutoa ja temppuja riitti. Tuomarihäkissä arvostelua odottavan 4,5 kuisen karjunta muistutti ajoittain kiimahuutoa (kasv. huom. Ei vielä Esme, sen asian suhteen ei ole kiire!) No kuului siitä muunkinlaisia ääniä. Naughty Tortie :). Mutta periaatteessa ihan sievästi Esme huutelua (ja häkissä esitettyä "haluan vapauteen" -freestyle akrobatiaesitystä) lukuunottamatta käyttäytyi. Käsiteltävä pikku diiva.

Nominoinneissa tuomari teki tylyn valinnan olla valitsematta aikuista ja kastraattinaarasta ollenkaan, mikä kyllä puhutti näyttelykansaa ja oli itsestänikin melko radikaali ratkaisu. Vaikkei välttämättä pitäisi näkemästään, oli kuitenkin sertit jaettu ja niin ollen... No, tuomareilla on oikeus arvostella tiukallakin linjalla, jos niin haluavat. Paneeliin siis meidän pöydältä Angelican komea itämainen lyhytkarva, Katerinan Väinö *sydän*, MEIDÄN JEMMICA! ja Mirkan söpö Chupa. Valitettavasti Chupa joutui jättämään paneelin väliin. Jemmican annoin Varpulle kannettavaksi (itsehän en saa omistamiani kissoja paneelissa kantaa), itse kannoin nelkuista vain aikuisen naaraan, Mari-Pilvin kauniin Kurren, joka ilman kilpailua oli myös BIS! (Onnea Twist-Tiramisuun, jonne meni lauantaina tuplavoitto, kun pikku Geishakin nappasi BIS-voiton junnuissa! :))

Kuumuudesta huolimatta päivä oli mukava ja seura -tietenkin- parhautta.

J.K. Kirjoitan eryilyt kahdessa merkinnässä. Sunnuntain koitan ynnätä tässä alkuviikosta. Tämä lauantain kooste on sunnuntaiaamuna ennen lähtöä kirjoitettu, julkaisemaan sen ehdin vasta ma-aamuna. Kuviakin luvassa. Kiireisimmän kurkkaa hurineesien Tihrun ja Jemsun kuvat Hurineesi-blogista. ;)

White wedding

2011-06-09T18:35:00.000+03:00

Tänä aamuna Ii matkusti komean sulhasensa Ploffyn luo. Kyllä, kesäpentue on haaveissa :). Mikäli kosiomenot tuottavat tulosta, syntyy meille elokuun puolivälissä järjestyksessä toinen Willicon foreign white/balineesi/siamilaisvarianttipentue. Koska tämä on Iin toinen pentue ja ensimmäisen kanssa kaikki sujui ongelmitta(ensimmäinen siis Nicator kissalaan huhtikuussa 2010 syntynyt M-pentue), saa Ii synnyttää pentunsa sijoituskodissa. Tästä Porvoosta on Pornaisiin lyhyt matka vauvantuoksua nuuhkimaan.

Taidekuvan Iistä otti Nina M-D.

Punanaamio, valkoinen ja musta pantteri

2011-06-02T19:24:00.000+03:00

Kolmen kissan voimin korkattiin valjastelukausi. Hieman vastahakoisia olivat kaikki, mutta aurinko lämmitti ja taivutteli vastaanhannaajista ihan rentoja auringostanautiskelijoita.

Ransu

2011-06-02T10:15:00.002+03:00

Juuh, edelleen ilman omaa kotia. Kasvaa kohisten, oppii pahoille tavoille, on pulunen, hellunen ja aavistuksen pystystä korvienasennostaan huolimatta sangen komea... 4kk täynnä, elämä edessä. Mistä löytyisi oma perhe?

Sinisilmästä aamukuvat sisällä. Koitan illalla saada ladattua vielä ulkokuvia, kun saadaan valjastelukausi korkattua.

Muuta uutta: Kuten joku on Hurineesi-blogista saattanut lukea, Iineksen väliaikaisesta hoitopaikasta sukeutuikin nopeasti sen lopullinen sijoituspaikka. Iin koti on yksi helmi lisää sijoituskotieni sarjaan. On ollut aivan mahtavaa löytää kissojaan aidosti rakastavia ja toisen kasvatustyössä sydämellään mukanaeläviä yhteistyökumppaneita, ystäviä.

Eilen käytimme Iin, sen vanhemmat Akun ja Kookin, sekä Skyen eläinlääkärissärokotuksilla ja voi sitä paperin määrää, kun normirokotusten lisäksi täyteltiin Kissaliiton lomakkeet Iistä vastaanotolla otetusta poskisolunäytteestä ja ekasta PRA-testatusta kissastamme, Myskista marraskuussa otetusta verikokeesta. Lisäksi eläinlääkärimme puhuessa puhelimessa täyttelimme Ninan kanssa sijoitussopimuksen Ii-Iistä. Tarkoitus olisi neitokainen melko nopealla aikataululla astuttaa ja sen jälkeen leikkauttaa.

Balineesi/varianttipentueen isäksi on kaavailtu tämän Ransu-poikamme iskää, Iille jo ennestään tuttu Ploffya. Uskallan astuttaa jo ennen PRA-vastauksen saapumista, sillä Ii itse on PRA-negatiivisen emon tytär (eli se voi olla korkeintaan kantaja) ja sen sulhanen PRA-negatiivinen. PRA-sairaiden pentujen vaaraa ei siis yhdistelmään liity. Vaan pentusuunnitelmista lisää myöhemmin. Nyt pihatöihin, niin ehtii valjastelemaankin!

Iines

2011-05-29T04:34:00.000+03:00

Iines (Willicon Sur Maa) on palautunut kasvattajansa omistukseen. Kiitokset Hurineeseille noutoavusta ja kissan väliaikaismajoituksesta.

kuva: Mira Pennala

Pennut muuttaneet ja yhden pienen toiveen toteutus

2011-05-18T19:30:00.000+03:00

Balineesipennut ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Kaikki muut paitsi Arancio eli Ransu. Viikko ennen PIROKkia lähti ensimmäinen. Arcobalenon pikku ballit käytiin perjantaina eläinlääkärille vilauttamassa, niin saatiin hälle akkuraatimpi ell todistus, oikealla nimellä, sukupuolella ja maininnalla palluraisten (jotka tulevat lähtemään) näköhavainnolla.

Kutsumanimeä on uudessa kodissa ahkerasti haettu, mutta Nemiksi nimi jää, vaikka se tyttöpennulle "odotusaikana" annettiinkin. Ei Nemi-nimi miestä pahenna, tuhahtaa Punavuoren ruskeanaamio ja kehrää Riitta-mamin kainalossa.

Seuraavat lähtijät olivatkin kauas Pohjois-Pohjanmaalle, Oulunsaloon muuttaja Herakles (Agapornis) ja tuohon nurkille Tuusulaan ampaissut neiti Kilpinen, Animatrix, joka sai uudelta emännältään Twilight-saagan inspiroiman kutsumanimen Esme. Onnea uuteen kotiin kumpaisellekin!

Tuonne PIROK-merkinnän kommenteihin oli Anonyymi kauniisti pyytänyt linkitystä blogeihin, joihin tekstissä viittaan. Näin olen yleensä toiminutkin. Nyt on vain viime päivien energiatasot olleet sillä käyrällä, ettei pysty ei kykene. Siksi vastaisen jaksamattomuuden varalle lisään blogin sivupalkkiin linkkilistan VICkien blogeille. V.I.C. on lyhenne Very Important Catistä ja varastan termin julkeasti Kelmikerhon nettisivuilta (kiitti Eija!), on sitä tosin joku muukin saattanut joskus käyttää. ;)

V.I.C. -osiosta löydät siis bloggaavat Willicon kissat. Myös ne, jotka eivät sitä enää ole (esim. sijoituskotinsa omistukseen jo siirtyneet sijoituskissat, jotka eivät ole omia kasvattejani, kuten Temppukissojen Nexu.)

Tätä kirjoittaessani yksi V.I.C. kohtaa toisen toivottavasti romanttisissa merkeissä. Jännittävästä yhdistelmästä lisää, kun tiineys varmistuu.

Kun en nyt kuvaa tähän keksi, niin laitetaampa linkki Tampereen kissemisnäyttelystä. Allekirjoittaneen silmänmuljauttelut olisivat kyllä saaneet jäädä näyttämättä, muuten aikas hauska pätkä. Klikkaa tästä.

PIROK osa 2

2011-05-16T22:35:00.001+03:00

Sunnuntaina taas Varpun Ville-Kallella (auton toinen nimi on Gabriel) kohti Tamperetta. Puhetta riitti kuten lauantainakin: kissoista ja näyttelyistä, kuinkas muuten. Jatkoin Albertin assarina joka tällä kertaa arvosteli kaikki kategoria IV:n kissat. Vähän tyhmästi kyllä, tällainen järjestely kun muuttaa TP-valinnat KP-valinnoiksi ja paneelissa sitten vain esitellään voittajat. Taso oli kova ja koska Albertilla oli tuomarioppilas (Marjatta Koskenkangas on aloittanut kategoria IV:n tuomariopinnot. Tervetuloa kissojamme arvostelemaan!), pääsin korviani höristämällä kuunteluoppilaaksi.

Kissat olivat taas hienosti paikalla, joskin yksi kissa jouduttiin häkeiltä hakemaan. Omistaja oli nähty aamulla, mutta ei sen jälkeen. Kissa arvosteltiin, palautettiin häkkiin ja arvostelu jatkui seuraavilla. TP-valinnoissa taas yhtä kissaa puuttui ja ohops! sama katti taasen! Juoksin häkeiltä kissaa noutamaan ja esittelin sen TP-valinnoissa. Meidät kiitettiin kohteliaasti ulos ja taas kiikutin kissan häkille. Kun valinnat oli tehty, pääsin tauolle ja hyvän lounaan syötyäni, kaverit moikattuani norkoilin takaisin täpliksen häkille. Ei ollut omistajaa näkynyt.

Siinä vaiheessa minua alkoi jo hieman huolestuttaa ja kipaisin jo pääassarilta kysymään, tietääkö hän omistajaa ja kappas vaan, omistaja olikin ollut päivän assarina! Se selittää, miksei omistajaa ole häkillä näkynyt, mutta ei sitä, miksei hän ollut käynyt esittämisapua pyytämässä. TAI jos olisikin aamulla jostain syystä päättänyt, ettei halua kissansa arvosteluun osallistuvan, absannut sitä. Nyt kumpaakaan ei ollut tehty ja pientä hämmennystähän se aiheutti muissakin kuin minussa.

Hyvin kisumisuli häkissään pärjäsi, ei sillä, mutta ensi kerralla kannattaa sopia asia assarin kanssa, ettei tarvitse miettiä, lähtikö omistaja kenties päiväksi Ikeaan. ;)

Kaksi leimakorttia rikkaampana (pakko kai se on tulla Tampereelle uudestaankin) pääsimme kotimatkalle. Sen verran kaksipäiväinen näyttely matkoineen otti voimille, että niin Euroviisut kuin jääkiekko jäi katsomatta. Kiitokset kissamaisen kivasta viikonlopusta kavereille, onnittelut menestyneille ja nähdään taas seuraavassa näyttelyssä!

Blogitekstin kuvitus kokonaisuudessaan Elina Väyrysen kamerasta.

Heli ja Oci

Oci ja Neeri

Nanna

Esmi

Ransu (still looking for a home)

P.S. Oli pakko muokata blogimerkinta jälkikäteen kaksiosaiseksi. Ilmeisesti sen pituuden vuoksi (?) Blogger liiskasi koko sunnuntain yhdeksi kappaleeksi minun tekemästäni kappalejaosta huolimatta. Näin teksti on luettavampaa, toivoisin. ;)

PIROK

2011-05-16T21:53:00.003+03:00

Kaksi päivää Tampereella vietetty. Lauantaina arvosteluun osallistui viisi kasvattiani: kaksi balineesipentua täältä meiltä kotoa ja kolme itämaista pitkäkarvaa joulukuun pentueesta. Tuomarina kaikilla viidellä oli Albert Kurkowski, jonka assarina myös päivän hääräsin.

Aloitimme arvostelun kategorian II kissoista, joiden omistajien piittaamattomuus oman kissan arvosteluvuorosta oli käsittämätöntä! Miltei joka toista kissaa jouduttiin erikseen häkeiltä hakemaan ja mikin kautta kuuluttamaan, kun eivät omistajat vaivautuneet tuomaripöydän luo listalta katsomaan, koska pitäisi olla oman kattimuksen kanssa vuoroaan odottamassa. Kiitos niille, jotka olivat ajoissa paikalla; tukkapöllyä niille harrastajille (ja kasvattajille, jotka tätä hälläväliä-kulttuuria periyttävät), joiden mielestä se on joku muu, joka huolehtii, että heidän kissansa on arvostelussa ajoissa.

Neloskategorian arvostelu alkoi pitkäkarvoista (BAL ja OLH kun sijoittuvat aakkosissa OSHin, SIAn ja SYSsin edelle) ja tuomarin vielä valitessa kategoria II:n parhaitaan, kipasin hakemaan pikkubalineesini tuomarihäkkiin arvosteluvuoroaan odottamaan. Omat kasvatinomistajanikin olivat valmiina omaa vuoroaan odottamassa: kaikki ekassa näyttelyssään, mutta oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun olin sen viisi minuuttia uhrannut kissanäyttelyn kulkuun perehdyttämiseen! :)

Naamiomuksut saivat hienon arvostelun molemmat. Oikein lupaavia, mutta kahdesta kauniista tyttö Animatrix oli vielä parempi. Lupaava kaikenkaikkiaan, karismaattinen, piiitkä häntä!, korvat oikean kokoiset ja oikein asettuneet ja silmien väri aivan mahdottoman upea! Sanat olivat hunajaa kasvattajan sielulle. Kaunis tyttöhän se on. Ja hurisevan hienosti molemmat pennut käyttäytyivätkin. Animatrixille kutsu tuomarin parhaan valintaan - olisi Ransukin sen saanut, mutta koska molemmat pennut olivat minun, suttasi tuomari punapään numeron yli ja kutsu siirtyi sen siskolle.

Seuraavana esiintymisvuorossa oli sijoituskissani Nanna, jonka isäntäväen blogista matkakertomus ekasta kissamisseilykokemuksesta onkin jo luettavissa. Nanna on ihanan kaunis klassinen tabby pitkäkarva ja kyllä Kurkowski siitä paljon excellenttiä löysikin. Kutsu TP-valintaan ja seuraava kissa pöydälle.

Päivän ainoan aikuisen pitkäkarvan (Yoyon kissalan kilpikonnatyttö) jälkeen arvosteltiin Helin ja Miikan DuoHurmaus: täplikkäät OLH-sisarukset Porista. Paljon hyvää ja kaunista sanottavaa löysi tuomari heistäkin. Ocin väri sai odotetusti kehuja - väri on lämmin ja poika muutenkin näyttävä nuorimies. Kokonaisuutena Neeri oli Kurkowskin mielestä korrektimpi, mutta kahdesta sisaruksesta jatkoon tuomari valitsi silti pojan.

Lyhytkarvat olivat kaikki paikalla silloin kuin pitikin. Jälleen kerran oman kategorian ihmisille iso kiitos täsmällisyydestä. Kyllä assarin tehtäviin paljon muutakin kuuluu kuin "kadonneiden" kissojen ja omistajien metsästystä. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, se on _vain ja ainoastaan_ omistajan vastuulla yksin hoitaa kissa ajoissa pöydälle. Ilman arvosteluakin voi jäädä - kissojen kuuluttelu ja häkeiltä hakeminen on täysin assarin ystävällisyydestä kiinni, ei hänen velvollisuutensa.

Minä kyllä nautin päivästä aamun harmituksista huolimatta täysin rinnoin. On ilo tavata oman kategorian kissoja ihmisiä: vanhoja kavereita ja uusia tuttavuuksia, vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia kasvattajien kanssa ja ihailla uusia vauvoja, sekä kategoria IV:n kiintotähtiä.

