Onnea Tara-mamma 14 vuotta! :)

Onnittelut meidän Tara-mammalle. Maailman kultaisimmalle belgimummelille, joka lukee ihmisten ajatuksia - ja tekee silti oman päänsä mukaan. 14 belgivuotta lumileikkejä, pakkasretkiä, rapatassuja, öisiä metsiä ja niin paljon muuta! Tara, sitä, mitä sinä merkitset minulle ja meidän perheelleemme ei voi sanoiksi pukea. Olet korvaamaton! Aarre. <3

Juhlistimme Taran synttäria kahden tunnin iltalenkillä, jonka aloitimme koirapuistoilemalla Naomin, Neven, Ainin ja Jessen kanssa ja päätimme metsälenkkiin Minnan ja Nanin kanssa, jotka houkuttelin hiihtäjiä bongaamaan (ei nähty yhtään), kun kävin mutsilta noutamassa meidän vara-avaimen. Omat avaimet olin lähtötohinoissani unohtanut kotiin... Hauskat kuuraparrat ja iloiset ilmeet koirilla kielivät, että kivaa oli ja nyt meillä täällä kotona vallitsee ihana rauha, kun jokainen on omaan lokoseensa asettunut lepäämään jo (kaiketi) yöunille. Kakkua ja muuta nautitaan ensi viikolla, kun juhlistamme Arton (s.17.1.) synttäreitä jälkikäteen ja kutsumme muutaman valikoidun ystävänkin herkuttelemaan. ;D

Zooplus-neitsyys menetetty

Pitihän se minunkin nähdä "what's all the fuzz about." Ja turmio tuli. Hullua shopping spreetäni voin vain puolustella, että meille on (toivottavasti) pentuja tulossa. Söpön pesän ja patteripedin lisäksi tilasinkin saarivaltiosta 8kg kissanpennunruokaa...

Blogistanian ihmemaassa myös uutiset matkustavat pikavauhdilla ja niimpä Ice-Olive's mamman bisnes FunkyCatkin saavutti tietoisuuteni Jalecat's-blogia lueskelemalla. Uu mama, mitä pesiä! Tahtoo! (ja puoliksi jo tilasikin *nolostuspunastushymiö*) No töitä tekemällähän tämä lemmikkiharrastuskin tekstiileineen päivineen rahoitetaan. Loppuun linkki. Vahinko kiertämään ja sitä rataa... Kai näihin joku muukin hurahtaa, hähää. ;)

Brodeeraus FunkyCat

Puita Myskille

Vauvakuume kiihtyy ja kiihtynyt vauvakuumeilija tyynnyttelee itseään saattamalla itsensä taloudelliseen ahdinkoon - ostelemalla. Myskin tulopäiväksi on nyt varmistunut 20.2. Tuolloin kasvattaja-Marika matkaa aikuisempien bailabailojen kanssa Tallinnaan kissanäyttelyyn ja voin kätevästi noutaa Porin tuontimme Helsingin satamasta.

Kotia on pikkumiehen tuloon valmisteltu hankkimalla uusia piilo- ja riekkupaikkoja. Ensin huusin nettihuutokaupasta siitikuntoisen Delttan, seuraavaksi tulin puolivahingossa tilanneeksi uuden uutukaisen Catmaxin Myskille terassipuuksi ja tähystyspaikaksi keittiöön. Huovan väri mätsää keittiökalustoon, kuinkas muuten.

Balivauvat ehkä saavat Myskin pienempää pesäpuuta lainata, taikka sitten pitää vielä niillekin erikseen joku jostain... Pikkukissanvessan niitä varten löysin hieman yllättävästäkin paikasta, kun supermarketin muovihyllyltä silmiin osui kirsikanpunainen, neliskanttinen pesuvati. "Pesuvati" ja katinkontit! Ihan selvä kissavauvanvessa.;D Myskin omavessa on luonnollisesti miehekkään sininen (ja katollinen).

Kuvassa Delttan edellinen omistaja esittelee tasokotia.

Näyttelykuulumisia

Lahden näyttely meni kivasti. Millin (Wahini Hai) perhe ei valitettavasti päässyt tyttöä kannustamaan, kun olivat vatsataudin kourissa, mutta kasvattajan luotsaamana pikkukoira selvisi päivästä hyvin ja tilanteeseen tottumattomuudestaan huolimatta esiintyi kehässä sen verran, että tuomari näki koiran laadun ja liikkeitäkin silloin, kun neiti malttoi ravia esitellä. ;)

Tulokseksi saatiin vanhan kansan sileät ykköset, eli nykykielellä EH/1, luokkavoitto siis. :)
Arvostelu oli todella hyvä ja olin kauhean iloinen ja tyytyväinen siitä, että viimein sain Millinkin kehiin ja ennenkaikkea siitä, että pikkuprinsessa oli niin reipas, kiva ja kiltti. Kaikkiin - vieraisiinkin - uteliaasti suhtautuva ja suoraan syliin pyrkivä.

Seuraava näyttely onkin Tampereella maaliskuussa, sinne lähtevät meidän porukasta Luau Rosan kanssa ja mahdollisesti myös Moto. Luau on kyllä pudottanut karvaansa niin, että näyttää aivan ravunsyötiltä, vaikka muuten sievä koira onkin. Huhtikuun Lahden KV:seen Jari lupasi tuoda Millin ja ehkä saadaan Wekkukin paikalle houkuteltua. Siitä kuitenkin lisää tuonnempana.

