Pennut varattu

Joskus sen oikean kodin löytäminen vie lyhyen ajan, joskus hieman kauemmin. Olen iloinen voidessani ilmoittaa, että viimein on löytynyt pienille valkoisillekin oma, täydellinen koti, vieläpä yhteinen sellainen! :)

Kaksikko suuntaa TICA-näyttelystä uutta kotiaan kohden ensi viikon sunnuntaina.

Si ja Am ulkoilee

Lennin ja Auroran oli jo korkea aika tehdä tuttavuutta ulkomaailman kanssa ja tuo päivä koitti tänään, kun töistä tultuani pienensin Vänttiset pienimmilleen, puin ne kissakaksosille ja kuljetin naperot Rosan avustamana pihamaalle. Siinäpä sitten annoin kameran laulaa, kun lapset valjastelivat elämänsä ekaa kertaa. Vähän oli hankalaa, kun fleksi veti vastaan, mutta onnistuihan se liikuminenkin.

Tässä kuvasatoa reissusta, Lenni harmaissa, Auris vaaleanpunaisissa Vänttis-valjaissa:

Helsingin näyttely

ei sit mennyt putkeen meidän osalta. Homma tyssäsi jo portilla, kun rokotustentarkistuksessa selvisi, että Nanin rokotukset olivat vanhenneet kolme päivää aikaisemmin. Ärsytys, hermostus, tuskaantuminen. Mikään ei auttanut (En mä siihen portille jäänyt vänisemään, ihan omassa päässäni kävin tunnetiloja läpi.) Hesyllä oli ständi siinä portin pielessä ja ystävällinen hesyläinen kuultuaan tilanteemme kysyi, josko haluaisin itse käydä näyttelyalueella. No tokihan halusin!
Nani Hesyn autoon, jossa ovet auki ja myyjät vieressä ja kaverit näyttelyssä moikkaamaan.

Kun vaikutti, ettei Nanista ole häiriötä ja hesyläisiäkään ei vieras koira autossa häirinnyt, jäin odottamaan malamuuttien arvostelun päättymistä, että pääsemme nostamaan kytkintä (matkaa teimme siis yhdessä kaverini Susannan ja hänen kasvatinomistajansa kanssa). Suski halusikin jäädä odottamaan kehän päättymistä, että ehtii jutella tuomarin, myös malamuuttikasvattajan, kanssa ja päivä venyi. Minä kävin välillä Nania juottamassa ja pissittämässä, esittelin sen sen isän kasvattajalle Carolalle ja shoppailin hullun lailla.

Koirille uudet pedit - check
Hilmalle KP:n värinen panta ja hihna pentunäyttelyitä varten - check
Koiranruokaa - kevyt 15kg:n säkki, check
Räkäpyyhe kuolahirmulle (=Nani), numerolapun pidikkeitä kaksi erilaista (niinkuin ei niitä jo olisi) - check
grillimakkara ja zerocokis nälkäiselle janoiselle allekirjoittaneelle - check
Ja lopuksi.. Istuin, jolle peffansa asettaa - check

Hesyn ständiltä mukaan tarttui myös kaksi hihnaa kissoille, koiramainen tervetuloa-kyltti oveen ja alusvillarauta. Olisin Hesyn makeita Dog Power-tuotteitakin ostanut, mutta käteinen loppui kesken. Menee nettikaupasta tilaamiseksi sitten. Ostakaahan tekin, tukekaa hyvää asiaa! Luonnollisesti kissaversiot kaikesta löytyy myös. ;)

Päivä oli pitkä ja mukava, tapasin koiria ja koiraihmisiä, yhden kissaihmisenkin (Terveisiä Turkuun! ;) ) ja iltapäivästä rokotustarkastajien poistuttua, toin Naninkin näyttelykehän laidalle ison näyttelyn hälinään ja hulinaan totuttelemaan. Hyvin helteessä haudutettu, vieraille pöhkimiseen taipuvainen natiainen antoikin kiltisti ihmisten katsoa suuhunsa ja käpälöidä itseään. Ehkä kokemus valmistaa sitä tulevaan esiintymiseen Porvoon koiranäyttelyssä, jonne omistaja lupasi koiran ilmoittaa korvaukseksi mieliharmista, joka inhimillisestä erehdyksestä, rokotusten unohtamisesta, aiheutui. Porvoossa Nani esiintyykin sitten nuorten luokassa.

Itse olen kasvattiini enemmän kuin tyytyväinen. Tyttö on kompakti, sillä on suora, lihaksikas selkä, upeat liikkeet ja sopivasti kulmauksia. Suloinen ja palvelualtis tyttö, josta ei voi muuta olla kuin ylpeä! Harmikseni koiran kuvaaminen taas jäi, kun tyttäreni pyyhälsi perjantai-iltana omille teilleen ja lauantaina en tietenkään ottanut kameraa näyttelyyn mukaan. Illalla en pitkän päivän jälkeen yksinkertaisesti jaksanut edes ajatella kuvaamista.