TP-valinnoissa olivat kaikki ajoissa. Päästiin aloittamaan parhaan uroksen valinnalla, edettiin siitä naaraisiin, kastraattiuroksiin, kastraattinaaraisiin, nuoriin ja viimeisenä pentuihin; joissa vastakkain oli kolme omaa kasvattiani. Vuorikatin Anne, jonka ständillä balineesipennut olivat olleet päivähoidossa, esitteli Animatrixin, Heli Ocin ja Saara Nannan. Pentuja vertailtuaan tuomari päätyi nominoimaan Nannan. Kyllä oli kasvattajalla suu hevosenkengällä, vaikka kissanäyttelyssä oltiinkin. Ja blondilla kun vielä on vähän pitkät piuhat, niin puolisen tuntia siinä meni ennen kuin tajusin, että kyseessähän oli eka TP:ksi valittu kasvattini ikinä! On siellä TP-valinnoissa näytillä käyty, mutta ekaa kertaa napsahti nominointi - historiallinen tapaus siis!

Ennen paneelia rentoa seurustelua, notkumista, pentujen pusuttelua ja esittelyä. Nexun emäntä Elinakin pyörähti turistina paikalla kameran ja vauvamahansa kanssa. Kuvia löytyy Temppukissa-blogista ja -kuvagalleriasta - pari lainaan tännekin.

Balineesivauvat, joita varten olimme aamulla kantaneet pöydän Vuorikatin standille, jolla olivat sitten koko lauantain näyttelystä ostamassani Sturdissa majailleet Annen hellässä huomassa ja silmällä pidon alaisena nukkuivat somasti, mutta jaksoivat myös hurmata ja viihdyttää. Ransun pahvilapulle kirjoitettu kodinetsintäilmo sai kiinnostuneita parveilemaan häkin ympärillä. Olisi pitänyt printata rotuesitteitä mukaan ihmisille jaettavaksi - no ensi kerralla sitten. ;)

Paneelissa sain kantaa hienoja kissoja, muutaman "tilaustyönkin." Pakko sanoa, että tällainen luottamus lämmittää mieltä. Erityisen mukavaa on kantaa samaa kissaa useammassa näyttelyssä, terkkuja vain hurmaavalle burmaherralle ja söpölle kilpikonnabritille, Sakuraa unohtamatta *heart* ;).

Neloskategorian BIS-valinnat olivat viimeisenä ja luovutettuani nuorten luokassa kilpailleen Choose-kilpikonna Sutinan omistajalleen kirmasin essu liehuen paneelialueen ulkopuolelle pentujen valintaa aidan takaa seuraamaan. Tiedossa oli, että hieno lyhytkarva on Nannaa vastassa ja niinhän se, Kelmikerhon söpö simskuvauva voittikin molemmilla tuomariäänillä. Onnittelut kasvattaja Eijalle ja omistaja Mari-Pilville!

Käytyäni näyttelyneitsytpennunomistajiani varoittamassa, että ennen lähtölupaa ei näyttelypaikalta saa poistua, sain pokata palkinnon kategorian parhaasta kasvattajaryhmästä. Kiitos kasvatinomistajille! Muuten ei ruusukkeet näin monen näyttelyvuoden (koirapuolella niitä on useampi takana kuin kissojen kanssa) jälkeen eivät exc ja sertiruusukkeet paljon sykähdytä, mutta nämä saavat kodissa kunniapaikan, ovathan ne tunnustus omasta kasvatustyöstä. <3

(jatkuu...)

Hups

2011-05-05T23:52:00.004+03:00

Työt vie ja vapaa-ajat vietän perheen parissa ja joo, toki feisbuukkaillen. Blogin päivitys on jäänyt, vaikka kuviakin viimein saatiin. (Kamera oli hukkaantunut ja nyt jälleen löytynyt, mutta ei siitä sen enempää.)

Viime viikolla vahvisterokotteensa saanut pentue on luovutusvalmis ja eka enkeli lähteekin omaan kotiinsa jo huomenna. Siitä kaiketi surustuneena pallutin pikkuneitokaista tänä iltana erityisen intensiivisesti. Vatkasin ja veivasin. Mietin, pitäisikö sittenkin neuvotella ruskeanaamioon liisausoptio, jos kaikki ei siskon kanssa menekään niin kuin pitää. Ja kun se on vielä niin pirun nättikin. Siinä veivatessa osui sormiin jotain, jonka itsekin ohitin tuhahtamalla mielessäni "Sinä kuvittelet, höpsistä!", mutta siinä ne vain olivat Arabellan hännän alla: KAKSI PIENTÄ SIEVÄÄ, PYÖREÄÄ KIVESTÄ! Kivekset?! Tytöllä?!!!

Voitte kuvitella läpikäymieni tunteiden skaalan. Epäusko, missä on piilokamera, tää ei ole todellista jne. Oli se totta! Siellä ne pallit oli vielä, kun sadannen kerran silmiäni hieraisin. Pääsi nauru. 14 viikkoa tyttönä kasvatettu pentu. Monestiko niitä olemattomia (tässä tapauksessa olemattomiksi luultuja) palleja sieltä hännän alta tyttöpennulta hakee? Voin kertoa, ettei monesti. Silitetty, sylitetty on. Pussattu, puunattu, kainalossa nukutettu. Vaan ei palleja skannattu.

Kahdesti eläinlääkärin tarkastuksen tyttöpentuna läpäissyt (eläinlääkärin puolustukseksi kerrottakoon, että pentu hänellekin selvänä tyttönä esiteltiin, joten jälleen kerran: miksi etsiä palleja sieltä, missä niitä ei ole?) pentu sekoitti pasmani suhteellisen täydellisesti. No FB:ssä päivittelyn jälkeen soitto kotiehdokkaalle. "Kuulkaa tämä teidän tyttönne... Se onkin poika." Naurua, hämmennystä. Kehoitus miettimään asiaa yön yli. Kotiehdokas ei malta. "Kyllä me hänet silti halutaan." Ihanaa.

Meili rotukirjaajalle. Kun nyt meni näin. Nolottaa, vaan poskilihakset on nauramisesta kipeät. Uusi nimi syntyy mielessä. Sateenkaari on italiaksi Arcobaleno. Ei tullutkaan Arabello tai Arabellum. Arcobaleno, sateenkaari. Sopiva nimi tytölle, joka olikin poika.

Niitä kuvia myöhemmin (kuinka tuntuu, että on tullut tämäkin sanottua melkoisen monta kertaa), nyt nukkumaan, niin jaksaa huomenna jatkaa tämän sotkun selvittelyä. Voi Pyhä Sylvi ja Poika nimeltä Päivi! Tulihan se tämäkin kasvattajan tähtihetki koettua. ;D

RUROKin toinen päivä

2011-04-25T09:26:00.000+03:00

Eilen vietin ah, niin kevyen päivän RUROKissa. Mielestäni kaikista hauskin tapa kissa- ja koiranäytellä on osallistua ilman kissaa/koiraa. Ei tavaran roudausta, ei eläinkuljetusta, vain mii maiself änd ai ja suunnitelma siitä, kuinka arvostelu etenee. Assariksi siis, kuinkas muuten. Aamulla joku jo ehti kysymään, eikö jo assarointi kyllästytä? Juu ei. Kyllästyttääkö muita minun assarointini? Toivottavasti ei. :)

Avustin usein Suomessa arvostellutta tuomaria Robert Lubrano. Mahdottoman ystävällinen mies, jolta päivän päätteeksi sain oikein kivan assistenttitodistuksenkin (kerään niitä - ikäänkuin matkamuistoksi, vaikka en tuomariksi suunnittele opiskelevanikaan). Päivä alkoi värintarkistusluokalla. Sitä seurasi kaksi balineesia, joista toinen oli sijoituskissani Anis. EX1 CAC, silmät olivat Lubranon makuun hieman dominoivat ja niin ne tottapuhuen ovatkin. Mutta neiti on kaunis ja ihana. Valitaan sulhaseksi sitten hieman viirusilmäisempi kaveri.

Itämaisia, simskuja, seychellien lyhytkarvoja ei nähtykään kuin naapuripöydällä. Perskiveteraanien jälkeen vapaa-aikaa ja ystävien kanssa seurustelua, naapuripöydän tuomarin parhaiden valintojen seuraamista. Sain "tilauksiakin" paneelikannoista, joista eniten sydäntä lämmitti Annen pyyntö kantaa edellispäivänä paneelivoiton vienyt kissalapsenlapseni, Myskin tytär Bubble. Ylpeänä pikkuneiti sinisen esittelinkin ja juukeli! Se voitti taas! Kolmas kerta aikuisten luokassa ja kolmas BIS-voitto!!! Annen reaktion aintous sai minutkin melkein pillittämään, mutta kokosin itseni ja keskityin seuraavaan "asiakkaaseen."

Muita päivän BIS-voittajia olivat Matti (Santuzzan Maestro), Örppi (Kattilan Wyatt Earp), Emppu (Sultsinan Itätuuli), Täplis (Pikkupirun Heartkiller) ja Mörkö (Delasoul's Jingle Jangle), jonka myös sain kantaa. Onnittelut kaikille nominoiduille, sertifioiduille ja muuten tuloksiinsa tyytyväisille =). Kuva Mörkö-Keijusta allekirjoittaneen venutuksessa Mirka Vanhanen.
.

Nelosen väkeä on ihana aina tavata livenä, Facebookissahan "näemme" jos emme ihan päivittäin niin ainakin viikoittain. Kategorian piirit on pienet ja uudet harrastajat, kasvattajat ja ei-kasvattajat mahtuvat hyvin mukaan. Itse en kissanäyttelypäivistä näytteilleasettajana välttämättä nauti, kun päivät tuppaavat venymään, mutta assarointia voin suositella kaikille siitä kiinnostuneille. Jos ei halua koko päiväksi lupautua, paneeliassareista tuntuu olevan aina pula. Olen perustanut Facebookiin ryhmän nimeltä Assistentit (KLIK!). Sen jäseniksi voivat kaikki assaroinnista kiinnostuneet liittyä. Terveisin nimimerkki Harrastuksestaan innostunut ja siitä paljon voimia arkeen ammentava ;)

RUROK

2011-04-23T20:17:00.000+03:00

Ragdoll-Jonnan kanssa lähdimme lähes aikataulussa tänä aamuna kohti Helsinkiä ja Myllypuroa, mukana meidän Myski ja Jonnan Kyösti. Pojat lauloivat stemmoja menomatkan ja paikanpäällä sitten sählättiin ja tohotettiin, pystytettiin telttaa, tarkastettiin rokotuksia ja saatiin lainaverhoilla varustetut häkit Myskin pojille E Ricille ja Rid Gelle laitettua. Mukana omaa laumaa siis Myski, ja kolme Kaunaria, valkoiset balineesit Hugo ja Anis ja Vuorikatin Annen Bubble, joka on Myyssin tytär.

Assarina toimin miellyttävällä rouva Hanne-Sofie Schneumilla ja kaikki kissamme kävivät myös rinnakkaisarvostela suorittavan tuomarikokelaan pöydällä. Kissoista ekana arvosteltiin valkoiset balineesit, joista harvinaista kyllä tuli värin paras. Elinan kissanpesuharjoitukset kannattivat, sillä Värin Parhaan valinnassa voiton vei Hugo! Sininaamio siamilaisia oli aivan ennätysmäärä paikalla, sillä meidän sininaamioedustuksemme lisäksi paikalla olivat Pinokin sininassuiset pikkusimskut, yksi isompi Pinokki ja yksi Arhantin sininaamio kastraatti. Värin paras valittiin sekä leikkaamattomista, että leikatuista ja Premior luokan kolmesta kissasta palkitsemisjärjestys oli: Myski ekaksi, Myskin poika Esko kakkoseksi ja Arhantin kisu kolmanneksi. Tuomari kovin harmitteli sitä, että kolme sertin arvoista oli ilmoitettu samaan näyttelyyn ja sitä, etei hän kaikille voi sertiä antaa, vaikka sen ansaitsisivat.

Värin parhaan leikkaamattomista vei Pinokin pieni suloisuus, vaikka Pandoran ja Kashmirinkin pointteja kehuttiin; leikkaamattomisssa Myski oli ykkönen. Tuomarin parhaan valinnoissakin Myyssin lapset edustivat. Aikuisissa naaraissa mittaa toisistaan ottivat siskopuolet Bubble ja Pandora - aikuisempi, kauniiksi itämaisneitokaiseksi kehittynyt Bubble vei voiton. No perheeseenhän se voitto meni. :)

Aikuisissa uroksissa Kashmirin kisahermot alkoivat loppua ja tuomari toivoi pojalle lisää näyttelyharjoitusta. Paneeliin hän valitsi hienon bicolor uroksen. Kastraattiuroksissa valintaan kutsuttiin monta komistusta, mutta lopullinen valinta tehtiin Myskin ja B-pentueemme isän, Mummeli Twixinho Jessen välillä. Myskin koko päivän kestäneestä kiroilusta johtuen balineesi lähti paneeliin ja itse huokaisin helpotuksesta, sillä sen verran näyttelypäivä tuntui muuten niin lunkia ukkeliamme kiukuttavan, että suottapa se olisi sinne rumia huutelemaan lähtenyt.

Myös tuomarioppilaan moni valinta osui Myskiin, valitsipa hän TP:eekseenkin. Myski on kaunis katsoa, sen myönnän, mutta mamman machopoika viihtyy parhaiten kotona ja saa sinne myös jäädä, kun ei sitä misterkisat paljon nappaa. Kasvatinomistajille (ja Annelle) iso kiitos Myski-miehen jälkeläisten esille tuomisesta. Ilman teitä olisi Kategorian parhaan siitosuroksen pytty jäänyt pokkaamatta.

Myskillä on muuten Annen jo kahtena viikonloppuna peräkkäin paneelissa loistaneen Bubble-tähtösen (Juu, voitto tuli myös tänään!) toinenkin BIS-jälkeläinen. Taannoisessa POH-KISsin näyttelyssä sininaamiomiehen jälkikasvua edustivat Orifamen nuori polvi iSukkulat ja siellä Orifame Iik Sininen oli BIS-pentu. Hyvin on äijä postinsa siitoskissana hoitanut ja vielä paremmin sen posteistä tärkeimmän: mamman rakkaan ja ihanan kainalokaverin tehtävän. Kiitos sinimiehestä kuuluu Myyssin kasvattajalle Marikalle ja sen minulle sijoitukseen antaneelle etä-äiti Senjalle.

Koko ryhmän saldo näyttelykoodikielellä: Hugo EX1 CACIB VP, Anis EX1 CAC, Kashmir EX1 CAC, Pandora EX1 CAC, Myski EX1 CAP VP, Esko EX2. Niin ja tietenkin Bubble EX1 CAC NOM BIS!!!

Lisää

2011-04-17T19:47:00.000+03:00

En jaksa Bloggerin kanssa taistella, niin teen jatko-osan tuohon kuvapäivitykseen.

Kuvapäivitys

2011-04-17T19:01:00.001+03:00

Balineesipupuset ovat jo 11,5 viikkoa. Aika isoja muruja jo. Tässä uusia kuvia naperoista. Ainut varmasti vapaa on punanaamiopoika Arancio, josta muutama kuva enemmän kuin muista. On kyllä ollut niin pulumussupentue tämä. Helppo ja ihana. Ja kauniita ja suloisiakin ovat, pirulaiset. Voisin jättää nämä kaikki kotiin. Ihan oikeasti. =)

Osiris

2011-04-07T21:08:00.000+03:00

Muistatteko sininaamiopoika Thornen - tuon Kauniit ja Rohkeat-pentueen viimeisen mohikaanin, joka löysi kotinsa Helsingistä, Hennan ja Miikan ja heidän kahden vilkkaan villakoiransa luota? Omassa kodissaan poika sai komean kutsumanimen Osiris ja on jaksanut viihdyttää ja kiihdyttää hassunhauskoilla tempauksillaan niin omistajaperhettä kuin heidän vieraitaan. Osiris on tehnyt huomattavaa kissapeeärrää vannoutuneiden koiraihmisten joukossa ja käännyttänyt monia huomaamaan, kuinka kissakin voi olla - no, niinkuin koira. ;D

Sain herran rymistelystä omakohtaista kokemusta, kun tällä viikolla poikkesin herran kotona vieraisilla. Vielä kun ehdin tässä lähellä käydä - perhe on muuttamassa kotiseuduilleen Pohjois-Suomeen ja Osiris tietenkin mukana. Kyllä oli hymy herkässä, kun jo eteisessä sain kissamaista rakkautta antaumuksellisen nuuhkuttelun ja olkapäälle kiipeämisen muodossa. Vaikka kissa kaikki vieraat huomioikin, oli saamani tervehdys kuulemma poikkeuksellisen lämminhenkinen ja kyllä tunsinkin olevani aivan erityisen tervetullut. *sydän*

Siinä koira- ja kissamaisuuksia jutellessa pyöri eläinhärdelli sylissä sylistä syliin ja koirat ja kissa antoivat leikki- ja noutonäytöksiä mm. Osiriksen lempilelulla - lammaspehmon vastustamattoman pörröisellä käpälällä (irtomalli). Kasvattajalle on ihanaa nähdä, kuinka rakastettu ja tärkeä lemmikki on omassa kodissaan ja sitä Osiris juuri on! Sen näkee kaikesta. :) Alkuvuodesta diagnosoitu astma ei kissan vauhtia hiljennä ja köhistely pysyykin kortisonilla hyvin aisoissa.