Kissahäät

Kookoksen kauan odotettu mouru alkoi ja täällä on viikonloppu vietetty kissahäitä. :)
Odotamme siis Akun ja Kookoksen jälkikasvua syntyväksi maaliskuun puolivälissä. Koska Aku on valkoinen, vasta jälkeläisistä selviää, kantaako miakkonen valkoisensa alla minkä väristä maskia. Kookoksen sävelet ovat selvemmät: se periyttää vain klassisia naamiovärejä, jotka toki esim. punaiseen yhdistettynä niiavat pois alta tai taittuvat kilpikonniksi. Molemmat vanhemmat kantanevat suklaageeniä (häviävän pieni mahdollisuus kaneliin kai on pidettävä mielessä aina kun suklaaväreistä puhuu?) ja diluutiota, Aku luonnollisesti valkoistakin, eli aika monenkirjava pesue meillä kevättalvella pentulaatikossa saattaa vipeltääkin! Nyt vain varpaat ja sormet ristiin, että kaikki menee oikein ja oppikirjan mukaan, emo voi hyvin ja pennunsiemenet masussa itävät!

Jo heti ekan hääyön jälkeen sovittiin, että maaliskuun 14. pidettävään Tampereen koiranäyttelyyn lähteekin Lupen kanssa Rosa, enkä minä (päivystän kotona pentuja syntyväksi) ja kun mulla seuraavana päivänä on kissankasvattajakoulutus Helsingissä, on Rosa puolestaan synnytyspäivystäjä ja soittaa mut kurssilta kotiin, jos alkaa tapahtua. Ensi viikonloppuna Lahteen lähden vain minä, sillä Moton ilmoittautuminen ei ensi kertaa koiraa näyttelyyn ilmoittavalta omistajalta mennyt ihan putkeen ja kuorikin jäi postittamatta. Millin kuitenkin olen itse kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ilmoittanut ja oletan sen siellä tapaavani.

Naomi ihana pikkurellu on meillä viikonloppukylässä ja harmittaa niin, kun ei ole toimivaa kameraa, se on ihan huwjan siewä! <3 Kyllä täytyy sanoa, että kaikin puolin olen mimmiin tyytyväinen - no, haukkua se toki saisi vähemmän, on kai sen isosiskoltaan Neve the schipperkeltä omaksunut? Hieno pentu ja ihanan helposti laumaan solahtava. Olemme nauttineet kuutamoöistä ja lenkkeilleet lähipelloilla, myös kylässä ja koiraihmisten käpälöitävänä on käyty. Kissat ovat Naomista kuitenkin parhautta, sellaisia ei kotona ole. Jänniä ja vähän pelottaviakin otuksia. Reippaasti Nomski kuitenkin lähestyy, vaikka häntä pystyssä peffa edellä kohti tulevaa Kookosta seuraavassa hetkessä pakoon pyrähtääkin. Onhan se aika straight forward, ei käy kieltäminen... ;D Pennun kokemusmaailmaa meillä oleskelu kuitenkin laajentaa ja sen on aikanaan helpompi tulla meille myös synnyttämään, kun paikat, ihmiset ja eläimet ovat entuudestaan tuttuja. Puhumattakaan siitä, kuin mieluisaa meistä on pentukarvaista sulostusta pitää, nyt kun Luaukin on kuin salaa päässyt eskari-ikäiseksi ja -kokoiseksi kasvaa hujahtamaan.

Let me introduce.... Myski!

Senja teki loppiaisena reissun Poriin uutta poikaamme tapaamaan ja paitsi kyllösmäistä live-tilanneselostusta puhelimessa ja ihania sininaamioisia multimediaviestejä, sain sähköpostiini täyslaidallisen pikku-Myski-kuvia (Kiitos, Senja! :))

Myski? Kyllä, Myski. Perheessämme eläinten nimeäminen on aina enemmän tai vähemmän PROSESSI, jossa lopullinen valinta on aina enemmän tai vähemmän kompromissi, neuvottelujen ja pitkällisen työstämisen tulos. Nimien ilmaanheittelyvaiheessa tyttäreni tuli mainineeksi Maskin, jota suussa maistellessani huomasin heti sen potentiaalin. Pienellä vääntelyllä ja pyörittämisellä siitä saatiin mieleinen ja loppu on Willicon nimihistoriaa... Myskihän on kallisarvoinen ja voimakkaasti tuoksuva - aivan kuten siamilaiskollitkin tapaavat olla ;)! Mikä siis parempi nimi tulevalle ruiskumestarille?

Myski kasvaa vielä muutaman viikon (5,5) emo Luttiksen ja ihmisemo Marikan hoivissa Baila Bailan simskupesässä. Suunnitelmia sen kotiintuomiseksi on tehty. Suunnitelma A sisältää matkan Jyväskylän kissanäyttelyyn ja pennun noutamisen sieltä. Suunnitelma B... tä ei ole. Eli näillä näkymin tapaan 15.2. ihanan pikkuheppulimme ekan kerran! Sydän aivan pakahtuu odotuksesta ja suurista, emollisista tunteista! Kulu aika nopeaan. :)

Kuvan Myskistä otti Senja Helle. Lisää kuvia ja matkakertomusta Orifame-blogissa.