Kerrontaa, ei kuvia

Hauskaa Vappua väelle!

Täällä Williccolassa ei ole viikossa kummoisia sattunut. Penskat syö, kakkii ja kasvaa (ja juoksee, painii, kiipeää ja villeilee ihan villipetoina!) Myski mökötti Nexun lähtöä aikansa ja palasi sitten normaaliagendaan: yleiseen riiviöintiin ilman side kickiä.

Kollimme Icatian Aku Djinn kävi eilen jättämässä karvanoppansa eläinlääkärin roskikseen. Toipuminen on ollut nopeaa ja jos maistuu uni toipilaalle, niin maistuu kyllä ruokakin.

Olemme (minä ja Senja / minä ja Elina) ilmoittaneet tällä viikolla nuorison ERY-SYDin kesäkuiseen näyttelyyn. Debyyttinsä FIFe-näyttelyissä tekevät tuolloin Nexu ja Myski. Nexullehan tämä on samalla ensimmäinen näyttely ikinä! Myskin kehruunäyte annettiin jo maaliskuisessa TICAssa.

Kissoja ennen kauneuttaan ja komeuttaan suurelle yleisölle esittelemään ennättävät kuitenkin mustilomme Naomi (Turkkiruhtinaan Ama Lur Irunea) Hollolan pentunäyttelyssä 3.5. ja sulhonsa Wekku (Willicon Weuweu) Palveluskoiratapahtumassa 9.5. Hihasta, vaan ei hihnasta, sopii tulla nykimään oudommankin. Näkemisiin! :)

t: Eve

Kuvia eiliseltä

Marika Koivisto kuvasi eilen myös meidän Milliämme Lahden koiranäyttelyssä. Kaunis on kaunis ilman karvojaankin. Viimeisessä kuvassa laulunäyte (pahoittelemme äänen puuttumista). Marikalle iso kiitos pienen tyttömme ikuistamisesta! :)

Arvostelu -tuomari Jean-Jacques Dupas- : Very good bitch. Good head, good ears, very good neck, a little straight on front, very good topline. She is not finnished. Good coat, correct movement.

>>> JUN EH, ei sij.

Onnittelut vielä koiransa laatuarvosteluun tyytyväisille omistajille ja kiitokset koiraa kehässä esittäneille ja avustaneille Kirsille ja Hannalle. <3 Faneille tiedoksi: Millin seuraava konsertti on ulkoilmasellainen ja järjestetään erikoisnäyttelyn 2009 yhteydessä. ;)

Näyttelyjännitystä

Kaiken kevään pyörityksen keskellä ei ole tahtonut kalenteri pysyä ajantasalla ja sen sijaan, että olisin merkannut siihen Lahden KV-koiranäyttelyn, jonne kaksi kasvattiani on ilmoitettu ja Belgipäivät (jonne osallistumisemme lopulta peruuntui, kun niiden yhteyteen suunnitellut tapahtumat ja terveystarkastukset alkoivat yksi kerrallaan tippua pois mikä mistäkin syystä)... olin sopinut siihen itselleni työvuoron.

Nyt onkin olleet puhelinlinjat kuumina, kun olen ensikertalaisille kasvatinomistajilleni soitellut esitysapua näyttelyyn (Kiitos vain Kirsille ja Hannalle, jotka auliisti lupautuivat apuaan tarjoamaan) ym. Kaiken huippu oli, kun tänä aamuna soitin Moton emännälle ja tämä unisena ihmetteli "Eihän se näyttely tänään ollut?" - On se! Ja 1,5 tuntia aikaa olla kehän reunalla. Normaalin näyttelyjännityksen lisäksi siis jännitetään nyt myös, ehtiikö esitettävä koira kehäänkään. Täällä on sormenkynnet riekaleina ja tukka jännityksestä pystyssä. Miten meidän hienojen lasten Lahdessa käy?

Nexu läks

Iksu tulee.