Osirikselle pikkuveljeksi muuttaa toukokuussa balineesipentueemme cremenaamio Agapornis. Kutsumanimekseen rakkauspapukaijan kaima puuhkahäntä saa Herkules. Vai oliko se Herakles? Hennaaa?!

Päivitellääns

2011-04-07T19:38:00.000+03:00

Blogin päivittelyä ennen kuin unohtuu kaikki mitä on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Pennut saivat vieraita viime lauantaina. Arabellaan värin ja kuvien perusteella ihastunut rouva tuli tarkastamaan, onko ihastus totta myös livenä ja ennen kaikkea: onko se molemminpuolista. Se oli. :)

Nyytin ja Ploffyn nelikosta on silti vielä varaamatta pentuja. Toinen on kilpikonnanaamio Ixy (nimi lyhenne Animatrixistä. Trixi se ei voinut olla, kun se oli Bellatrixin työnimi pentuna, joten... Ixy siitä tuli.) Ixylle haemme sijoituskotia ja yhden kauan pentujen kasvua seuranneen, mahdollisesti sijoituskotina toimimisestakin kiinnostuneen balineesista haaveilijan tapaamme nyt tulevana viikonloppuna. Arancio, eli tuttavallisemmin Ransu on pentueen IKJ (iso kiltti jätti) ja sitä poloista ei ole kukaan edes kysynyt. Se tuntuu olevan punanaamioiden kirous. Samoin, kuten valkoisilla balineeseilla, niilläkin on oma vankka, mutta pieni kannattajakuntansa, useimmiten muut naamiovärit vain ovat selvästi kysytympiä. Meitä se ei haittaa, sillä Ransu on ihana ja rakas ja saa olla kotona justiinsa niin kauan, että sillekin se maailman paras koti löytyy.

Ilmoitin kilppari- ja punanaamioduon toukokuun puolivälissä järjestettävään PIROKin kissanäyttelyyn, että jos nyt vielä silloin sattuisivat kotikukkasina kukkimaan, niin pääsisivät näyttäytymään ja ehkäpä näyttely-yleisön joukosta saattaisi potentiaalinen kotiehdokaslöytyä. Ei, en myy pentuja näyttelyssä, mutta elleivät ostajaehdokkaat tule pennun luo, vien pennun heidän luokseen ;). Näyttelyistä saa muutenikin hienoa kokemusta ja ne tarjoavat jo omiin koteihinsa muuttaneiden pentujen omistajalle kivan tavan tutustua ja viettää aikaa yhdessä sukulaiskissoihin tutustuen. ;)

Kuukautta ennen PIROKkia on kuitenkin Turun suunnalla iso näyttely, TUROK; jonne tällä kertaa ei Willicon kissoja osallistu, mutta kissa-agilityssä käyvät kyntensä näyttämässä Nanna ja Saara, sekä Nannan emo Nexu, joka nyt onkin jo siirtynyt Elinan omistukseen. Viikko PIROKista pidetään RUROK Helsingissäja sinne meiltä osallistuu ryhmä sininaamioita: Myski kera poikiensa Kasmirin ja Eskon, sekä samaisen Kauniit ja Rohkeat-pentueen ainoa prinsessa, sijoitustyttöni Pandora. Näyttelyssä molempina päivinä esiintyy myös toinen sijoituskissani, balineesikaunotar Anis ja lauantaina Aniksen eno, valkoinen balineesipoika Hugo (CH Willicon Hur Maa).

Näyttelytohinaa siis riittää ja assaroinnistahan on tullut mulle toinen luonto, eli assarina tietenkin myös näissä kahdessa viimeksi mainitussa näyttelyssä suhaan.

Mitäpä muuta? No kakarat kotona kasvavat kohisten. Aika rientää kuin siivillä ja yllätyin viime viikolla kovin, kun tajusin balineesipienokaisten jo täyttävän kymmenen viikkoa! Ekaa eläinlääkäriaikaa varailin siis alkuviikosta ja tänään teimmekin tuttavuutta uuden kunaneläinlääkärin sijaistajan, Heidin kanssa. Pörröpienokaiset saivat erityisesti puna- ja cremenaamioista tykkäävän eläinlääkärin lääpälleen, mutta tulihan hommiakin siinä turinoinnin lomassa tehtyä. Perustsekkaus kaikille - terveiksi todettiin, mutta pentuetarkastuslomakkeet täytellään vasta tehosterokotteen yhteydessä. Sirut nahan alle ja rokotteet kankkuun (nahan alle nekin, mutta osoite kasvattajan toiveesta tuolla takapuolen suunnalla). Tavataan uudestaan kolmen viikon päästä! Myös Myskin rokotteet uusittiin ja nyt vain valmistaudutaan sininassun kambäkkiin - johan tuota näyttelyistä pois pysyttiinkin puolitoista vuotta.

Kuvapäivitystä varmaan viikonloppuna. Yksi kuva viime vikonlopulta löytyy kotareitten etusivulta ja monta lisää Facebook-albumistani. Kannattaa katsoa, kuvat näkyvät myös ei-kavereille. ;)

Onnea omaan kotiin Ode To Night Naiad!

2011-04-02T23:36:00.000+03:00

Niin on viimeinenkin Neptunuksen kuu lentänyt kotipesästä. Itseasiassa sen yhdessä Elinan kanssa veimme sen sijoituskotiin Saaran ja Villen luona Turussa. Kutsumanimekseen työnimellä Curli tunnettu tabbytyttö sai kirjanimestä väännetyn Nannan. Kissakavereina Nannalla on kaksi rescuemaatiaista ja kuten jo kotisivuille päivitin, sijoituskodissa ollaan kissan aktivoinnista ja kissa-agilitystä kiinnostuneita, eli mahdollisesti raitapyjamaa saadaan nähdä näyttelyissä muissakin merkeissä kuin misseilemässä. :)

Ukko ja Hile muuttivat

2011-03-26T11:40:00.000+02:00

... ynnä muuta asiaa!

Odotetut perheenjäsenet Ukko ja Hile (W. Ocean God Proteus ja W. Opera Diva Despina) pääsivät muuttamaan Sannan ja Mikon perheeseen keskiviikkoiltana. Kun en tällä kertaa ennättänyt Turkuun pentuja itse luovuttamaan, kävin kaksikkoa tapaamassa heidän uudessa kodissaan Helsingissä heti muuttoa seuraavana päivänä. Viimeinen Kuu-pentu, Curli, odottaa vielä emon luona omaa kotiaan. Tänään sitä käykin yksi lupaavan tuntuinen kotiehdokas tapaamassa - täällä peukut ja jarpaat pystyssä, että ihastus on molemminpuolista :).

A-pentueesta varattiin cremenaamiopoika Agapornis simskuvariantti Osiriksen (W. Thor Ne) kaveriksi Pohjois-Pohjanmaalle. Muitakin muutoksia A-pentueen varaustilanteessa on. Kilpikonnanaamiotyttö Animatrix etsii sittenkin sijoituskotia yhden pentueen sopimuksella ja punanaamiopoika Arancio on edelleen varattavissa. Arabellaan on alustava varaus, mutta kyllä kiinnostuneet voivat vielä sitäkin kysellä.

Aamun sähköposti toi iloisia uutisia Cleverkitty-kissalasta: Jemmican (sijoituskissani C. LoveBabyLove) PRA-testitulos oli Australiasta saapunut ja tulos oli negatiivinen! :)

Uusia kasvatussuunnitelmiakin on tehty ja jotta mahdolliset muutokset (tässä paljastettakoon, että Mannan sulho saattaa kotisivuilla ilmoitetusta vielä muuttua) astuisivat voimaan, on oleellista selvittää Kiteen tyttöjen, jo mainitun lk Mannan ja sen BFF:n, variantti Muskan PRA-tilanne. Kasvatuskissanihan testautan muutenkin - paitsi ne, joiden vanhemmat ovat ei-kantajia - ja niihinkin tullaan pistokokeenomaisesti palaamaan, eikä vain sokeasti (sana valikoitunut ilman ironiaa) luoteta siihen, että "kun ei oo kuuteen sukupolveen kantajia ollut."

Blogikuvituksena itämaiset pitkäkarvasisarukset Ukko ja Hile kylppärin lattialämmityksestä ja pehmoisesta matosta nautiskelemassa. Kuvan otti Sanna (?)

Pentuja!

2011-03-19T21:37:00.000+02:00

... Vaan ei meille kuitenkaan ;). Jos kaikki menee toivotulla tavalla, on sekä Skyelle, että Ploffylle luvassa jälkikasvua toukokuussa. Ploffyn pentuja kannattaa tsekkailla Nicator-kissalasta l.a. on 10.5. Skyen morsiamet pysyköön vielä hetken salaisuutena.

Huomenna meille tulevat ensimmäiset pennunkatsojat - itseoikeutetusti emon emäntä ja isäntä pääsevät ekana baliriiviöitä kähmimään. Kuvien perusteella Nyytin ja myös tulevan sijoitustyttöni ihminen Linda tuntuu pikku-Arabellaan ihastuneen, mutta tyyppinsä puolesta olen jatkokasvatukseen valinnut äitinsä kaltaisen (ruskea)kilpparitytön Animatrixin. Animatrix tosiaan vaikutti pitkään siniseltä ja siskoa huomattavasti vaaleampi kropan värityskin minua hämäsi naamionväriä arvuutellessa, mutta nyt kun väri on kehittynyt, niin päivänselvä ruskeakilpparihan tuo on - eli ensimmäinen tunne siitä, että tytöt ovat samanvärisiä oli kuin olikin oikea. Toinen vain on ruskea ja toinen sama kilpparina.

Ensi viikolla odotamme jo seuraavia pennunpalluttajia, kun Agaporniksen alustavasti varanneet saapuvat keskiviikkona mahdollista tulevaa perheenjäsentään tapaamaan. Varattavissa balineesipennuista ovat siis edelleen punanaamiopoika Arancio ja nyt kun olen saanut päätöksen kasvatukseen jäävästä tytöstä tehtyä (uskokaa minua, se ei ollut helppo!) - myös ruskeanaamio Arabella.

Turussa on vatsataudin rippeetkin murskattu ja tulevana keskiviikkona pääsevät Ukko ja Hile muuttamaan omaan kotiinsa. Curlista sain aivan ihanan tuntuisen kyselyn, mutta jatkoyhteydenottoa ei ole kuulunut. Pelästyikö pentukyselijä tiukkoja sijoitusehtojani? :-/

Alla perjantaina ottamani kuva seitsemänviikkoisista balineeseista.

Varattavissa lemmikiksi/näyttelykastraatiksi Willicon Arabella (BAL n)

Varattavissa lemmikiksi/näyttelykastraatiksi Willicon Arancio (BAL d)

Varattu omaan kasvatukseen Willicon Animatrix (BAL f)

Alustavasti varattu Willicon Agapornis (BAL e)

Tiistaina 15 viikkoa täyttävän Neptunuksen Kuut-pentueen kolme merkkipäiväänsä synnyinkodissaan viettävää pentua löytänet uusin kuvin jälleen Temppukissa-galleriasta tiistaina.

Turku ja Pori sairastaa

2011-03-18T17:01:00.002+02:00

Kulunut viikko on ollut melkoista painajaista. Edellinen viikonloppu kului URKin kissanäyttelyssä Kirkkonummella. Sunnuntai-iltana luin omaan kotiinsa muuttaneiden täplisten blogista, että Neeri voi pahoin. Yhteys omistajaan ja vatsataudin hoito-ohjeet. Maanantaina oksensi jo Ocikin ja niin oksennettiin Turussakin. Molemmista talouksista käytiin eläinlääkärissä. Antibioottia, pahoinvoinninestolääkettä.

Käsillä olevalle viikonlopulle sovittu Ukon (W. Ocean God Proteus) ja Hileen (W. Opera Diva Despina) luovutus jouduttiin antibioottikuurin takia siirtämään. Turussa kuurin vaikutus oli nopea, vaikkakin ab jouduttiin kertaalleen runsaan vaahtoamisen ja lääkkeen oksentamisen vuoksi vaihtamaan, Porissa Ocin jo toipuessa Neeri laihtui ja kuihtui ja voi edelleen huonosti. Ongelmia molemmissa kodeissa tuotti pentujen pahoinvoinnin aikainen syömättömyys ja pakkoruokintaanhan jouduttiin, ei siinä muu auta, kun pennulla paino tippuu, eikä omaa halua syömiseen löydy.

Tätä kirjoittaessa on Porista kuulunut hyviä uutisia - aamulla Neerin voinnissa on tapahtunut käänne parempaan ja uskallan suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen. Turkulaiset melskaavat jo kuin mitään vatsatautia ei olisi ollutkaan, vain pentujen emo Nexu enää oireilee.

Tarkempaa sairauskertomusta mahdollisesti Temppukissojen ja DuoHurmauksen blogeissa. Omasta puolestani voin sanoa, että on ollut äärimmäisen stressaavaa seurata tilannetta kaukaa voimatta tehdä mitään. Neuvoja ja kannustusta olen pystynyt antamaan, yrittänyt luoda toivoa toivottomuuden keskelle. Kissaklinikka CatVetistä noutamani maitohappobakteerivalmisteet pikana toipilaille postittanut ja luvannut maksaa jo uuteen kotiin ennättäneiden ell-kulut.

Tavattoman paha mieli on ollut siitä, että sen, minkä piti olla iloinen perhetapahtuma, olikin koettelemus. Korostan kuitenkin, että luovutushetkellä pennut olivat terveitä ja terhakkaita, mutta syyllinen olo on silti. Onneksi kaikki kääntyi hyväksi jälleen ja DuoHurmauksen lykkääntyneet seikkailut voivat alkaa. Linkki täplinkäisten blogiin on tässä.

Hyvää matkaa Oci ja Neeri + PRA-testituloksia

2011-03-12T00:42:00.005+02:00

Kävin Turussa luovuttamassa ensimmäiset Neptunuksen Kuut-pentueen pentuset omaan yhteiseen (!) kotiinsa. Täytyy sanoa, että aina kasvattajan sydäntä sykähdyttää erityisesti, kun sisarukset saavat oman yhteisen kodin. Niillä on tuki ja turva toisistaan elämän ensihetkistä lähtien. :))

Kuu-pennuista Oci (Willicon Oci Spots Triton OLH n 24) ja Neeri (Willicon Opal Moon Thalassa OLH n 24) muuttivat Helin ja Miikan kissoiksi Poriin. Vierailukutsunkin saimme - minä ja Elina - ja kutsua aion myös noudattaa. Ehkä ensi kesänä yhdistän Kuulasten tapaamisen Pyhän Baila-Bailan saarella vierailuun.

Jo kesää aiemminkin on silti toiveita Ocin ja Neerin tapaamisesta. Täpläduon vanhemmat ovat harkinneet vekaroiden PIROKiin ilmoittamista. Sinne lähden takuulla kannustamaan, jos osallistuminen varmistuu! :D

Kuu-pentueen PRA-testien tulokset pätkähtivät sähköpostiini, kun istuin junassa matkalla Turusta Helsinkiin. Pentueessa on kaksi tervettä ja kolme PRA-kantajaa. Terveitähän kantajatkin toki ovat, mutta kasvatukseen käytettäessä (kyllä, yksi kantajista oli jatkoon valitsemani Curli) on puolisoksi valittava ei-kantaja. Hyviä uutisia siis. Curlin kantajuus ei minua kaivele. PRA ei ole rotuun sukupolvessa tullut, eikä sitä sellaisessa pois jalosteta.