Näyttelyssä Nania kuvasi kaksikin ihmistä. Toinen Suomesta, toinen Romaniasta. Ehkäpä suomalaisen belgiharrastajan kuvia on mahdollisuus tavoittaakin joskus? -No viimeistään Nani-kuvia tulossa syyskuussa sitten! Kiitokset Minnalle koiran näyttelylainasta. Harmi, että nyt meni näin, mutta ensi kerralla olemme kaikki viisaampia! ;)

Stuff - tuliaisia koiranäyttelystä

Kun en viitsinyt salamalla kuvata, näppäsin terassilla kuvat koirille koiranäyttelystä kantamistani tuliaisista. Hilma sai uuden pedin, johon se vielä hetken mahtuu, ennenkuin kasvaa yli ja jättää pieneksi käyneen pesän perinnöksi kissoille. Kisuille tuo on tietenkin himojätti-iso pesä. Aku kävikin sen jo koemakaamassa, ennenkuin olin kenkiä ehtinyt ottaa jalasta. ;)



Maastokuvioinen peti on sitten 'jollekin'. Joku - kuka vain halukas sen omiikin - saa siinä köllötellä huoletta ja mukavasti. Peti on kevyt ja helppo siirrellä. Sen voi myös pestä koneessa, mihin siinä juuri ihastuinkin. Lisäksi siinä on tuolainen pieni söpö koirakuva, josta koitin ottaa kuvaa. Harmi vain, kun ei tarkentunut tuon paremmin.




Huumorikyltin poimin myös mukaani ja tuliaisia purkaessani meidän Rosa sanoi ensimmäisenä, että; "Et kai tuota sitten ulko-oveen laita!" No en laita. Livautin sen sen sijaan ikkunanväliin varoittamaan kutsumattomia vieraita takapihan suunnasta. Tosin siinä vaiheessa, kun kyltin näkee lukea, saattaa belgianvartiokoira olla jo pakaralihaksessa kiinni! ;D


Tämmöisiä tällä kertaan. Ja loppuun vielä yksi pakollinen sohvakuva. Nytten näette, mitä niillä peitoilla koitetaan peitellä. "Hamsterinpesä" sohvassa on koirien ja Arton pitkäkestoisen yhteistyön tulosta.

Koiralasten kuulumisia

Weekkoset ovat saaneet väistyä runsaan kissauutisoinnin tieltä, joten tässä hieman tilannepäivitystä. Pahoitteluni tapahtuneesta lajisyrjinnästä.

Nani treenaa Itä-Uusimaa r.y:n pelastuskoirissa pelastusjälkeä ja pikkulinnut kertovat, että typykkä on kehittynyt aika taitavaksi lajissaan! En voi sanoa olevani yllättynyt. :)

Milli toimittaa perhekoiran tehtäviä ja vaikken tänä vuonna ole uimakuvia saanutkaan (vink vink!), niin arvaan tytön myllertävän mökkirannan vesipetona ja isännän kalakaverina entiseen malliin.

Luau pomottaa täällä meillä kotona tervupentu Hilmaa ja äitiään. Juoksua se ei ole aloittanut vieläkään, johtuisiko hoikasta olemuksesta, joka ei syömälläkään meinaa rotevoitua. Lupe kaiketi on sellainen kukkanen, joka loistoonsa kasvaakseen vaatii aikaa, aikaa ja aikaa! Kaunis se on solakkuudestaan huolimatta, meistä ainakin!

Moton kotilaumassa on tapahtunut muutoksia ja siinä myllerryksessä emäntä unohti päivittää mulle päin yhteystietonsa, mutta nyt on taas yhteys saavutettu ja hyvinhän siellä Hyvinkään suunnallakin menee! Moton ja blogimerkinnän kuvissa esiintyvän veljensä Wekun voi bongata Belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyn junioriluokasta 8.8.

Wekku lähetti nämä kivat ketteryysharjoittelukuvat. Veneilevä perhe viettää vapaa-aikansa veden lähellä ja siellä on Wekunkin paikka. Kuvista päätellen, ei ollenkaan vastenmielinen velvollisuus. Kiitokset Pekalle ja Virpille kivoista kesäkuvista!