Mutta ihan huippukotiin lähti ihana itämaisprinsessamme. :)
Vierailulla kävi myös mukava pariskunta Pohjois-Savosta, Kärpän tulevat äippä ja iskä. Naperoista on uusia kuvia tulossa, jahka Elina Nexun kanssa leikkimiseltä malttaa kameraa purkaa ja ruokalänttejä pentujen nassuista photoshopata. Ne kun ovat alkaneet sikailla ruoan kanssa. Aamulla hyökkäsivät hunnilaumana Whiskas Mmm:n kimppuun ja sama meno on jatkunut koko päivän ruokamerkistä riippumatta. Sapuskatahroja löytyy koko matkalta korvankärjistä hännänpäähän ja senhän arvaa, miltä se valkoisissa pennuissa näyttää (vaan osansa saa sinisempi Kärppäkin). Melko poffuja. =)

Viisi kissanpentua pesty

Ja föönattu. Aitaus tuunattu ja tilkitty. Viimeinen käyttämätön pesä otettu käyttöön ja naperoille uusi hiekkis ja uusi hiekka esitelty. Miksikö? -Punaruskea paakkuuntumaton kissanhiekka värjäsi koko jengin (ja kaikki niiden tekstiilit) likaisen punaruskeiksi aina ihoa myöten. Reklaamaatiota valmistajalle lähtee. Nyt on valkoinen ja paakkuuntuva hiekka - noi sitä niin paljoa maistele kuitenkaan.

Aamupäivällä kävimme muuten Lennin ja Myyn kanssa bussiajelulla: silmät ovat pienillä rähmineet muutaman päivän nyt ja totesin, ettei se pelkällä silmähuuhteella tokene. Ell määräsi kahden viikon Oftan Akvakol-kuurin koko porukalle. Kanta-asiakasetua sen verran, että pentuetarkastuksesta ei sitten enää klinikkamaksua peritä. ;)

Vaasan Eläinkeskus muisti meitä paketilla... Jotain kivaa ipanoille uuteen kotiin lähtemään. Kiitos hyvästä ideasta Amedein mammalle. <3

Veitsen alle

Tänä aamuna varasin ajan ja viikon kuluttua Akun pompulat ovat jo historiaa. Teemaan sopiva kuva Diabellalta: http://diabellalovescats.com/graphics.htm

Emokissa on Wagner

eikun sika! Kookos on sanotaanko viikonpäivät sikaillut vaan. Se viettää aikaa kahvilla, poissa pentujen ulottuvilta ja moikkaamassakin käy sen verran, että saa lapsilta namuset (märkäruoan) vietyä, tissillepyrkijöille se murisee.

Toisaalta ymmärtäähän tuon: niillä on teRävät hampaat ja niitä on PALJON - sekä hampaita, että kissanpentuja - joten aika jauhelihamyllyynhän emo itsensä asettaa, kun imettäväksi antautuu. Ja pakko on välillä sekin tehdä, kaikki itse joskus imettäneet sen tietää.

Pentujen ruokakokeilut eivät ole enää maistatusta. Ne syövät ihan oikeasti. Niin raakaa lihaa kuin märkäruokaakin. Tänään tarjosin niille elämänsä ensimmäisen annoksen "markettiruokaa" - Whiskasin Mmm silakkajotakin ja voe nami, mitenkä maistuikin! :) Raksuja on tarjolla, muttei niitä paljon välitetä nakerrella. Kun eilisiltana tein kokeeksi pari annosta emonmaidonvastiketta(ajattelin syöttää sen pennuille ruoan seassa), ja kaadoin sen kupissa lojuneiden raksien päälle, kävi siinä muutama utelias sitä maitoa sitten maistelemassa.

Myskiin ja Nexuun vastikejauhepussien tuoksu tehosi kuin kissanminttu potenssiin jotakin. Keräsin ne kiireesti roskiin ja pois, ennenkuin alkoivat singahtelemaan kattoon ekstaasissaan.

Tietenkin, kun emo vierottaa naperoita, alkavat talossa hormonit hyrrätä muutenkin. Onhan meillä tuo esipuberteetti Baila-Baila täällä jo surraamassa; uudesta kissasta ihastuneena Akukin pan-pan-panisi ketä vain, kenet kiinni saa ja sitten on nuo nuoret naiset Nexu (juu laps toki vielä) ja Kookos... mmm. Taitanen kaivella sen ell:n numeron esille jo hyvän sään aikana. Voi minun valkoista kolliani. :(

Painot oikein ja 4vk 5pv kuvat

Kuvat ylhäältä alas: Myy (250g), Hande (350g), Aurora (368g), Lenni (311g) ja Kärppä (308g)

Pentupainia

á la Lenni ja Myy. Kuvattu tänään, hetki sitten (ja sen tähden kalterin läpi, että jos olisin noussut tuolista seisomaan, olisivat tenavat syöksyneet aidalle kiljumaan mulle "syliin syliin!" vaatimuksia, eikä painihetkeä olisi saatu ikuistetuksi ;)).