Blogimerkinnän kuvana Elina Väyrysen 13-viikoiskuva Neeristä ja Ocista. Hyvää matkaa lapset! Tehkää kolttosia, joista ihmistenne tekee mieli kirjoittaa kissablogia. Itämaiskissablogia. :)

Tabby 1, tabby 2, tabby 3...

2011-03-05T22:23:00.002+02:00

Turun murujen lähtölaskenta on alkanut. Ensi viikon perjantaina lähtevät ensimmäiset täplät matkaan ja varmaan jo seuraavalla viikolla seuraavat. Curlilla ei vielä ole omaa kotia ja olemmekin Elinan kanssa sopineet, että ilmoitamme tabbytytön TUROKin huhtikuun puolivälissä pidettävän näyttelyyn. Jos ja kun - toivottavasti - sijoituskoti tätä ennen löytyy, voi kisutyttö osallistua näyttelyyn oman ihmisensä luotsaamana, mutta ellei, pääsee prinsessa esittäytymään kasvattajansa kannossa (missikisat) ja Elinan ohjauksessa (kissa-agi).

Kahdessa ekassa Elina V:n kuvassa tabbyduo Curli ja Fedjis, vipa kuva on Curlin virallinen 12-viikkoisposeeraus. Pk-seutu ja Itä-Uusimaa herätys!

Lisää kuvia

2011-03-05T14:11:00.008+02:00

Vielä Arabella

Animatrix

Animatrix (vas.) ja Arabella

Pojat Arancio (vas.) Agapornis ovat varattavissa. Omaan kotiinsa ne ovat valmiita muuttamaan huhtikuun lopussa.

Agapornis. Cremenaamio hassuttelijapoika.

Arancio. Tämä punanaamiopoika on pentueen suurin ja vauhdikkain.

Koko jengi samassa kuvassa. Vasemmalta oikealle: Arancio, Agapornis, Arabella, Animatrix

Arabella

2011-03-05T13:35:00.003+02:00

Kuvei... :)

Ei riitä sanat kuvaamaan

2011-02-27T21:25:00.004+02:00

sitä helpotuksen tunnetta, jonka viimein uskaltaa päästää pintaan. Tai sitä ahdistusta ja pelkoa, jota läpikävin yötä-päivää sairasta pentua hoitaessani, piikittäessäni ja väkisillä elämänsyrjässä kiinni pitäessäni.

Arabellan sairaskertomus on yhtä vuoristorataa. Alku näytti synkältä, sitten valoisammalta, seuraavaksi oltiin pohjamudissa taas ja juuri kun uskalsit kuvitella koettelemuksen olevan ohi, pentu heikkeni uudelleen. Ripulointi itse asiassa painottui pariin kolmeen ekaan päivään. No sen jälkeenhän ei pienessä enää paljon ollut, mitä ripuloida. Väsyneimmillään se ei jaksanut juoda emon maitoa ja tukinkin siihen emon maidon vastiketta pipetillä.

Kun eilisiltana jo reipastuneen pennun kunto taas romahti, toimin robottimaisesti, mutta mietin samalla kyynel silmässä, missä menee hoidon ja eläinrääkkäyksen raja ja kuinka monta kertaa sen vielä taistelen kuoleman porteilta takaisin. Kannatti vielä se kerta taistella. Tänä aamuna pentu söi ensimmäisen kerran itse märkäruokaa lautaselta. Päivän aikana sen paino on noussut. Se on syönyt, leikkinyt, paininut, vaaninut. Ollut kuin mikä tahansa pentu. Viiden päivän helvetti on ohi ja toipuminen voi alkaa.

Tiukat paikat

2011-02-24T18:06:00.004+02:00

Ei menneet Arabellan vatsavaivat itsestään ohi, itseasiassa jo eilisiltana soitin päivystävältä eläinlääkäriltä neuvoja, kun kaikki elektrolyyttivalmisteet olivat talosta loppu ja selvä tarve nestevajeen korvaukselle oli olemassa. Yön truuttasin lapseen suola-sokerilientä ja jatkoin lääkitsemistä aamulla. Aamupäivällä hain eläinlääkäriltä elektrolyyttiliuosjauhetta ja antibiootit, sekä apteekista Promax-valmistetta vatsaa rauhoittamaan.

Iltapäivällä tilanne oli kuitenkin sen verran huono, että päätin käyttää Arabellan päivystäjän luona nesteytyksessä. Ragdoll-kasvattajaystäväni Jonna meidät sinne vei ja sieltä palautti. Kiitos hänelle. <3

Päivystyksessä Arabella sai 20ml nestettä ihonsa alle ja kotona annoin vielä 12ml lisää. Niin eläinlääkärissä kuin kotonakin balineesivauva pisti vastaan, huusi ja taisteli - mikä tässä tilanteessa on oikein ainakaan hyvä. Sisusta ei pennun selviytyminen jää kiinni. Isot pissatkin se eläinlääkärin pöydälle teki. Ihan rutikuivasta ei moista lammikkoa irtoa, eli hukkaan ei suun kautta nesteiden korvauskaan ollut mennyt.

Nyt suurimpana huolena on syöminen tai oikeammin syömättömyys. Pentu tarttuun nisään innokkaasti, vaan ei jaksa imeä paria sekuntia pidempään. Aloitan emonmaidonvastikkeen tarjoilun. Nyt sormet ja tassut ristiin kaikki, että pikkubrunettimme kamppailu ei ole turhaa, että huomenna kaikki näyttää jo valoisammalta. Töistä olen saanut sairaan eläinlapsen hoitovapaata. Nesteytys ja lääkintä jatkuu myös yöllä.

Mitä lapsille kuuluu?

2011-02-23T17:47:00.004+02:00

Pikkubalineeseille siis. Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä :). Kersat ovat saaneet lisää elintilaa, kun kevythäkin ovet ovat auenneet ja saavat nyt reivata makkarissa mielensä mukaan. Koikkeliinit koipeliinit ottavatkin iloittelusta kaiken irti, varsinkin pojat.

Myös kiinteään ruokaan on tutustuttu. Pojat pistelevät kanaa ja kermaviiliä hyvällä ruokahalulla, tytöt hieman nirsoilevat vielä. Tummempi tytöistä on ollut vähän pakki sekaisinkin. Pyllynpesulla on käyty eilen sekä tänään, kun on vähän housuihin turahtanut. Virkeä mimmi on kuitenkin, syö ja touhaa. Peffapuoli märkänä se näyttää ihan pieneltä leijonakoiralta. Turkkia kun on kotitarpeiksi ja ylikin. Lakkais nyt vain masu riivaamasta.

Tyttöjen väriero on edelleen niin suuri, että siniseksi minä lopulta tuon toisen mustakorvani olen taipuvainen ajattelemaan. Viikonloppuna taas luvassa pennunpiinausta, kun katselen murua ja toista murua päivänvalossa ja koitan viisastua naamioiden väristä.

Pojat ovat vallan räyhäkkäitä veijareita kumpainenkin. Alusta asti syliin ja kohti punkenut Agapornis (creme) on edelleen samanmoinen. Kehräävä syliäijä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita taas ei Arancion elämästä puutu. Ukkeli raapii pesän seinää, kiipeää korkealle ja juoksee lujaa. Vielä Agapornistakin lujempaa. Se on riiviöiden aatelia, mutta aivan suloinen sylipupu sekin, kunhan touhuiltaan malttaa.

Oman koneen hajoaminen strategisesti viime viikonloppuna esti minua siirtämästä viikonloppuna otettuja kuvia nettiin. Jahka uuteen viikonloppuun päästään (ja saan uuden koneen käyttööni) on jo uusien kuvien aika.

Sittenkin tabby tarjolla

2011-02-16T19:28:00.002+02:00

Curlin sijoituskotiehdokas muutti mielensä ja päättikin hankkia oman kissan - vielä täysin eri rotuisenkin. Devon rexit on kivoja, onnea ufokissan kanssa! ;)

Neiti C siis on kuin onkin vapailla markkinoilla. Ei heti omaksi, vaan sijoitukseen. Kodinetsintäilmoitus on väköstetty kotisivuille. Mistä löytyy tabbyn oma syli?

Jemmica ja Curli

2011-02-13T19:48:00.003+02:00

Pikkubalineesi Jemmica on kerännyt runsaasti ihailijoita niin kasvattajansa kotisivuilla kuin minun blogissani ja FB-sivuillani. Kiitokset kaikille sijoituskotiehdokkaille yhteydenotoista. Oikein harmittaa, ettei minulla ole useampaa pentua sijoitettavaksi, niin kivan tuntuisia koteja olisi pikku-Jiille ollut tarjolla. Nyt Jemmica kuitenkin oletettavasti muuttaa sijoitukseen tähän ihan lähelle minulle lyhyessä ajassa hyväksi ystäväksi tulleelle ihmiselle.

Curlillekin saattaisi koti pk-seudulta löytyä. Asia varmistunee, kunhan ensin tapaan kotiehdokkaan ja kotiehdokas kissan. Mihinkään vähempään kuin jalat alta viemään rakkauteen kissan ja hänen ihmisensä välillä en tyydy. Sijoituskodin ja minun välisessäni suhteessa riittää yhteisymmärrys asioista ja se, että tieto siirtyy. ;)

Kuvia pennuista

2011-02-12T14:19:00.006+02:00

Balineesilapsukaisemme täällä kotipesässä kasvavat emonsa hellässä huomassa mukavaa tahtia. Poikien värit alkavat varmistua, mutta tytöt tuottavat päänvaivaa. Kookoksen ja Jessen kilpparitytöt olivat "helppoja". Ne kun eivät geneettisesti voineet muuta olla kuin kilpikonnia ja sitten vain veikattiin, mikä kilppari on kyseessä.

Nämä voivat ruskea- ja sinikilpparin lisäksi olla ruskeita ja sinisiä ilman kilppariakin ja sekös kasvattajaa taas hämmentää. Tummia ovat molemmat. Toinen tummempi toista, mutta onko se punerrusta, jonka päivänvalolla erottaa, vai onko punerrus omassa mielikuvituksessa vain? Molempien pointit ovat symmetriset, joskin vaaleammalla mimmiliigalaisella jaloissa ei väriä näy, vaikka korvien reunat, nenu ja häntä värjääntyvätkin. Waiting game, kirjoitti Luolaleijonan klaanin Hanna blogiinsa Nexun siskopuolen pentujen syntymän odotuksesta ja yhdenlainen waiting game tämä naamioivärien tunnistaminenkin on. Ei meinaa millään riittää kärsivällisyys, vaikka kuinka harjoittelisi.

Ei varmaan meinaa riittää kärsivällisyys kuvapäivitystä odottaneillakaan, joten enemmittä pulinoitta päivän kuvasaldoa kotipesästä:

Willicon Arancio - BAL d

Willicon Agapornis - BAL e

Willicon Arabella BAL n/f?

ja erikoishassunvärinen Willicon Animatrix BAL a/f/g?

Sijoituskotia etsii

2011-02-11T06:45:00.007+02:00

Etsin luotettavaa sijoituskotia kahdelle pitkäkarvaiselle hörökorvatytölle, tulevaisuuden toivolle. Ikäeroa tytöillä on yksi päivä (!). Ovat siis molemmat luovutuksessa maaliskuun alussa/puolivälissä.

Eka tytsy on omaa kasvatustani. Hellunen lellunen, reipas ja rohkea ruskeatabbyprinsessa Curli a.k.a. Willicon Ode To Night Naiad. Koti saisi sijaita mielellään Porvoo-Helsinki suunnalla, mutta muualtakin kotitarjouksia vastaanotetaan. Sopimus tehdään kahdesta pentueesta. Näyttelykoti etusijalla.

Toinen tytteli on viime viikkoisen Salon reissun saldo: Cleverkitty kissalasta kasvatukseen ostamani suklaakilpikonnatabbyhässäkkä (=naamio) Cleverkitty Lovebabylove. Jemmica Laamaseksi ristimäni blondi on hieman ujo ja tarvitsee kivan kodin, jossa sattuu ja tapahtuu. Ja olisi mielellään jo joku aktiivinen itämaisrotuinen kissakin (tai esimerkiksi rex) kaverina. Myös Jemmicasta tehdään kahden pentueen sopimus. Taikka sitten yksi pentue + optio, nämä ovat täysin neuvoteltavissa olevia asioita.

Ei muuta kuin näppis sauhuamaan ja puhelinlinjat kuumiksi. Näin ihania neitoja ei joka päivä tarjolla olekaan. ;) Yhteystiedot löytyvät kissalan kotisivuilta, mutta tässä vielä kertaukseksi: willicon@surok.fi p. 044-345 9555

Curlin kuva: Elina Väyrynen, Jemmican Studio Manta.

Näyttelykuvia

2011-02-11T06:25:00.004+02:00

Toissa viikonloppuna Lahdessa meitä onnisti! Tiimimme kahdeksasta kissasta valokuvaaja Heikki Siltalan kameran etsimeen osui kolme! Joku voi ajatella, että aika pieni prosentti, mutta Hei! Kyseessä oli satojen kissojen näyttely!

Toki itse myötävaikutin pyytämällä Heikkiä kuvaamaan paria kisuista, mutta se, että Brooklynistä löytyy kolme kuvaa Siltalan galleriasta ei ole mitenkään minun aikaansaannostani. Myöskään en voi siihen vaikuttaa, millaisia kuvista tulee ja mitkä niistä Heikki loppupeleissä galleriaansa kelpuuttaa.

Tasajalkaa voi siis ilosta hyppiä, kun näinkin monta kisukuvaa "omistaan" heikkisiltala.com sivustolta löytää. :))

Tyypeistä on alla yksi kuva kustakin. Lisää kuvia näistä ja muista osoitteessa: http://www.heikkisiltala.com/galleries/20110129lahti/

Skye

Brooklyn

Pandora

Kiitos Heikki!!!

Kiirettä

2011-02-09T21:32:00.004+02:00

On niin kiirettä, ettei ehdi kuvia ottaa, ei blogia päivittää. Nopsasti nyt jotakin:

Neptunuksen Kuut-pentueen varaustilanne on se, että kaksi pennuista on varattu ja kahta tullaan viikonloppuna katsomaan. Sijoitukseen suunnittelemastani Curlista ei ole tiedusteluja tullut, eli niitä vielä odotellaan. Helsinki, pk-seutu, Itä-Uusimaa hohoi! Tässä olisi hieno pikkuneiti tarjolla!

A-pentue täällä meillä kotona kasvaa. Kaksi viikkoa jo! Minne tämä aika karkaa? Tyypeissä on hassun värisiä tapauksia: Tytöt tummia joo. Se tiedettiin jo päivän vanhoista. Väittäisin, että Arabella (Kyllä, näillä on nimetkin!) on ruskeanaamio ja Animatrix sitten sininen taikka ruskea-/sinikilppari. Aika symmetrisesti sen tumma väri ainakin tällä hetkellä ilmenee, mutta silti sen on selvästi siskoaan vaaleampi.

Pojat sitten... Beesseistä korvankärjistä uskalsin jo haaveilla suklaista taikka vaikka liloista, mutta suklaita/liloja kasvattaneet tiesivät kertoa, että kyllä niiltä nenäkin kahteen viikkoon mennessä värjäytyy. No näiltä ei värjääntynyt. Siispä julistettakoon, että tummempi, oranssimman beige poika, Arancio, on punainen ja vaaleampi, tuskin erottuvan beigekorvainen Agapornis on creme. Näitä onkin sitten hauska peruutella ja muutella, kun ensi viikolla näyttävät taas ihan muulta. Kuvia koitan saada otettua viikonloppuna.

Vielä PRA-testausasiaa. Kuten on varmaan tullut jo aikaisemmin ilmi, molemmat pentueemme ovat saaneet alkunsa, ennen kuin PRA-testaussuositus oli tullut voimaan. Testailemme pentujen vanhempia siis jälkikäteen. Kuu-pentueen isän testaaminen ei enää valitettavasti ole mahdollista, joten suurin toivein odotamme Paten isän, Mummeli Twixinho Jessen tulosta. Nyytihän on testattu ei-kantajaksi, joten pahimmassakin tapauksessa nämä pikkubalineesimme ovat vain kantajia. Asia, jolla ei ole muuta merkitystä kuin se, että jalostukseen mahdolliseti käytettävän saa yhdistää vain ei-kantajaan.