Kissalapsemme maailmalla

Sain sähköpostiini terkkuja Myyltä kera hienon kuvan, jossa pikkuprinsessa valjastelee ensimmäistä kertaa omistajan tyttären Iris-cornarilta perityissä valjaissa. Heli kertoilee Myyn kuulumisia muun ohessa Kuusenkerkkä-blogissaan, katsokaa loput kuvat "Valkoisesta Vauhtiviivasta" sieltä! ;)

Hugo on löytänyt nopeasti paikkansa Elinan laumassa ja kasvaa ja komistuu siellä. Finticatin Kissojen Kalevala-näyttelyssä on mahdollista tavata valkoinen pikkukolli livenä. Kuvia ja muuta Elsiilin pesä-blogissa, jota Hugon emäntä aina ehtiessään päivittelee. Kannattaa mm. käydä katsomassa, millaiset näyttelyverhot Ellu on kissoilleen ommellut.

Lolasta en ole vielä saanut uusia kuvia. Kuulumisia olen puhelimessa kuullut, Itä-Suomessa kaikki hyvin. Muista Mervi se kamera! ;)

Alla olevan kuvan Myystä turvallisesti, vetävällä askeleella suureen maailmaan tutustumassaon ottanut Heli.

Kolttostelijat kotia vailla

Ei niin, ettäkö olisin pentujen pikku jekkuilusta niin suivaantunut, että siksi heidät maailmalle lähettäisin. Näiden ei vain pitänyt alunperinkään jäädä meille asumaan. Tänään peruuntui vuorostaan Lenniltä Oma Koti. Perhesyistä ja koska poika oli pennunvaraajille jo hieman liian vanha. -No, onhan se 4kk.

Molemmat pennut ovat siis yhä vapailla markkinoilla ja omaa siamilaiskissarakasta kotiaan vailla. Mahdollistahan olisis ipanat vaikka samaan osoitteeseen myydä, kun vain ainakin Pur Naan sterilisaatio tehtäisiin lähitulevaisuudessa. Puheet itämaisrotujen hormonaalisuudesta ja varhaisesta sukukypsyydestä eivät ole legendaa.

Kuvituksena laatikkokuvia parin viikon takaa. Pannaanko pakettiin? ;)

Kolttosia

Olin ahertanut lähes tunnin keittiössä. Pilkkonut, sekoittanut, paistanut, hauduttanut. Kun ruoka alkoi olla riisiä vaille valmis, mitä tekivätkään siamilaiset kaksoset? No kutsuvat itsensä pöytään tietenkin ! Tässä tapauksessa liedelle.

Toista työtasolta poistaessani, toinen livahtaa lieden reunalle ja kun nappaan sitä niskasta poistaakseni senkin, se vetää wokkipannun broilerin rintafilepaloineen, cashewpähkinöineen, kaikkineen mukanaan lattialle! RRRAAHH!!!

Miten mulle tuleekin näistä kahdesta mieleen Kaunotar ja Kulkuri-leffan Si ja Am?

Jäljelläolevien Teonsanojen 4kk 1pv kuvat

Aurora on jäämässä kotiin. -Vai onko? Kysyä vieläkin saa. ;)

Willicon Sur Maa SIA w 67 var, f






Lennille on oma koti tiedossa.

Willicon Pur Naa SIA w 67 var, m

Naomi

Jumalaude, miten kaunis tyttö tästä on kasvanut! Aini ja Jesse kävivät moikkaamassa Campbell siskosten kanssa ja muutaman vapaalla kädellä räpsäsistyn kuvan sain siinä portaalla istuessani Namppiksesta otettua. Kyllä harmitti, etten tätä missiä erikoisnäyttelyyn ilmoittanut. :-/

New cat food bar

Vihdoin niitä kuviakin. Aloitetaan tuosta hauskasta purkista, jonka ostin männä viikolla. Meillähän kissanruoka sattuneesta syystä ostetaan kymmenen kilon säkeissä. Pienemmistä ei tällä jengillä tule kuin vihaiseksi (ja isompia ei tehdä - vink viiink, kissanruoanvalmistajat!)

Kymppäkiloisen kissanruokasäkin säilytys "rehukeittiössä" (meillä käyneet tietää, että se on yhtäkuin tuulikaappi) on kumminkin haasteellista. Kissoilla kun on ovien avaamiskyvyn lisäksi hallussa keinot porautua paperipussien lävitse. Eikä siine mene punaista sekuntiakaan. Päätin siis tehdä oman elämäni helpommaksi ja ostaa ruoalle säilytysastian, josta ei niin vain läpi mennäkään. Juu ei niin... Mutta kansi siirtyy nopsaälyiseltä neloselta sukkelasti. Kuvia seisovasta pöydästä, Lenni, Myski ja Kookos näyttävät kuinka se käy:

Äänellään se variskin laulaa

Kookos tahtoo lisää lapsia. Kaksi ei ilmeisesti ole tarpeeksi, sillä tänään muutaman päivän oirehtimisen jälkeen olemme täällä saaneet seurata full scale-kiimakäyttäytymistä selkäpiitä hyytävine karjumisineen.