Suklaapupun parempi leikki

Meillä vain Pääsiäinen jatkuu. Kuopuksen päiväkodissa askartelema pääsisäiskoriste on kissanpuussa killuessaan säästynyt yllättävän vähin vaurioin. Kuvasarjaa Nexusta, joka meillä ottaa tilaa (ja kiipeilypuita) haltuun täpinöimässä langasta roikkuvan munan kanssa. Loppuun kuva Myskistä hetkeä ennenkuin se kaataa ruusumaljakon keittiön pöydältä ja koirakaverin kanssa pesimässä.

Tulossa niitä painoja. Patterikin on viimein ostettu , vaan minne hittoon sen kauppakassien purkaja jemmasi?

Ei sitä nyt joka päivä syödä

tuumasi Aurora eilen, kun tyttäreni minun ohjeeni mukaan valmistettua kermis-lihasössöä heille (pennuille) tarjoili. Taas oli nenää nyrpistelty, mutta sormista kuitenkin ruokaa maisteltu - lautaselta ei ruokaa syönyt kukaan.

Tänä aamuna sekoitin pakkaa lisää lisäämällä normisössön maistatuksen jälkeen lautaselle Animondaa ja nostamalla aitaukseen myös kaksi uutta astiaa: raksut ja hiekkiksen. Kumpaakin käytiin haistamassa, ei muuta.

Leikit ovat ipanoilla jo raisun villejä, ihan oikeita kissanpennun leikkejä! Eilisiltana töiden jälkeen hekottelin katsellessani Myskiä, joka myös intoutui lasten kanssa vaanimaan, väijymään ja sivuttainhyppelemään. Kokoeroa on, mutta lapsella on lapsen mieli. :D

Nyt ne puntarin patterit...

Räpsyjä ja 4,5 viikkoisten painot

Alkaa vaatia kekseliäisyyttä 4,5 viikkoisten williccojen punnitseminen, nämä elosalamat kun eivät pysyisi hereillä ollessaan paikallaan hetkeäkään. Kirjuria ja muovikippoa apuna käyttäen, olemalla salamaakin nopeampi, se kuitenkin onnistui. Teonsanojen painot, ikää 4vk 2 pv:

Myy......151g
Hannes...199g
Lenni....190g
Aurora...225g
Kärppä...164g

Sinnikäs liha-kermissössön maistattaminen tuotti tänään tulosta, sillä Aurora käytti tänään pitkän tovin maistelemalla herkkua itse lautaselta. Kuvia siitä ja maitoparroista taustalla. Mukana kuvissa myös suklaa-Nexu. :)

Uudet kotisivut avattu

Hitsi, kun tulee pätkittäin mulla kaikki tieto. Uudet kotisivut on julkaistu ja tällä kertaa on sitten vieraskirjakin, eli jättäkäähän käpälänjälkenne, kun käytte saittiin tutustumassa! Willicon nettikoti osoitteessa: http://www.willicon.net

Suurkiitos Koskiahon Johannalle, webmasterilleni, joka ymmärsi minua silloin, kun en oikein itsekään ymmärtänyt ja jaksoi kärsivällisesti muokata ja muokata ja muokata aina uudestaan. Lopputulokseen olen itse ältsin tyytyväinen, toivottavasti muitakin miellyttää (ja kyllä, se suomi-versio on työn alla, mutta kun vaatisi hieman aikaa ja panostusta, mitä ei kumpaakaan ainakaan tässä vaiheessa meinaa irrota allekirjoittaneesta, mutta be patient, the day will come..)

Pentutilanteesta päivitystä sen verran, että tyttöjä kovasti kysytään ja balineesipojastakin joku kysely on tullut, mutta pentuihin tutustujia on vielä kovin vähän meillä käynyt ja tapaamatta kotiehdokastahan en pentua myy. Soitelkaa siis ja tulkaa eläintarhaamme tutustumaan. Nereidan uusi koti Turussa on varmistunut, eli tällä hetkellä sijoituskotia etsii vain Teonsanat-pentueen ainoa balineesityttö Kärppä. Myös Hanneksesta pidättäisin mielelläni jalostusoikeuksia itselläni, kun kollinkestävä koti löytyisi.

Uusia kuvia naperoista tulossa, saan iltapäivällä kuvausassistentiksi Orifame Aurinkokuninkaan äidin, Heidi S:n, joten jos vain illan tottistreenin (välillä jotain koirienkin kanssa) jälkeen jaksan kuvia ladata, ehkä jo tämän vrk:n puolella...