Joka tapauksessa testautan myös pentujen isän, Ploffyn. Sille on morsiamia odottamassa ja mikäli poika osoittautuu kantajaksi, tulen vaatimaan testituloksen myös niiltä, jotka poikaa haluavat naarailleen käyttää.

Rengasmatkat Juntunen esittää

2011-02-05T07:03:00.005+02:00

Porvoo-H:ki-Salo-Turku-H:ki-Porvoo. Eilisen matkasuunnitelma ja toteutuma edellä. Eli lähdimme Paten iskän ja äidin kanssa Turkuun Nexun pentuja katsomaan. Itse tein pikkumutkan matkaan, kun poikkesin Salossa CleverKitty-kissalan balineesi- ja birmapentuja, sekä -aikuisia katsomassa ja matkustin sitten junalla matkatovereideni perästä.

Sööttejä olivat pikkuserkut. Niin sööttejä, että eiköhän vierailusta jotain yhteistyötäkin kasvatuksen saralla poikine. ;)

Turun vauvamme sitten olivat aivan oma lukunsa! Kotinsa alakerran valloittaneet pikkuriiviöt istuivat saapuessani tiiviinä poseerausryhmänä olkkarin sohvalla syleissä hurisemassa ja ihmisten käsissä olevia onki- ja huiskaleluja tillottamassa. Rohkeat pikkuriiviöt! Pussasin taas tabbyt ja täplät lyttyyn ja hurisin tyytyväisyyttäni siitä, kuinka hyvän alun sijoituskoti on pikkuprinsseillemme ja -prinsessoillemme antanutkaan. Kyllä niin on tytöt ja pojat, että hyvä sijoituskoti on kullan arvoinen! Eikä yhtään harmita, että annoin tämän kokemuksen Nexun perheelle. :)))

Kotimatka Suurta Päätöstä pohtivien Sannan ja Mikon kanssa sujui joutuisasti ja Helsingistä pyydystin 22:45 bussin, jossa enemmän tai vähemmän pilkin matkan kotiin Porvooseen. Omat balineesivauvanmötkylämme katselivat minua pentupesästä, kun viimein puolen yön jälkeen pesän viereen sängylle pötkähdin. Olipa vauvantäyteinen, onnellinen päivä!

PRA-tuloksia

2011-02-03T18:53:00.003+02:00

Siinä ei Animal DNA Laboratorylla kauaa nokka tuhissut, kun testitulokset luettiin! Tänä aamuna oli vastaukset sähköpostissa. Lähetetty etanapostilla 19.1., kuitattu vastaanotetuksi ja maksettu 31.1., vastaukset säpossa 3.2. Tulokset kertoivat, että Skye, Kookos ja Nyyti ovat kaikki PRA-negatiivisia, eivätkä kanna sairautta. GOOD NEWS! Tämä tietää sitä, että koska myös Myskin PRA-vastaus oli negatiivinen, eivät kahden ei-kantajan jälkeläisetkään voi olla kantajia ts. Kauniit ja Rohkeat-pentue on vanhempiensa testitulosten perusteella PRA-negatiivinen ja Teonsanat-, B- ja Kesähitti-pentueetkin korkeintaan kantajia.

Huono uutinen oli se, että tabbyemomme Skazki Nereidan PRA-vastaus oli: kantaja. Kissa itse siis on terve, mutta toiseen kantajaan yhdistettynä se voi saada sairaita pentuja. Koska Kuupentujen isä on kissaenkeli, ei siitä enää näytettä saada. Jäämme siis odottamaan Bela Lugosin isän testitulosta. Harkitsemaan joutuu myös pentujen testausta, vaikka se hankalaa onkin. Quattro Stagioni-pentueen isän tulosta en ole vielä ehtinyt tiedustella.

Vielä testitulos, jota en pyytänyt, mutta jonka sain sekaannuksen seurauksena: Olivat kanelin kantajuuden sijaan testanneet Skyesta naamiokantajuutta ja kantajahan se on. Eli naamioon tai toiseen naamiokantajaan (esim. Mannaan) yhdistettynä musta miekkosemme voi saada myös naamiopentuja. Kanelin suhteen laitoin reklamaation.

PRA-testaus

2011-02-01T07:12:00.002+02:00

kissalassamme on siinä vaiheessa, että Nyytin, Kookoksen ja Skyen testi on lähetetty ja maksettu ja nyt sitten vaan tuloksia odotellaan. Ploffyn testiä ei logistisista syistä saatu samaan kimppaan, joten poika käy verikokeessa tällä viikolla. Nyt vain sormet ristiin. Jännitys tiivistyy.

Tulipa monta ihanaa

2011-01-31T17:34:00.003+02:00

Tuohon edelliseen tekstiin. Tässä näitä balivauvaihania. Ikää tänään 5 vrk. :)

Pojat

Tytööt

Quite a handful ;D

SUROK

2011-01-31T17:10:00.002+02:00

Vaikka mieluiten en kissoineni näyttelyssä käy, kun meillä on pennut kotona, lähdimme viime lauantaina Skyelle "naimaluvan", eli avoimen luokan EX-tuloksen hakuun Lahteen, SUROKin kissanäyttelyyn.

Mukaan olin ilmoittanut myös kolme sijoituskissaani: Mannan (Windstar Witchcraft) ja Muskan (Willicon Magia d'Inverno) Kiteeltä ja Pandoran (Willicon Ste Pha Nie) Salosta. Lisäksi näyttelyyn osallistuivat kaksi kasvattiani Quattro Stagioni-pentueesta, Pandoran veli Brooklyn ja Elina T:n valkoinen Hugo-balineesi.

Assaroidessa päivä kului työn touhussa ja aika vähiin jäi omien ihmisten kanssa seurustelu, mutta oli mukava tavata ja ihan erityisen ihana tietysti kasvattejani nähdä. :)

Kuuden kasvatin tulokset olivat: Excellent arvosana kaikille ja aikuisille myös sertit. Hugo sai viimeisen sertinsä avoimessa luokassa ja valmistui valioksi - ONNEA! :D Kasvattajaluokka oli kategorian paras (ja ainoa) ja olihan se ihanaa, käydä kasvattajaluokasta palkinto pokkaamassa, kun ekaa kertaa kissoista sellaisen sain esittää! :)

Kiitokset onnistuneesta viikonlopusta kuuluu kaikille Willicon kissoja näyttelyyn tuoneille. Kiitos Ninalle kyydistä ja matkaseurasta lauantaina, Jonnalle ja Katille sunnuntaina. Onnittelut vielä tätäkin kautta kaikille menestystä niittäneille (mieleen nousee erityisesti Keskimaan Hannan kasvatin 2x BIS-pentu!!) ja kiitos SUROKille jälleen kerran loistavasta näyttelystä, jossa assistentit saivat muutakin kuin leimakortin ja hyvän mielen (Tästä hyvä mieli-teemasta voisi kirjoittaa toisenkin blogimerkinnän otsikolla Ai että, kuinka ihania kissoja sainkaan SUROKin paneeleissa kantaa!). Kaikenkaikkiaan ihana, joskin kaikki voimat vievä viikonloppu.

Emokissaakin pitää helliä

2011-01-27T20:21:00.002+02:00

Pentupesässä kaikki hyvin. Nyyti on niin monien kissaemojen tapaan hyvä ja hellä äiti. Se pesee lapsiaan, tuottaa niille ravitsevaa balimaitoa, huolehtii siitä, että on siistiä ja lämmintä ja kehrää rauhoittavasti.

Nyyti kaipaa paljon vahvistusta ihmiseltä toiminnalleen. "Enkö olekin hyvä?" kuuluu pesästä, kun sen viereen istun. "Enkös vain tehnytkin kauniita lapsia?" Juu, kyllä teit, aiiivan ihania :))

Välillä emo tarvitsee itsekin hellää hoivaa, syliä ja siliä. Silloin se jättää pennut 20-30 sekunniksi ja punkee ihmisen syliin ja kainaloon hellyysannoksensa saamaan. Täytyy emojakin jonkun huoltaa, ne ovat paljon vartijana!

Ei uusia kuvia, vain kehräystä ja valkean silkkiturkin pehmeyttä. Oi tätä vauvaonnea. *huoks*

Pennut ovat syntyneet

2011-01-27T07:40:00.010+02:00

Illalla alkoi Nyyti olla levottomampi ja levottomampi, kunnes se lopulta alkoi ponnistaa peittoni alla. Huusin tyttäreni Rosan avuksi tarvittavia tamineita (synnytyspesää, vaakaa, paperia, kynää yms.) roudaamaan ja itse kätilönä annoin huomioni synnyttäjälle: silitin, hieroin ja kannustin. Ensimmäinen pentu teki tuloaan aikansa. Se oli suuri ja avustin sen pitkän pään ulospääsyä painamalla reunoilta vastaan. Pentu jäi lopulta takajalastaan roikkumaan ja emo teki pari villiä pyörähdystä koittaessaan poimia sen suuhunsa. Autoin pennun jalankin ulos ja tarjoilin emolle istukan, jonka se kiihtyneenä nappasi ja meinasi porhaltaa sen ja ja napanuoran toisessa päässä vielä kiinni roikkuvan pennun kanssa ulos pesästä. Nope, sanoin, syöt sen siinä. Ja Nyyti söi. Ja meinasi jatkaa ateriaa pennullaan: puraisi sitä päästä niin että pentu kiljaisi ja emon kierrokset senkun kiihtyivät. Vaadin Nyytiä rauhoittumaan. Puhuin sille, kehuin ja silitin sitä samalla pentua käsilläni suojaten. Eri asennoissa joihin Nyyti itse itseään kampesi, koitin saadaan pikkuisen imemään ja Nyyti puolestaan rouhaisi sitä armotta aina tilaisuuden tullen milloin pyllystä, milloin jalasta, milloin keskivartalosta. Ihan tosissaan kai sen saaliiksi mielsi.

Noin 50 minuutin hikisen kampeamisen jälkeen, josta ainakin puolet makasin itsekin puoliksi pentupesän sisäpuolella Nyyti keskittyi seuraavan pennun ulostyöntämiseen. Pentu syntyi ja tilanne näytti jo rauhallisemmalta. Annoin emon itse hoitaa vauvansa ja kun toinen ei saanut yhtä karua kohtelua kuin esikoinen, siirsin pokerina senkin emolle ja vetäydyin kauemmas. Tapahtui äitiys.

Pentupesästä alkoi kuulua kovaääninen kehräys ja tuore emo keskittyi pesemään lapsiaan ja siistimään itseään. Kolmannen pennun se synnytti kyljellään kahta ensimmäistä samalla imettäessään. Pentu syntyi häntä edellä. Vaivatta, ihmisen auttamatta. Kun kolmikko aterioi maitobaarissa, päättelin emon itsensäkin tarvitsevan energiaa, että jaksaa synnyttää vielä masussa olevat pennut ja tarjoilin hänelle Hill's a/d:tä. Ruoka maittoi ja samaan aikaan, nenäänsä ruokakupista nostamatta Nyyti ponnisti maailmaan neljännen vauvan! Niin mitäpä sitä hyvää ateriaa keskeyttämään, kun synnyttäminen on noin helppoa :). Nelkku oli pennuista pikkuisin, mutta painoa silläkin 97g. Jonkin ajan kuluttua viimeisen pennun syntymästä palpoin Nyytin vatsan ja totesin, että kaikki pennut ovat syntyneet. Putsasin aluset ja siirsin lämpötyynyn Nyytin omaa mansikkapesää lämmittämään. Sinne sitten siirsin emon ja pennut ja ratkaisu näytti Nydeäkin tyydyttävän.

Aamulla synnytyksen yhteydessä katsotut sukupuolet eivät enää pitäneet kutiaan ja tämä antaakin aihetta lisätarkastelulle. 2+2 kuitenkin, väittäisin. Pari vaaleampaa ja pari tummempaa, pigmenttiä saa vielä odottaa muutaman päivän. Painot nousevat hyvin ja elämä hymyilee. Pulleakylkisten lumipallojen pentupesän äärellä kasvattajan on helppo huokaista onnesta ja helpotuksesta ja hymyillä takaisin. :)

Willicon A:t yöllä kuvattuna, vielä märkinä.

Pikkutyyppi (isoin) joutui aamupunnitusreissulla paparazzin kohteeksi.

Nyytin maitobaarissa on asiakkaita.

Odotusta ym.

2011-01-26T09:39:00.004+02:00

Kun toisaalla elämä päättyy, toisaalla se on alussa vasta. Paten siskon Nyytin emoksi tuleminen lähestyy päivä päivältä. Pesää on tehty ja vaatimuksia esitetään. Missä on seuraneiti ja selänpesijä? Eikö löydy pehmeämpiä pehkuja? Maista ite ja sano sitten että se on hyvää jne. No kilpparit on. :sydän:

Turussakin käväisin viime viikonloppuna, vaikka matkanteko sinnepäin vastustikin: ensin hajosi bussi ja sitten juna, mutta perille pääsin ja oli se sen väärtti. O-vauvat ovat kasvaneet huiman paljon ja ovat iik, niin ihanassa riiviöiässä. Villasukan purijoita, vaanijoita, hyökkijöitä. Ja hengästyttävän suloisia sylimurmeleita.

Pentueesta jatkoon valitsemani Curli-tyttönen etsii ehkä sijoituskotia. Mahdollisesti vapaana on vielä täplätytötkin. Kunhan pennuista kiinnostuneet ehtivät vierailulle, aletaan tehdä päätöksiä kotien suhteen ja samalla selviää se, kenelle omaa kotia vielä etsitään. Uusimmat kuvat löytyvät Temppukissablogista. Viime viikonlopun saldoa Jan Nyströmin kamerasta löydätte linkin takaa (gallerian kolme ekaa potrettia on Nexun kasvattajan Nerea-tyttärestä). LINKKI KUVIIN

Hile Hippunen, eli Willicon Opera Diva Despina vielä omaa kotia vailla?
7 viikkoisen kuvasi Elina V.

In memoriam Willicon Bela Lugosi

2011-01-17T07:16:00.007+02:00

Ystävieni kaksi kissaa menehtyi huoneistopalossa viime viikonloppuna. Toinen kissoista oli B-pentueemme puuhkahäntä, raitanaamapoika Willicon Bela Lugosi, Pate. Kotinsa lisäksi ystäväni menettivät kaksi heille rakasta lemmikkiä ja perheenjäsentä. Poikien (kissapoikien, henkilövahingoilta onneksi vältyttiin) menetystä ei mikään raha maailmassa voi korvata ja surun määrä on mittaamaton.

Koska palo mitä ilmeisemmin sai alkunsa viallisesta lämpöpeitosta, joka oli seinässä, vaan ei päällä, liitän blogimerkintään varoituksen, ettei tätä tapahtuisi kenellekään enää. Tutkinta on vielä kesken, mutta minulta saa yksityisesti kysymällä peiton myyneen liikkeen nimen.

Halusin antaa omistajien surulle tilaa ja aikaa, kirjoittaa Patelle kauniin muistokirjoituksen, jonka liitteenä olisi ollut satamiljoonaa kuvaa, mutta koska palon syy on tärkeää saada kissaihmisille tietoon, kirjoitan tästä nyt, kun itselläkin vielä on kyyneleet silmissä.

Pate ja Remu eivät kärsineet. Ne nukkuivat sylikkäin tästä maailmasta pois ja ovat nyt kirkkaina tähtinä yötaivaalla. Pitäkää niin eläin- kuin ihmisrakkaistanne huolta. Muistakaa, että jokainen ero voi olla viimeinen.

Kuvat Patesta ja Remusta mökkeilemässä on ottanut kissojen kotiväki.