Akusti koittaa tyttöä lohduttaa, kuten kaikkia hädänalaisia yleensäkin, mutta Kookos on lievästi sanottuna turhautunut saamattomaan aviomieheensä ja jos tässä ihan vain pienellä äänellä blogissa kuiskaan: aikoo myös erota ja vaihtaa nuorempaan - pienen syrjähypyn verran ainakin. Kolli on jo valmiiksi Länsi-Uudeltamaalta katsottuna.

Naimiaisiin ei kisuja kuitenkaan vielä päästetä. Tarkoitus ei ole naaraita pentukoneina pitää, eikä nuori sulho vielä välttämättä vaativan leidin päälle ymmärtäisikään - testitkin vielä tekemättä ja muut vaadittavat. Koon on siis tyytyminen kastroituun tulevaan ex-puolisoon. Myskin, eikä oman pikkupojankaan seura nykyisellään ole suotavaa, joten ilman valvontaa olessaan kissat tehokkaasti eristetään toisistaan.

Valmiina

Käytiin tänään eläinlääkärissä hakemassa eläimille valmiuksia eri asioita varten. Iisibiisiasiakkaita olivat Lupe ja Hilma, jotka vain rokotukset kävivät nahkansa alle hakemassa. Hilman mielestä tosin eläinlääkäri oli epäilyttävä ja väärässä paikassa: meidän vastaanotolla! Mielipiteensä tyttö ilmaisi murisemalla ja haukkumalla kimakasti, kun ell kulki ovista instrumenttejaan hakiessaan. Lupe sanoi lääh-lääh ja tunki lupemaiseen tapaansa itseään tutkimusta suorittavan eläinlääkärin syliin ja suuhun. :)

Nytpä on pikkuhauvojen rokotukset kunnossa ja ne ovat valmiina Lupe erkkaria, Hilma syksyn pentunäyttelyitä varten.

Myskelille tehtiinkin sitten juttuja isomman skaalan mukaan. Ensiksi valutettiin verta putkiin FIV- ja FeLV-näytteitä, sekä verityypin määrittämistä varten. Koko sen pitkän ajan, jonka verinäytteen kalastus kesti, Myski purisi ja kehräsi tyytyväisenä. Loppupuolella tosin meinasi jo kyllästyä ja hammasteli vähän peukaloani, mutta silittelystä ja kehuista leppyi ja antoi näytteet kiltisti ja hanttiinpanematta. Seuraavaksi Myskelimiestä harjattiin, jonka miakkonen otti tyytyväisenä huristen vastaan. Karvanäytteet saatiinkin joka puolelta kissaa ja lähetettiin kirjekuoressa VetLabiin. Saavat siellä tutkia sienen varalta. -Sieniepäilyähän ei ole, mutta onhan se reteetä esitellä morsioille todistusta siitä, ettei sellaista löydetty, vaikka etsittykin on.

Lopuksi vielä tuikattiin mikrosiru kaulanahkaan ja ell totesi, että pikku-Myskin mustikoista on kasvanut muhkeat ison Myskin luumut. Napatyrättömyyden olikin jo oma ell Annican porilainen kollega todennut. Näillä eväillä - jahka näytteet negatiivista näyttävät - on Myski valmiina tyttökissoja varten. Avoimen luokan excellent-tulosta haemme PIROKista syyskuussa, mutta siitä lisää, kunhan saan kisselit ensin sinne ilmoitettua...

Pentujen varaustilanteesta lyhyesti: Lenni on alustavasti varattu ihanantuntuiseen siamilaisista pitkän kokemuksen omaavaan perheeseen; Aurora on yhä vapaa, mutta sopivien kotiehdokkaiden loistaessa poissaolollaan, jää ainakin toistaiseksi kotiin kasvamaan. Kyselyt tositarkoituksella ovat toki tervetulleita.

Kuvia tulee, kun kerkiän kameraa purkamaan. Mukana kuvapläjäyksessä mm. upea kaunotar, sijoituskoirani Naomi, jonka koitan vielä vaihtaa Wiccan tilalle erkkariin, kun ei sinne omista kasvateistakaan tällä tiedolla ole tulossa kuin Wekku, Moto ja Lupe. Toivottavasti onnistuu! :)

Hilmaa! ... ja vähän Lupeakin

Hilma ja Lupe leikkii.



Ota syliin, hali, pusi, ih!!!


Takapihan töröttäjät, äiti ja tytär: Wicca ja Luau.


Hilma eestä, Hilma takaa, Hilma istuu, Hilma makaa.





Hilma ja Lupe.


Kaverukset. <3


Koira kissanpuussa (Lupe).