Linkki Willicon Jalbumiin

Kissakuvat rulettaa, koirillekin on oma albumi työn alla. Viime viikonlopun satoa uudessa willicon valokuvien kodissa, Jalbumissa. So far kaikkien kuvien copyright Elina Väyrynen.

http://jalbum.net/users/willicon/albums

Taivaallisen ihania kuvia

Kiitokset Väyrysen Elinalle, joka täällä käydessään otti karvan verran parempia kuvia kissoistamme ja parista koirulistakin. Kyllä on eroa kameralla ja kameralla, jos nyt kameran käyttäjälläkin!

Pari kuvaa lauantailta tässä. Loput tulevat uusilta nettisivuilta aukeavaan albumiin, jahka saan sen luotua ja kuvat sinne siirrettyä.

Nexu

Eilen meillä kävi ensimmäiset pennunkatsojat, mukava pariskunta länsirannikolta. Pennut olivat suloisia, mitäpä muutakaan ja koirat 100% vakuuttuneita, että vierailun päätähti olivat juuri he.

Illempana liftasin E:n ja S:n kyydissä Vantaalle, jossa vuorostaan Skazki N-ihanuudet ihastuttivat taidoillaan ja tempuillaan. Mukanani Porvooseen matkusti Skazki Nereida, Niksi-Nella, Nexu. Suklaa klassinen tabbytyttö jonka sijoitan, kunhan se oikea koti löytyy - siihen saakka itämaisprinsessa asuu meillä.

Oman kissaperheen keskeltä riistäminen ja matka vieraaseen paikkaan, vieraiden äänien ja hajujen keskellä järkytti herkkää mieltä ja niimpä ensimmäiset äänet pikkuneidistä kuultiin vasta tänä aamuna. Se on rauhoittumassa saunan puolella, jossa sillä on oma tuttu kantokassi, vettä, ruokaa ja hiekkaa. Melkoinen muutos on omasta kodista uuteen muuttaminen ja olenkin käyttänyt paljon aikaa ja hellyyttä pikkukissaan.

Jan Nyströmin ottamia kuvia Skazki N:nistä osoitteessa: http://jcn.kuvat.fi/kuvat/sadunpennut/
Star Warsin nexuja mm.: http://starwars.wikia.com/wiki/Nexu

Sadulle kiitokset ihanasta kissasta! <3

Hirveä vahinko

Meillä tapahtui se, mistä vain kuullaan, luetaan tapahtuneen toiselle. Se oli kaikki hetkessä ohi - Näätää ei enää ole. Kaikista reippain ja lupaavin. Rullakorvainen kaakaokupissa uitettu pojanköllikkä, jonka kanssa vielä iltapäivällä otin päiväunet auringossa, illalla työvuoron jälkeen se torkkui kämmenelläni. Poissa.

Ei ole sanoja, on vain epäusko ja suru.

Hmm

On tämä kissankasvatus aika erilaista kuin koirien. Kun koiranpentu syntyy, ei tarvitse karvanpituuksia tai värejä miettiä sen enempää - se on mitä on ja sinä pysyy. Kissa muuttuu.. pahimmassa tapauksessa joka päivä. Yhtenä se on yhtä, toisena toista. Meidänkin Näätä on käynyt muodonmuutosta sinisestä balineesistä sinisen siamilaisen kautta suklaa balineesiksi ja nyt kun sitä kokeneemmille kollegoille soittokierroksen jälkeen katselen, en ole lainkaan varma, että metamorfoosi tuohon päättyy. Tuleeko sitä lopulta ruskeanaamio? En tiedä. En uskalla enää uskoa omia silmiäni.Tällä haavaa Kärppä vaikuttaisi lilalta. Vieläkö se vaihtaa väriä jää nähtäväksi.

Kissat kasvattavat kärsivällisyyttä. Kaikki vie aikaa ja tapahtuu, kun on tapahtuakseen. Heti nyt mulle kaikki tänne nyt -persoonallisuuksilla, kuten minä, kissakärsivällisyyden kasvattamiseen itselleen vie enemmän aikaa kuin luonnostaan harkitsevaisilla. On vaikea esim. odottaa värin kehittymistä esittämättä siitä arvauksia. Ehkä aika opettaa, kissat ainakin.

Tänä aamuna tarjoilin kissanpennuille ensiaterian kiinteää ruokaa, broilerin jauhelihaa sekoitettuna kermaviiliin. Pennut ragoivat juuri odottamallani tavalla: kävelivät lautasen yli sotkien itsensä, toisensa ja lattian. Jatkan tarjoiluja - ehkä jossakin vaiheessa lamppu syttyy.