Kurssilla ja Nyyti

2011-01-16T06:51:00.003+02:00

Olin eilen Helsingissä SUROKin järjestämällä assistenttikurssilla. Kuten SUROKin kursseilla yleensäkin, asia oli tiivistä ja kurssi hyvin vedetty. Paikalla oli myös eri rotuisia kissoja, joiden rodunomaista esittämistä saimme harjoitella, mm. Pia Nymanin kaunis lilatabby itämainen Leeloo. Koska minulla on pitkulaisia itämaisia kotonakin harjoittelukappaleiksi, annoin muiden assarikurssilaisten venyttää Leeloota ja kokeilin sen sijaan hassunpyöreän manxin ja lihaksikkaan, suuren ocicatin esittämistä. Ocicatin olen joskus paneelissa kantanutkin, mutta tämä harjoittelukissaksi lupautunut Äijä oli vain niin herkullinen, kauniisti laulelva kollipoika, että pakkohan se oli käsiinsä saada! :D

Kurssi oli hyvä, tarjoilu maittava ja uusia tuttaviakin taas kurssilta sain. Kerrassaan kiva päivä, mutta minulle kaikkein jännittävin osuus oli vielä edessä: menisin hakemaan Kookoksen ja Jessen kilpparinaamiotyttären kotiin!

Etukäteen reittikartasta katsottu kartta päässäni löysin helposti Mäkelänkadulle ja istahdin kiireemmäksi aikaa kuulumiset vaihtamaan ja suloisesti pyöristynyttä Nyytiä, sekä sen muhkeaa maatiais(kastraatti)kollikaveria Juusoa ihastelemaan. Rehellisesti voin sanoa, että Nyyti on yksi kauneimmista kasvateistani - vaikka kauniitahan ne toki kaikki on! :D Kilpparia kutitti, kun silittelin sen mahaa ja se potki ja kurnutti hauskasti.

Sitten pakattiin mukaan Nyytin oma pesä, ruokaa, puupellettikuiviketta, johon se on kotona tottunut ja viimeiseksi Nyyti itse. Kassissa (ihan kissankuljetuskassi) se bussipysäkillä purnasi kylmää ja tilan ahtautta, eikä kiroilu loppunut bussiin päästyäkään.

Mielipiteitään kilppari jakoi aina siihen saakka, kun Porvoon bussissa viimein otin sen kassista syliin ja takin sisään maisemia ja ihmisiä katselemaan. Tarkasti se kanssamatkustajat syynäsikin. Viihtyi hetken ja alkoi sitten pyrkimään jaloittelemaan. No sellainenhan ei bussissa käy, eli tarjosin rouvalle sylissä olon vaihtoehdoksi kissankuljetuslaukkua. Sinne meni. Ja marmatus jatkui.

Reilun tunnin matkalla kilppariemo taisi käydä kaikkiaan kolmeen eri otteeseen sylissä istumassa. Taksimatkan Porvoon linja-autoasemalta se sen sijaan sai tyytyä vain kassissa matkustamiseen ja sekös taas suututti. Perillä olin niin väskä, että pikasiivosin toisen makkarin Nyytin sviitiksi, laitoin sille omat tavarat: hiekat, ruoat, veden ja pesän ja päästin rouvan kammariaan tarkastamaan. Sitten Facebookiin tiivistelmän kuitattuani simahdin olkkarin sohvalle.

Kuvia Nyytistä koitan ehtiä ottaa valoisammalla. Tänään tai huomenna. Nyytin laskettuun aikaan on 11 vuorokautta ja tulevien pentujen isähän on ihana hollannintuontikollimme Ploffy. :))

Hei me kasvetaan!

2011-01-12T21:10:00.005+02:00

Näyttäisi siltä, että Turun pesässä ollaan lastentaudit tältä erää sairastettu ja nyt voivat terhakkaat Kuulapset valloittaa maailmaansa taas sirkein silmin. Kaukoemon osa on epäkiitollinen, vaikka samaan aikaan olen Elinalle kiitollinen siitä, että hän hoitaa minun pentujani kotonaan. Ei kissanpentuperheen elämä aina ole ruusuilla tanssimista ja siitä ovat Elina ja miehensä saaneet tuntumaa silmätippojen tiputtelurumban myötä. Onneksi vekarat ovat muuten pysyneet terveinä ja virkeinä. Vessaharjoittelua ja kiinteän ruoan maistelua muun muassa on kuulunut kasvavien villikoiden päiväohjelmaan. Minä katselen kuvia ja huokailen. Lasken päiviä siihen, kun näen ne jälleen. Enää ei tarvitse kauaa odottaa.

Mitä muuta sitten kuuluu? Myski pääsi palleistaan uuden vuoden aattona ja harjoittelee kastraatin eloa ja oloa. Ploffy ja Skye odottavat morsiantensa juoksujen alkua. PRA-geenitestaus kissalassamme on aloitettu ja ensimmäinen testattu (Myski) on ei-kantaja. Ensi viikon lauantaina osallistun SUROKin assarikursille ja haen samalla Nyytin (W. Bellatrix) meille kotiin pentujaan loppusuoralla odottamaan. Laskettu aikahan on 27.1. ja balineesivauvoja on tilauksessa. Ihanaa, lumipalloja! Edellisistä meillä kotona syntyneistä tuleekin 7kk. Kumpa vain kaikki menisi hyvin.

Päivityksen kuvassa Neptunuksen kuut 5 viikkoa. Kuva Elina V. ja lisää löytyy.. No tiedättehän te jo! ;D

P.S. Sijoituskotia pk-seudulta/Itä-Uudeltamaalta etsin tabbytyttö Curlille (kuvassa vasemmanpuolimmaisin). Pentujen luovutus ajoittuu vasta maaliskuun alkuun, mutta kannattaa olla ajoissa liikkeellä. ;)

Kissanristiäiset

2010-12-28T21:53:00.006+02:00

Ajoimme tänään Neptunuksen kuut -pentueen isän, Bela Lugosin omistajien kanssa kolmeviikkoisia itämaisia ihmeitä Turkuun katsomaan. Elinan blogista ja kuvagalleriapäivityksistä olen mielenkiinnolla seuraillut porukan kasvua ja kyllä vain kasvavat ipanat muuttuvat päivä päivältä. Yhtenä päivänä on yksi suosikki, toisena toinen.

Elinan suosikkia ei ole vaikea arvata. Se on emonsa veroinen kameralle veikistelija täpläpoika, työnimeltään Oci. Itse olen huokaillut ihastuksesta milloin Nallen, milloin Curlin perään. Jotenkin kuitenkin viimeisimmän kuvapäivityksen jälkeen on aivoissa kuitenkin lähtenyt työstymään "Kuinka saisin vielä yhden kissan kotiin mahdutettua?" We'll see. Mutta aivan yhtä hurmaava Neiti Hurly Curly Curly Wurly on livenä tavattunakin. Pikkudiiva, joka vierailumme aikana diivaili kuitenkin normaalia vähemmän ja kieputti minut - jos mahdollista - vielä tiiviimmin raitatassunsa ympärille.

Hypnotisoituneina istuimme tuijottamassa pieniä tummia, jotka syötyään painivat, vaanivat ja leikkivät. Itsellään ja toisillaan. :) Mansikkakakun ja päärynäsiiderin kera juhlittiin pentujen nimiäisiä. Ajatukseni nimetä täysjavaneesipentueet EMS-koodin kirjaimin OLH (kolme ekaa pentuetta siis, jatkon näyttää aika) yhdistettynä ideaan Neptunuksen kuista - joita siis pentujen emo Nereida ja emon emo Larisa myös ovat - ei ollutkaan ihan helppo yhdistelmä ja nimiä jälleen kerran Elinan kanssa sorvattiin ja muokattiin ja vaikka välillä olin jo antamassa periksi ja heittämään alkukirjaimella vesilintua, Elina kannusti pitämään kiinni alkuperäisestä ideasta ja yhdessä saimme aikaan kompromissin, jossa tosin Elinan hieno idea Famous Fivesta jäi O:n ja kuiden jalkoihin. Tämän pesueen mimmit ja kundit, eivät ole Miisuja, ei Mirrejä, vaan:

Willicon Oci Spots Triton (Pojalla on ocicatin täplät, need I say more?)

Willicon Ocean God Proteus

Willicon Opal Moon Thalassa

Willicon Opera Diva Despina (Kiivaista vastalauseistaan tunnettu pikkuneiti, vaikka tässä kuvassa sattuukin poseeraamaan poikkeuksellisesti suu kiinni.)

Willicon Ode To Night Naiad (Tyttö tumma kuin yö. Ja jos ei nyt oodia, niin muita sointuja satelee, mikäli ei kaikki mene prinsessan mielen mukaan. Sillä on Luonnetta! :))

Kaikki kuvat Elina Väyrynen. Lisää osoitteessa temppukissat.kuvat.fi

Joulutervehdys

2010-12-20T19:08:00.002+02:00

Nopeasti rientää aika, Turussa kissanpennut availevat
at silmiään ja ottavat ensiaskeliaan. Joulun välipäivinä, ensi viikolla pyörähdämme pentujen isän omistajien kanssa itämaisviisikkoa joukolla ihastelemassa ja samalla annamme pennuille niiden viralliset nimet. Työnimiä ja puoliviikkoiskuvia voi käydä vakoilemassa Temppukissablogissa. Linkki pentujen kuvagalleriaan netissä TÄSSÄ.

Alla olevan joulutervehdyksen mallina poseeraa pikku E Ric Kauniista ja Rohkeista. Joulukortin myötä haluan kiittää ystäviäni ja kasvatinomistajiani kuluneesta vuodesta. Heittäkää hankeen kiire ja joulustressi, pitäkää rakkaitanne hyvänä. :)

Eve, Rosa, Arto, kissat ja koirat

Odotamme balineesivauvoja :)

2010-12-13T10:30:00.003+02:00

Etäpäivä koulusta on kulunut eläinlääkäreille ja laboratorioihin soitellessa. Soitin myös Nyytin emännälle Lindalle ja päivän hyvä uutinen on, että Nyytin vatsapuolelle ovat jouluvalot syttyneet, eli nisien sievä punerrus kertoo, että tammivauvat ovat tilauksessa. Jos pennut syntyvät laskettuna päivänä, saa Skye jatkossa jakaa syntymäpäivänsä balineesi-ihanuuksien kanssa.:)

Nexun vauvat Turussa kasvavat somasti. Nimissä riittää sorvaamista, mutta aivojumpastahan sekin käy - ehkäisee dementiaa.

The Naming of Cats

The Naming of Cats is a difficult matter,
It isn't just one of your holiday games;
You may think at first I'm as mad as a hatter
When I tell you, a cat must have THREE DIFFERENT NAMES.
First of all, there's the name that the family use daily,
Such as Peter, Augustus, Alonzo or James,
Such as Victor or Jonathan, or George or Bill Bailey -
All of them sensible everyday names.
There are fancier names if you think they sound sweeter,
Some for the gentlemen, some for the dames:
Such as Plato, Admetus, Electra, Demeter -
But all of them sensible everyday names.
But I tell you, a cat needs a name that's particular,
A name that's peculiar, and more dignified,
Else how can he keep up his tail perpendicular,
Or spread out his whiskers, or cherish his pride?
Of names of this kind, I can give you a quorum,
Such as Munkustrap, Quaxo, or Coricopat,
Such as Bombalurina, or else Jellylorum -
Names that never belong to more than one cat.
But above and beyond there's still one name left over,
And that is the name that you never will guess;
The name that no human research can discover -
But THE CAT HIMSELF KNOWS, and will never confess.
When you notice a cat in profound meditation,
The reason, I tell you, is always the same:
His mind is engaged in a rapt contemplation
Of the thought, of the thought, of the thought of his name:
His ineffable effable
Effanineffable
Deep and inscrutable singular Name.

T S Elliot

Elina on ottanut naperoista aivan hirmusuloisia kuvia. Linkin galleriaan löytää Temppukissojen kuvagalleriasta. :)

Hyvää matkaa uuteen kotiin, Hauki!

2010-12-11T13:19:00.003+02:00

Viimeinen kesäpennuistamme, ainokainen Kesähitti löysi viimein oman ihmisensä. Vai menikö juttu kuitenkin niinpäin, että siamilaista itselleen kainalokaveriksi etsiskellyt Heini löysi oman kissansa? Yhtä kaikki, kaksi toisistaan pitävää kohtasivat ja sovittiin, että Hauki muuttaa Heinin venäjänsinisen Mora-kissan pikkuveljeksi Helsinkiin. Ja tänä lumisena lauantaina se muutti.

Hyvää matkaa, pieni sininen vilistäjä! Ole kunnolla ja tee paljon kepposia!

Hauki varattu ja Nereidan pennut

2010-12-08T08:37:00.002+02:00

Kävin eilen Turussa katsomassa vastasyntyneitä itämaisia. Itsenäisyyspäivänä Nexu oli ilmoittanut kotiväelleen, ettei häntä sovi enää jättää yksin ja synnytystähän se tuollainen ilmoitus enteilee. Aamuviiden aikaan alkoi synnytys ja puhelinohjeistuksella saatiin häntä edellä maailmaan pyrkivä pikkupeikko ehjänä ja terveenä ulos. Sisarukset seurasivat nurinkurinmiestä plussapalloina ja odottamamme kahden kolmen pennun sijaan pieniä pörröturkkeja tulikin viisi!!!

Puoli kymmeneltä päättyneen päiväkotipalaverin jälkeen suksin suorinta tietä bussille, jonka kaupungissa vaihdoin Helsingin bussiin. Niukasti missasin 11:03-junan Turkuun ja jouduin tunnin verran odottelemaan seuraavaa. No eipä mitä, poikesin Nexulle Alepasta kermistä ja raejuustoa ja tuoreelle ihmislähiemolle, Elinalle, pienen joulukukan kukkakaupasta.

Perillä suunnistin Elinan ohjeilla kävellen Nexun kotia kohti, parin pysäkinvälin takia en viitsinyt bussiin nousta ja kahden tunnin istumisen jälkeen raitis talvi-ilma teki terää. Alakerrassa minua olivat vastassa Elinan maatiaiskissasisarukset, viidettä syntymäpäiväänsä viettävät Ronja ja Fedja. Minulla oli kuitenkin kiire tapaamaan uunituoreita päivänsankareita ja sieltähän he yläkerrasta löytyivät, minulle epäluuloisesti murisevan emokissan maitobaarista!

Emme stressanneet emoa laajamittaisella pentujen käsittelyllä, vaan päivän mittaan aina jonkun nukkuvan hännän alle kurkkasimme ja samalla punnitsimme. Sukupuolten suhteen päädyimme siihen, että pesässä muhii kaksi poikakissan alkua, kolme tyttöä. Pentujen kuvioinnit olivat megaylläri! Pennuista neljä on todella tummia, mutta selvä klassinen tabbykuvio on kahdella mustimmalla kyljissään. Se, mikä tekee kuvioinnin epätodennäköiseksi ja yllättäväksi, on isän balineesitaustat. Vuosien naamiojalostus takana ja näin vain klassisia pukkaa! Tuntuu epätodelliselta vieläkin - vähän kuin olisi lottovoiton saanut. Ja niinhän me olemmekin. :)))

Loput kolme pentua ovat ruskeatäplikkäitä. Pentueen paras kontrasti on tällä hetkellä täplikkäällä pojalla, kaksi tummempaa täplistä ovat tyttöjä. Vietimme päivän pentupesän vieressä pentuja ja emoa ihaillen, välillä nimiteemoja netistä ja kirjoista etsien. Päivän mittaan Nexukin rentoutui, kun huomasi, etten ole hänt tai pentuja mihinkän viemässä. Kävipä vähän pullaa ja silityksiäkin kerjäämässä. Jätimme nimet vielä mietintämyssyyn hautumaan ja sovittiin kissanristiäiset kolmen viikon päähän. Pentujen isän omistaja Sannakin piipahtanee samalla pieniä aarteita kurkistamassa, perheen ulkopuoliset vierailut saavat vielä odottaa vuoroaan. Kuvia ja synnytyskertomusta, sekä pentujen kasvun kohinaa emon omistajan Temppukissa-blogissa. Kiitokset Elina ja Santtu ensimmäisten Willicon satelliittikodissa syntyneiden pentujen kätilöinnistä ja huippuhyvästä hoidosta!

P.S. Palatessani kotiin, odotti sähköpostissa toiset mummu-onnittelut. Hollannissa on kahden viikon sisään syntynyt kolme pentuetta Turun pentujen isän veljentyttäriä ja -poikia. Onnea Okurimono's ja onnea pentujen ylpeä isä, Willicon Balthazar!

Kuva Balthazarista, vaimostaan Alohasta (Ploffyn sisko) ja pennuista Bri van Aalten.