Pentuaitauksesta havaittua - myöskin odotettua: se vuotaa. Pennut ovat vielä niin pieniä, että pystyvät halutessaan tunkemaan itsensä aidan raoista ulos. Ja nehän haluavat! Aivan erityisesti Näätä, jonka voisi pian uudelleennimetä > Houdiniksi. :)

Tämmöisiä tänään pentuaitauksen viereltä. Kasvattajalla on sormi suussa (Näädän ja se vuoroin sitä nuolee, vuoroin pikkuhampaillaan nakertaa)... <3

Wiccalla on pentuja

Kun äidinrakkaus leimahtaa, ei sitä naurettavat puolenmetrinaidat pidättele. Pystyttelin taas aamulla lastentarhaa yön jäljiltä ja kun keskittyminen puhelusoiton vuoksi hetkeksi herpaantui, oli aitauksessa yllättäin hieman isokokoinen emo kissanpennuille. Koirien ääniin ja hajuihin tottuneille pennuille tuo ei ollut suurikaan ihmetyksenaihe. Tällä hetkellä rohkeimmin maailmaansa kartoittavat balineesipennut Hannes, Kärppä ja Näätä hakeutuivat heti ison mustan maman helmoihin Lämpöä, lohtua ja ehkä hieman maitoakin etsimään. Kolmannessa vetivät vesiperän, mutta turvaa ja lämpöä tuo suuri karvainen kyllä tarjoaa. Toki valvottuna - yksin en kilttiäkään koiraa eri eläinlajin pentujen (tai yleensäkään muiden kuin omiensa) kanssa jättäisi. Aamulta kuvapläjäystä tässä. Broiskunjauheliha-kermis gourmet tarjoilua coming up!

P.S. Päivänvalo sen todisti: Näätä ei suinkaan olekaan sininen - se on todentotta suklaa! Kärppä puolestaan on liian lämmin siniseksi - sen on oltava lila! Vau. :)

Tilaa!

Pentujen kävelyharjoitukset vaativat tilaa ja kangashäkki käy ahtaaksi, sängyllä kävelyn harjoittelu ei ole turvallista, ei liioin isojen (mutta kilttien) koirien jaloissa. Ratkaisu mulla on ollut kokoajan tiedossa, joskus vain matka ulko-ovelta ulkovaraston ovelle tuntuu olevan liian pitkä. Tänään sisuunnuin ja kävelin tuon ainakin 20 askelta suuntaansa, roudasin koiria varten hankitun pentuaitauksen sisälle ja pystytin sen samantien liki vanhoille jalansijoille olohuoneeseen.

Siinä se nyt on - koiravapaa kävelynharjoittelualue. Aitahan ei koiria pidättele, mutta minä kyllä. Ipanoiden teppastelut olivatkin perheessämme illan viihdenumero, jota jokainen - ne tähän saakka vähemmänkin pennuista kiinnostuneet - kävi läheltä seuraamassa. Arton kanssa me istuimme aitauksessa kahdestaan, heti aidan toisella puolella pentujen olemassaolon tiedostanut vanha Taramamma tuijotti silmiä räpäyttämättä pieniä ihmeitä aina sopivan lähelle eksyneitä pupupeppuja aidan raosta haistellen, Wiccan olkkarin nurkasta urisemista uhkailuista huolimatta. Aku käväisi haistelemassa poikaansa Hannesta, joka (taas kerran!) otti ensimmäisenä tilan haltuun ja loikki sen jälkeen tiehensä, Lupe nuorin koira hyppäsi kerran aidan yli ja pysyi sen jälkeen irvistelyllä ja komentelulla nahoissaan, vaikka tiukkaa se teki. Kookos ja Myski seurasivat sirkusta on and off, katosivat välillä kuin vampyyrit yöhön ja palasivat taas seuraamaan pienten valkoisten puuhia.

Sillä aikaa kun minä kuvasin, mätti Myski selkäni takana "pikkusisaruksia" tassulla päähän. Kun huomasin tähän, huomasin Myskin ja siitä onnellistuneena Myssymies unohti kaiken muun ja kömpi syliin hurisemaan.

Aika erityista ja aika hauskaa oli. Leikkihetken jälkeen keräsin naperot pesään ja sinne ne jäivät nukkumaan. Josko huomenna maisteltaisiin vauvaruokia...