Hyviä neuvoja Pikkupirulta

2010-12-02T12:29:00.005+02:00

Facebook-ystäväni Pikkupirun kissalan Sara kirjoitti blogiinsa hyviä ohjeita pennunkyselijöille. Niin hyviä, että haluan ne omille lukijoilleni linkittää. Kirjoitus Hyviä neuvoja löytyy täältä: Klik.

Varsinaista lisättävää en tekstiin keksi muuta kuin että: Vaikka minulla ei ole mitään lapsia vastaan, toivon yhteydenottojen pentukyselyasioissa tulevan perheen aikuiselta. Näin voin olla varma siitä, että _koko_ perhe on lemmikinhankinnassa mukana. Lisäksi: Jos sinulla on paljon laajoja kysymyksiä, soita mieluummin kuin kirjoita. Vastaamiseen kuluu paljon aikaa ja se aika on aina poissa kissojen/koirien/pentujen/perheen kanssa vietetystä ajasta. Lue pentuinfo (Pentu meiltä) kotisivuiltamme. Sieltä löytyy vastaus mm. paljon kysyttyyn hinta-asiaan. Pentua meiltä kysyvän toivon etsineen myös sen verran tietoa itse, että hän ymmärtää itämaiskissan olevan kauniin lisäksi myös (ajoittain/halutessaan) äänekäs, vilkas ja niin seurallinen, että se harvoin - jos koskaan - on onnellinen ainoana lemmikkinä.

Ettei nyt ihan paasaamiseksi menisi, niin kerrotaan, että kävimme tällä viikolla poikaporukassa eläinlääkärillä. Siellä verikokeen PRA-kantajuustestiä varten antoi Myski, verikokeet siitostestejä ja veriryhmän määritystä varten antoi Skye ja pikku-Hauki oli mukana ihan vain tuoretta eläinlääkärin todistusta hakemassa. Terveen paperit sai taas, hassu hurisijapentu. Lisäksi Skyesta otettiin sienitesti (Testaus on oman eläinlääkärin mielestä kyllä hulluutta, kun periaatteessa tartunnan voi saada vaikka seuraavana päivänä, mutta Kissaliiton suositusten mukaan testataan.) ja sen oikea silmä, joka oli edellisillan villien leikkien jälkeen alkanut vetistää, värjättiin, että onko kynsi käynyt. Ei ollut haavaa, joten mamman kanssa samalla silmävoiteella mennään.

Itsenäisyyspäivänä meille tulee pitkästä aikaa pennunkatsoja. Nyt kaikki peukut ja pottuvarpaat pystyyn, että kyseessä on vihdoin se Hauen Ihanomakoti ja poika tapaa oman ihmisensä. Kasvattajan sydän läpättää toiveikkaasta jännityksestä.

Häät ja Turku

2010-11-28T15:55:00.006+02:00

Balineesinuoripari ehti tavata toisensa uudelleen ennen Turkua. Aluksi tassu viuhui ja ärhäkkää morsianta säikähtänyt sulhanen huusi hääsviitin ovella ulospääsyä: "Nää treffit on NIIN ohi!" Niin vain luonto 5,6 kiloisen tikanpojankin puuhun ajoi ja balineesipentutilaus varmisteltiin vielä yhdellä bonus-hääyöllä.

Perjantaina olikin aika järisyttää Ploffyn maailmaa uudelleen, kun Turku kansainvälisine kissanäyttelyineen kutsui ja Keskimaan Hannan kanssa keräsimme sysmobiiliin valikoiman ChicKittyä, DeLaSoul'sia ja yes, sen yhden Okurimonon, eli meidän Ploffyn (kasvattajanimi Okurimono tarkoittaa lahjaa japaniksi ja eräänlainen lahjahan tuo meidänkin Okurimonosemme on!)

Matka sujui mukavasti, Hannan kanssa meiltä ei lopu koskaan jutut kesken, ja olimme Turussa ennen iltakahdeksaa. Meillä oli Ploffyn kanssa luksusmajoitus Nexun kodissa - kiitokset Santulle ja Elinalle yösijasta. Sijoitettuani karvaisen matkatoverini eväineen, hiekkalaatikoineen lattialämmitettyyn suihkuhuoneeseen, pääsin palpoimaan odottavaa emoa. Nexun toisen ja samalla viimeisen pentueen on määrä syntyä puolentoista viikon päästä.

Isoltahan frouva näyttää, vaan ei niin täydeltä ja muhkuraiselta kuin tabbynelikkoa odotellessaan. Kissaa tovin syliteltyäni päädyin samaan arvioon kissan isäntäväen kanssa: 1-2 pentua. Toivottavasti kasvavat maltillisesti, että mahtuvat suosiolla syntymään.

Lauantaiaamuna auto starttasi klo 8:40 kohti messuhallia. Matkan varrelta poimimme Elinan ystävän kissoineen ja Nexun kasvattajan vauvanvaunut. Perillä minua odotti Hanna, joka odotti eläinlääkärintarkastuksen kanssani ja saattoi omalle paikallemme nelosten erkkarialueella. Lainasturdia en saanut edes pystytettyä, kun jo sain haleja kissaystäviltä. Kyllä tuli hyvä mieli! :)

Noin miljoona kasvattajatuttua oli paikalla ja jutun juurta, kermakakkua ja shampanjaa riitti koko päiväksi. Elinan nelosten erkkaria varten valmistama valokuva- ja videokooste ihastutti ja olipa videolla monta tuttua kissaakin.

Oli varsin mielenkiintoista olla ihan vaan näytteilleasettajan ominaisuudessa näyttelyssä. Katsella toisten kissoja ja esitellä omaansa. Ploffylle saimme sen, mitä menimme hakemaan: naimaluvan, eli avoimen luokan excellent-tuloksen, heltyipä tuomari Comorio vielä sertinkin komistukselle antamaan. Otin ruusukkeen Ploffyn emännälle matkamuistoksi, Turun näyttelyn leimoja en kokenut tarvetta alkaa keräämään - sen verran kaukana meistä kuitenkin. Toisaalta asuuhan Salossa sijoituskissani Pandora ja mahdollista on, että Nexun pennuistakin joku jää synnyinseuduilleen. No mutta kaiken sen rekisterikirjojen odottelun ja kahden perutun näyttelyosallistumisen jälkeen on vain reilua, että on sitten jotakin seinällelaitettavaa näyttelykäynnistä muistona.

Arvostelujen vielä jatkuessa, siirryimme BaJaVan kanssa vuosikokoustamaan ja heti kohta kokouksen alettua jouduinkin juoksuttamaan Ploffya vielä rinnakkaisarvostelua tekevän tuomarin pöydälle. Takaisin palatessani kuulin tulleeni valituksi hallitukseen mukaan ja ihan hyvillä mielin otan pestin vastaan - omaan rotuun liittyvistä asioista oppii paljon osallistumalla yhdistystoimintaan. Mielenkiintoisia ideoita ja ajatuksia kokouksessa käsiteltiin. Keskustelua terveys- ja pentuekyselyistä, myyntiartikkeleista, sponsoreista ym.

Sen verran rotuyhdistysten kokoukset menivät päällekkäin, että vaikka BaJaVan kokouksesta kirmasin pää kolmantena jalkana Siam-Orientin vuosikokoukseen kerrosta alempana, ehdin kuulla vain loppupuheenvuorot. No pöytäkirjasta aikanaan löytyy varmasti kaikki oleellinen. Itse olin erikoisnäyttelyyn tyytyväinen, palkinnot ja osallistujalahjat olivat hienoja (minun SO -kalenterini oli tosin kelvannut jollekin muulle, mutta nännännää, onhan mulle yksi tullut jo postissa) ja oli ihanaa nähdä niin paljon vanhoja ja nuoria, upeita itämaiskissoja.

Paneelia katsellessa mielessä oli kaksi asiaa. 1) Ai kuinka kivaa on välillä katsella paneelia katsomostakin käsin ja 2) Miksen minä ole tuolla? Assarointi taitaa mennä ihon alle. :)

Kiitokset kaikille kavereille, jotka teitte matkastani onnistuneen. Kuvia Ploffysta ottivat ainakin Elina ja Noora. Toivotaan, että joku onnistuu. Kuvia aarteita masussaan hautovasta Nexusta löydät Temppukissablogista ja toivottavasti joulukuun toisella viikolla jo ihan vauvakuviakin. :)

Trippi Roihuvuoreen ja Sopulitielle

2010-11-18T16:02:00.003+02:00

Maanantaina pomppasin duunin jälkeen suoraan bussiin ja painatin Helsinkiä kohti. Ensi kevään pentueen vanhempien yhteinen siitostestiaika, kissojen ja heidän henkilökuntansa kohtaaminen odotti. Niin Ploffy kuin Nyytikin (W.Bellatrix) olivat kasvaneet ja kehittyneet mukavasti. Ploffy, joka jo puolivuotiaana oli aikuisen kollin kokoinen on nyt vuoden vanhana kevyet 5,6 kiloa painava balicooni! Ihana, hieno ja ihan ehta balimieshän hän on, mutta annoin luvan lopettaa kasvamisen, muuten iskee näyttelyissä kohta jo uskottavuusongelma. Ei niin, että niitä näyttelyitä ylen määrin olisi suunnitelmissa. Turkuun naimalupaa hakemaan ja sitten lapsentekopuuhiin. Kastraattina ehtii misterkisailla. ;)

Minulle testien suunnitteluvaiheessa Sopulitietä suositellut ystäväni Kekkosen Hanna oli paikalla myös hieman surullisemmissa merkeissä. Hänen rakkaan simskunsa mahan alta oli löytynyt epäilyttäviä patteja ja Arwen odotti leikkausta omassa kopassaan eläinlääkäriaseman lämpölampun alla. Hanna se kurvasi minut Hertsikan metroasemalta hakemaankin ja testinoton jälkeen vei mukanaan Keskimaan 8-viikkoisia kissanpenturiiviöitä katsomaan. Kyllä olikin hienoa joukkoa! Isokorvaisia, kaunispäisiä mustavalkoisia itämaiseläimiä - ja yksi tutumman näköinen: ei sininaamio, mutta ruskeanaamio kumminkin. ;) Hetken ehdin Myskin velipuoli Mököön ja Hannan muihin aikuisiin kissoihin tutustumaan ja sitten piti jo rientää Itäkeskuksen kautta kotiin Porvooseen. Pikavisiitti nääs.

Ehdimme Hannan kanssa enemmän pulisemaan edessä olevalla Turun näyttelyreissulla, jonne siis Ploffy lähtee mukaan. Minä ja P yövymme Nexun isäntäväen kotona, Hanna hotellissa. Nyt onkin enää alle kolme viikkoa Nexun pentujen syntymään. Alkaa pikkuhiljaa olemaan perhosia kasvattajankin masussa - huiiih!

Kuvituksena pönötyskuva maanantaina 20 viikkoa täyttäneestä Haukkarista. Äksonkuvaakin yritettiin, mutta sellaista julkaisukelpoista ei satsiin sattunut.

Uudet kotisivut

2010-11-13T19:02:00.002+02:00

Olen askarrellut uusien kotisivujen parissa jo jonkin aikaa. Ei niin, etten olisi Johannan minulle tekemiin tyytyväinen, mutta helpommin päivitettäviä toivoin ja tämmöinen se lopputulos sitten on: http://www.willicon.nettisivu.org

Tuo osoite ei sitten tule olemaan lopullinen, vaan toivottavasti onnistun säilyttämään nykyisen willicon.net -osoitteeni. Pieniä järjestelyitä se kuitenkin vaatii ja viikon "valmiina" olleiden kotisivujen päällä istunut allekirjoittanut halusi jo päästä mielipiteitä kuulemaan. Itse olen sivuihin aikas tyytyväinen, vaikka petrattavaahan aina on. Ajan kanssa saattaa lisää sisältöä ilmaantuakin. Jonkinlaista kuvagalleriaakin mielessä. ;)

Videoklippi

2010-11-04T05:55:00.002+02:00

Koko ilta sen lataamiseen menikin, onneksi nukuin, niin ei tarvinnut tuskastua.
Tässä linkki youtube-videoon, katsotaan niska kenossa tai näyttö käännettynä:

Click here to see video

Hauki ja Osiris

2010-11-03T14:41:00.003+02:00

Kameran piuha löytyi. Ette ikinä arvaa mistä? - Kissankantokassista!! Meillä näköjään kaikki on mahdollista ja kun kaikki mahdolliset paikat on etsitty, kannattaa vielä katsoa mahdottomista. Tässä 17.10. kuvatut räpsyt pojista ja videonpätkä (sorry kuvakulma, olen aika kokematon videokuvaaja vielä). Bonuskuvana märkä mirri, eli Skye pesulta tulossa. Kysymykseen Kuka Osiris?, vastaan, että voin ilokseni kertoa Thornen löytäneen sen kodin, johon hänet oli tarkoitettu. Poika muutti viime perjantaina kahden koiran ja kahden ihmisen kotiin Helsinkiin ja sai komean kutsumanimen Egyptin mytologiasta: Osiris! Toivotamme rakkaalle pukinpartaäijällemme onnellista elämää ja tiedämme jo - olemme kuulleet - että pieni sininen mies on solahtanut laumaan kuin kala veteen ja saanut ihmisvanhempanasa polvilleen edessään. Näin sen kuului ollakin ja mennäkin. Willicon pesä onnittelee. :)

Videon lataaminen Bloggeriin eikä youtubeen onnistunut. Koitan illemmalla uudestaan.

Suomi-poika Ploffy

2010-10-30T23:07:00.002+03:00

Ei ihan ongelmitta on lievä ilmaisu sille, kuinka Hollannissa independent kissayhdistykseen rekisteröidyn tuontikissan FIFé-rekisteröinti Suomen Kissaliitossa sujui. Sujui kuitenkin loppuviimein ja voin ilolla kertoa Okurimono's Glucion olevan nyt myös Kissaliiton silmissä minun omaisuuttani ja kun FIFé-rekkarointi on selvä, on myös tie FIFé-näyttelyihin naimalupaa hakemaan auki.

Marraskuun TUROKiin olin alunperin ilmoittanut mustan itämaisemme Skyen, mutta Ploffyyn verrattuna Skye on pikkupoika ja sen naimaluvan ehtii hyvin saada ensi vuonnakin. Ploffy on täysi kolli, laulaa ja merkkaa ja sen on jo korkea aika päästä niihin lemmentöihin, joihin hänet on tuotu.

Ploffyn morsiamet on sovittu jo, mutta siltä varalta, että kiimaa joutuu odottamaan pitempään, kuin kollia pitää leikkaamatta, voi olla yhteydessä. Ploffy on suuri, komea ja karvainen ja luonteeltaan äärettömän suloinen ja kiltti. Kolli testataan lähiaikoina ja toivottavasti astuu ensimmäisen morsiamensa jo marraskuun aikana.

Ollapa kuvia. No Turun jälkeen toivottavasti on. ;)

And we're public again

2010-10-27T09:36:00.003+03:00

En jaksa kirjautua blogiin itsekään, saati sitten muut, joten ollaan avoimesti vaan. Ei täällä mitään salaisuuksia ole, eikä tule. Ei sovi piilottelu meikäläisen luonteelle, vaikka hetkellisesti saatan kuoreen vetäytyäkin.

Jos ihan kissa-asiaa kirjoittelis välillä ja jättäisi muun vähemmälle.
Thorneahan kävi viime perjantaina katsomassa eräs siihen ERYssä ihastunut ja koska fiilikset oli mukavat molemmin puolin, on ukkeli tulevana viikonloppuna ikiomaan, uuteen kotiinsa lähdössä. Ikävä tulee - tietenkin, mutta hyvään kotiin on pentu hyvä luovuttaa. =)

Hauki on edelleen vapaa, mutta en sitä kovin aktiivisesti mainosta. Tuossahan se maskottina mukana pyörii, mutta oikea oma koti on yhä haussa. Eiköhän se ilmaannu.

Nexu ei ole aloittanut uutta juoksua. Seikka, joka saa meidät kovin toiveikkaiksi. Huomioiden erityisesti, ettei sulhanen ole enää käytettävissä, vaan se on runsaan kollittamisen vuoksi siirtynyt kastraattikerhoon jo astutusta seuranneella viikolla. Paten lisäksi uusia jäseniä Team Munattomissa ovat Lola (W. Mur Haa) ja Brooklyn (W. Brook Lyn) Kotipesä onnittelee ja muistuttaa: Munaton on huoleton! :)

Karvat pöllähtää - paljon melua tyhjästä

2010-10-25T19:22:00.004+03:00

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee yhteisen harrastuksen äärellä? Ollaan mukana niin tunteella ja sydänverellä, että silloin kun käy niin, että yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä, kumpuaa kumea murina karvansa pörhistäneen kissaihmisen rinnan alta.

Tätä väärinkäsitystä/usean sellaisen sumaa on nyt usean ihmisen voimin selvitelty ja meidän hirveiden riitapukareiden (minäkin mokoma, kastraattinaaras!) toimesta on jo tassuakin virtuaalisti paiskattu.

Miellän itseni pitkäpinnaiseksi, mutta suuttuessani taidan olla äkkipikainen ja kai sitä joutuu tässä tuohtuneena lausutut sanansa syömään (saisinko suolaa?): TUROKiin mennään häntä pystyssä vaikka hakaneulalla (kiitos Ystävä tästä hauskasta uudesta sananparresta! ;) )

Mitä tämän blogin suhteen teen - säilyykö se kutsublogina vai vaihtuuko avoimeksi takaisin, en ole vielä päättänyt. Aika näyttää.

.

2010-10-25T07:04:00.006+03:00

Edellisen kirjoituksen jälkeen olen saanut positiivista, rakentavaa ja negatiivista palautetta. Positiivisesta kiitokset. Samoin lisäinformaatiosta: Myös Siam-Orient -yhdistyksen lehteen on tulossa juttua PRA-testauksesta. Ja liittokokoukseen ehdotus testaussuosituksesta (tämän itse asiassa jo terveyspäivillä kuulinkin, mutten siitä kaikesta tietotulvasta huomannut poimia blogitekstiin mukaan).

Negatiivisuus taas - kuten monet muutkin ihmiset, suhtaudun siihen kuin siili: kiertymällä kerälle ja nostamalla piikit pystyyn. Harkinnassa ollut aktivoituminen yhdistystoiminnassa saa tästä syystä ainakin tältä erää jäädä. Vapaa-aikansa kukin käyttää itselleen mielekkäimmällä ja miellyttävimmällä tavalla ja jatkuvan negatiivisuuden suodattaminen ei kuulu omaan Top Teniini, mitä hauskanpitoon tulee. Luvattuihin projekteihin osallistun sovitusti, mutta jos joku syö innostusta, niin ivallisuus ja alentuva suhtautuminen. Erityisen ikävää se on silloin, kun kyseessä on pieni rotu ja yhdistys, jossa väistämättä on toisen tiellä vaikkei haluaisikaan.

Rotujen terveyspäivä

2010-10-24T12:14:00.005+03:00

Kissaliiton THT (terveys- ja hyvinvointitoimikunta) järjesti toista kertaa rotuyhdistyksille suunnatun Rotujen terveyspäivän Tampereella. Olin paikalla BaJaVan edustajana, yhtenä kolmesta. Kyydin Helsingistä Tampereelle sain BaJaVan pj Elina Fermin ja puolisonsa Pasi Fermin autossa. Kiitokset vielä mukavasta seurasta molemmille matkalla ja päivän aikana :).

Päivän ohjelma oli seuraavanlainen: http://www.kissaliitto.fi/tiedostot/Terveyspv2010.pdf ja päivän aikana käsiteltiin mm. eri rotujen silmä- ja muita sairauksia, terveystilannetta, geenitestejä ja kissankasvatuksen tavoiteohjelmaa (KTO), jonka tarkoituksella haettua eroa sanamuodossa koirien käytössä jo vuosia olleeseen jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) kritisoin. Samasta jalostuksen tärkeästä työkalusta on kyse.

Nyt kun koirapuolella jo lähes rodulla kuin rodulla on JTO laadittu ja se on yhdistysten nettisivuilta jokaisen luettavissa, on se hyvä keino esim. pennunostajan tutustua rotuun, sen historiaan, nyky- ja terveystilanteeseen. Kissarotuyhdistyksissä eletään murrosvaihetta, kun ensimmäisiä KTO:ia vasta valmistellaan ja aluksi käytäntö on varmaan kirjava, koska emoyhditys ei KTO:iden laatimista valvo tai ohjaile. Neuvoja onneksi saadaan, THT on se instanssi, josta apua KTO:n laatimiseen tarvittaessa saadaan.

Pohjana KTO:ille tulee olemaan rotuyhdistysten tekemät terveyskyselyt, joihin toivotaan vastauksia myös ikänsä terveenä eläneiden kissojen omistajilta. Siam-Orient -yhdistys on yhden tällaisen kyselyn jo tehnytkin, uusi olisi suunnitelmissa. Myös BaJaVa kaavailee terveyskartoitusta roduilleen ja muutakin päivän innoittamaa puheenaihetta tuomme Fermien kanssa BaJaVan vuosikokoukseen TUROKin yhteydessä.

Väyrysen Elina kirjoittaa Temppukissablogissaan geenitesteistä. Kannattaa käydä ajatuksen kanssa lukemassa. Tähän asti on kasvatuskissoista testattu lähinnä värin- ja naamionkantajuuksia, mutta nyt on ensimmäisten sairautta aiheuttavien geenien haravointi neloskategorian roduissa alkanut. Keski-Euroopassa tehdyssä tutkimuksessa (valitettavasti minulla ei ole linkkiä tuohon tutkimukseen) on saatu hälyttäviä tuloksia PRA -silmäsairauden leviämisestä IV kategorian rotuihin.

Seulomalla läpi kasvatuskissat saadaan tietoa siitä, missä mittakaavassa PRA (progressiivisesti etenevä silmän verkkokalvon rappeutuminen) on kotimaiseen kantaamme levinnyt ja testi antaa testatulle statuksen terve/kantaja/sairas, jolloin kahta kantajaa ei yhdistetä (pienessä kannassa kantajia ei voida sulkea pois jalostuksesta) ja toivottavasti pitkällä tähtäimellä saadaan kantajaluvutkin laskuun.

Tässä vaiheessa rotuyhdistys vasta tiedottaa ja yksittäiset kasvattajat testauttavat kissojaan omalla kustannuksellaan. Omat testipakkaukset ovat vielä tilaamatta. Asia, josta en suostu tuntemaan pistoa omassatunnossani, kun testauttamisesta on ollut puhetta vasta yhdessä virallisessa (hallituksen kokous) ja yhdessä epävirallisessa (kesäpäivät) BaJaVan tapahtumassa, joihin kumpaankin olen ollut estynyt osallistumasta. Huhupuheiden perusteella en ole lähtenyt kalliita testipaketteja summamutikassa tilailemaan. Nyt kun minulla on konkreettista tietoa, on asiantila toinen. Luultavasti tulen käyttämään Terveyspäivässä kehuja saanutta amerikkalaista VGL:lää.

Kasvattieni omistajat saavat asiasta minulta lisätietoja ja saavat toki muutkin, mutta virallista tietoa on luvassa ainakin BaJaVan seuraavassa jäsenlehdessä ja muistutan, että vaikka kirjoitan asioista innostuneesti ja suoraan, en ole geneetikko, enkä jalostustoimikunnan yhtäänmikään. Roolini rotuyhdistyksissä on rivijäsen. Suureksi ilokseni olen päässyt terveyskartoitusten suunnitteluun ja laadintaan mukaan.

En todellakaan tiedä kaikkea, enkä halua niin esittääkään ja kirjoitusteni pohjalta on turha hysteriaa lietsoa. Terveyspäivillä esillä olleista teemoista mulla on yhteenvedot ja suunnitelma siitä, kuinka oman kissalani kasvatuskissojen testaus tullaan suorittamaan.

Terveyspäivään palatakseni: Päivä oli mielenkiintoinen ja sen teemoista olisi riittänyt juttua varmaan koko viikonlopuksi. Kysymykseen siitä, tarvitaanko tällaisia päiviä on vastaus TARVITAAN!!!! ja kiitänkin Kissaliittoa ja THT:tä onnistuneesta ja ajatuksen aiheita antaneesta päivästä; Royal Caninia herkullisesta tarjoilusta ja kivasta osallistujalahjasta ja Tähtisen Jaanaa vinkeistä terveyskartoituksen toteutukseen ja mukavasta kotimatkaseurasta.

Peräkammarin pojat

2010-10-17T16:16:00.002+03:00

Voin sanoa ihan suoraan, että mää menetän sydämeni täällä. Joka päivä, jonka luovutusikäiset siamviikarit viettävät meillä sitoo niitä vielä lujemmin minuun kiinni. Henkisesti siis. Ja minua niihin - no varmaan vähän toisinkinpäin.

Pieniä sininaamoja koskevia kyselyjä on tullut, mutta ne eivät toistaiseksi ole johtaneet mihinkään. Pojat ovat yhä kotona. Kasvavat, hurisevat ja valloittavat. :)

Vapaan viikonlopun aikana olen kuunnellut varhaisteiniintyvän Thornen vakuuttavaa kurrr ääntelyä ja nukkunut liikuttavan suloisen Haukkarin kanssa saman peiton alla. Voi kuinka äiti teitä rakastaakaan!

Hyviltä kotiehdokkailta edelleen tiedusteluja vastaanotetaan ja oikein tosikovasti toivon, että pojankoltiaisillekin se oma koti vielä ilmaantuu, vaíkka iso parku siinä varmasti sitten pääsee, kun nämä kaksi meiltä viedään.

Koitan kuvata pätkän huiskaleikkiä videolla illemmalla, mutta nyt saunaan.

Kookoksen steri

2010-10-14T16:52:00.002+03:00

Vihdoin päästiin sanoista tekoihin ja saatiin Kookos siirrettyä kastraattikuoroon.
Aika oli sovittu 12:ksi ja kolmen sininassun voimin lähdimme kissanrattailla liikenteeseen. Hauki sai samalla reissulla vahvisterokotteen ja Thorne oli matkassa ihan seuramiehenä vaan, sillä Kookelihan jäi vastaanotolle nukkumaan. Poikien visiitti vastaanotolle oli siis lyhyt ja ehdimme saman bussin kyytiin, jonka kyydissä Näsiin menimmekin.

Iltapäivällä puoli kolme aikaan menin sitten Koksua hakemaan ja siellähän kaunis prinsessamme lämpötyynyn päällä veteli umpisikeitä. Nostin ystävän kantokassissa olevaan pesään ja ostin vielä särkylääkettä mukaan. Varmuuden vuoksi. Mulla on se periaate, ettei ihmisen, eikä eläimen tarvitse kipua kärsiä, kun sitä kerran voi lääkitäkin.

Ennen kissan kassiin laittoa ell näytti nätin pikku haavan masussa. Kysyi myös, oliko kissalla ollut juoksu päällä. No ei ollut vielä moukaissut, vaikka olihan se naperoille jotakin kätissyt. Olin pannut sen enemmän sen piikkiin, ettei mummu enää välittänyt isoja poikia imettää. Kissanpentu kun on opportunisti ja imee kyllä kaikkia, jotka imeä antaa. Siinä ei erotella, onko äiti, sisko, mummu, setä vaiko vaikka koira. Onneksi imemisvaihe yleensä oikea-aikaisesti vierotetuilla jää pian pois.

Takaisin Koksuun ja sen juoksuihin. Eläinlääkärin kanssa keskustelimme siitä, kuinka itämaisroduilla juoksu on aina enemmän tai vähemmän tulollaan tai menossa ja myöhemmin päivällä pohdin asiaa vielä itsekseni. Sen - sanotaan nyt kahden ja puolen vuoden aikana, jonka Kookos on ollut fertiili, se on saanut kolme pentuetta, se on imettänyt jokaisen pentueen vähintään 12-viikkoiseksi - jona aikana se ei ole mourunnut, lisäksi voidaan vähentää talvipaussit ja kesätauot kiimailussa (hyvin epämääräistä, eikä päde kaikkiin, mutta arvioidaan ajaksi n. 3kk.) Lopputulemana voidaan sanoa, että kolmesta elinvuodestaan siitosnaaras on ollut kiimassa, tulossa kiimaan tai sen jälkitilassa noin vuoden. Ja kun ottaa vielä huomioon itämaisrotujen kiimojen intensiteetin, voi hyvällä syyllä sanoa, että eläkepäivät on hyvin ansaittu.

Kaksi neljästä kotona asuvasta kasvatuskissastamme on nyt kastraatteja ja jahka Myskin viimeisten morsianten tiineys varmistuu, luku sen kuin kasvaa. Tässä kuva uneliaasta Kookoksesta. Äidin rakas. :love:

Kissanäyttelyssä osa 2

2010-10-14T06:29:00.002+03:00

Näin pitkälle meni, ennen kuin jaksoin kirjoittaa sunnuntaista. Ei, mitään pahaa ei tapahtunut, päinvastoin! - päivä onnistui yli odotusten, mutta mehut nuo pitkät kissanäyttelyviikonloput kyllä vie.

Sunnuntaiksi meillä oli poikkeuksellisesti kyyti kotiovelta. Olimme Jonnan (JewelDoll's ragdollit) kanssa sopineet treffit puoli seiskaksi ja heräsi 6:40, kun Jonna soitti kysyäkseen, missä luuraan. Sekunnin murto-osassa uni vaihtui paniikkiin. Kello ei ollut herättänyt! Vielä puhuessani päästin koirat pihalle, roiskin ruokaa kuppeihin, nappasin pikkukissan makkarista kissankantokassiin, puin, harjasin tukan, tungin meikkipussin laukkuun mukaan. Olin pihalla viidessä minuutissa. Kummituksen näköisenä ja hajuisena tosin, mutta mukana. Jonnan luvalla kipaisin vielä takaisin sisälle minuutin hampaanpesulle ja niin matka Ed-areenalle voi alkaa.

Etukäteen jännittäminen Thornen ekasta kerrasta yksin missään ikinä olemisesta paljastui täydellisen turhaksi jo eläinlääkärijonossa, jossa kaivoin pikku-ukkelin kassista syliin "turvaan". Kovaäänisesti kehräten pieni sininaama katseli uteliaana ympärilleen ja oli kuin olisi ikänsä kissinäyttelyissä käynyt. Kissa häkkiin ja hiekkiksen ostoon (Olin jo lauantaina tilannut Vuorikatin Annelta Sturdi-vessan.), vaan Vuorikatitpa eivät olleet vielä paikalla! Onneksi sain pennulle lainavessan ja pääsin ihmisten vessaan Thornelle vettä hakemaan ja omaa naamaa kampaamaan.

Ennen arvostelun alkua ehdin saamaan sen omankin vessan, muuttamaan verhot häkin ulkolaidalle (Thorne pyrki monen muun kissan tavoin mönkimään niiden taakse piiloon, kun ne olivat häkin sisäpuolella.), ostamaan suojaavan kattipesän, jolle Thorne päivän mittaan keksi rempseämmän käyttötarkoituksen - sen katollakin voi nukkua, jos on oikein pieni ja rohkea kissa :). Thorne ihastutti talossa ja puutarhassa ja myyjien hallissa sitä pitivät silmällä Anne ja Jonna - kiitokset molemmille. :)

Tuomariksi olin jo edellisenä päivänä pyytänyt Elena Noskovan ja arvostelu eteni vauhdikkaasti. Nähtiin paljon kivoja kissoja ja suurin osa oli paikallakin aikanaan. Kun Thornen vuoro tuli, se käyttäytyi erinomaisesti ja sai paljon kehuja hyvästä luonteestaan. Excellent character for show. :))

Pikkuinenhan se oli isompien kissanpentujen seassa ja vaikka kutsu tuomarin parhaan valintaan kävi, jäimme neljänneksi. "Very promising." Laukustaan tuomari kaivoi erikoispalkinnon pienelle suloiselle: kissanenäliinapaketin. Toivottavasti emme tarvitse niitä kuin korkeintaan ilon kyynelien pyyhkimiseen.

Paneelissa kannettavaksi sain vain yhden nelosen, mutta sitäkin rakkaammaan. Jessehän se taas oli ja vaihteeksi isäänsä vastaan kilpailemassa. Tällä kertaa Twix voitti, mutta samaan kotiinhan komeiden poikien voitot aina menevät. Onnea vain Jaakkoloille! Aika näyttää, onko Jessen pojissa näiden kahden suuren manttelinperijää. :)