Uusi vuosi, sinistä ja suklaata

Vuosi vaihtuu jälleen. Kuinka ne tuntuvatkin tekevän sitä kiihtyvällä tahdilla, ei meinaa keretä edellisen kyytiin kunnolla, kun jo taas uutta tunkee ovesta sisään :). Ensi vuoden alku on sangen kissamainen, kun kuluvan vuoden lopulla syntyneet kissanpennut saapuvat laumanvahvistukseksi. Urospennun valinta on jo selvä ja uskallan sen vihdoin ääneen sanoa: saamme perheeseen aidon ja alkuperäisen bailaajan =). Baila Bailan Sara-pentueen sininaamioinen Rauhan aika on meille varattu ja nyt vain odotellaan miehen luovutusikään ehtimista. Kyseessä on Orifame-kissalan sijoituskissa, jonka haltija tulen olemaan minä, omistaja Senja Helle.

Suklaata puolestaan saamme itämaisen pitkäkarvan muodossa Skazki-kissalasta. Olen varannut N-pentueesta tyttösen, jonka näillä näkymin tulen sijoittamaan ystävälleni. Pennut syntyivät vasta eilen, joten onko pyjaman kuvio raidallinen vai pilkullinen, selviää vasta kun lapsukaiset tuosta varttuvat ja vahvistuvat. 4/6 on kuitenkin suosikkikuviotani: klassista tabbyä! Pentueen kasvua voit seurata Skazki-blogista.

Näiden suloisten, linkin takaa löytyvien pentukuvien myötä haluan toivottaa Hyvää Uutta Vuotta! Pitäkäähän huolta karvaisista ystävistänne, älkää niitä rakettien ristituleen viekö, vaan pitäkää hyvänä kotona, tarjotkaa nakkia ja perunasalaattia, perunalastuja ja texmexiä. Halaukset kaikille kavereille, kaksi- ja nelijalkaisille. Olette tärkeitä, joka ikinen!

P.S. Jos lisäkseni joku muukin kokee uudenvuoden paukuttelun rahanhukkana, turvallisuusriskinä ja ympäristön roskaamisena, allekirjoittakaa ilotuliteadressi osoitteessa: http://www.adressit.com/ilotulitteet-pois-kaupoista

Kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään aution näköistä

Kuka on puu ja ketkä metsä selviää, kun eilen kuulemani suru-uutinen julkistetaan. Olen taas itkenyt ja itkenyt; ihmetellyt elämän epäoikudenmukaisuutta, lyhyyttä; kuoleman lopullisuutta. En löydä edes sanoja, otsikkokin on lainattu. Ihminen, jonka elämäntyö oli koirat, on poissa.

Voimia läheisille ja perheelle. Olette ajatuksissani.

Iloista Joulua kaikille

Kiitokset kaikille ystäville kuluneesta vuodesta. Kiitos kasvatinomistajille ihanien kotien tarjoamisesta vauvoillemme. Kiitos Willa siitä, että olit.

Eilisilta kului itkien vuoden menetyksiä, tänään lähden hakemaan joulumieltä joulukirkosta ja äidin joulupöydästä. Huomenna olen töissä taas. Kaikille tutuille koira- ja kissamaisille, muillekin kuin eläinihmisille haluan toivottaa oikein Hyvää Joulua.

Joulun alla

Viime hetken vastahakoinen ostoksillakävijä (allekirjoittanut) kävi jouluostoksilla kaupungilla. Pikkukaupunkimme tärkeimmästä kaupasta, Nelitassusta löysin juuri sopivan joululahjan Tara-mamsullemme, joka reilun kuukauden päästä täyttää 14 vuotta. Vaikka Tara muuten reipas ja hyvävointinen koiravanhus onkin, alkaa ikä näkyä liikkeissä. Back On Track-tuotteista olen kuullut paljon hyvää ja päätinkin yhdistetyksi joulu- ja synttärilahjaksi ostaa Taralle BOT-takin. Pet Pointin mainoslehtisestä kuitenkin huomasin, että Tassuun on tullut BOT-makuualustoja ja kun se oli vielä puolet takkia halvempikin, pakattiin se enempiä pähkimättä mukaan.

Uusia leluja en tällä kertaa ostanut, en luitakaan kun olin vielä aikeissa kaupungilla kierrellä. Kissoille nappasin sentään testattavaksi pussukan Orijeniä. RC-ruotuun on helppo palata, ellei tuote sovi ja tokihan 1st Choiceakin saadaan Kiian kautta tilattua. RC on kuitenkin se peruskaura, josta väliin muihin merkkeihin harhaillaan ja palataan taas takaisin. Ja toki kissojemme suuri suosikki: raaka liha.

Jyväskylän kissanäyttelyyn lähti tänään ilmoittautuminen. Kookoksen eka FIFe-näyttely. :)

Pikkuserkku piipahti

Kaveri soitti eilettäin, sanoi tänään ajelevansa Porvoon kautta ja kysyi, satuttaisiinko iltapäivästä olemaan kotosalla. No satuttiimpa hyvinkin! :) Mentiin Lupen kanssa koirikselle (harvinaista herkkua meidän muffeille, enimmäkseen juoksutan ne vapaana pellolla) meidän pentujen pikkuserkkua Mamaa 17kk ja Annea tapaamaan.

Pikkutytöillä riitti hauskaa, yhteinen sävel ja leikki löytyi heti ja Annen kanssa vedettiin kuntolenkkiä samalla koirajuttuja puhellen mustien salamien suihkiessa ympärillä. Naomi ei siskopuolta kerinnyt näkemään, kun liian lyhkäsellä varotusajalla Ainille miittausmahdollisuudesta ilmoitin, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Myös valokuvien otto jäi seuraavaan kertaan, kun pilvisen päivän harmaa valo ei välttämättä ole se mustien koirien kuvaamiseen kannalta edullisin ja muutenkin oli kivempi antaa kakaroiden riekkua ja juosta kuin alkaa yrittää sovitella niitä potrettiin.

Lähtiessä annettiin Lupen uutuudenkarhea green monster-lelu Mamalle kotiinviemisiksi, kun se siihen tykästyi. Ostetaan sitten vaikka Tampereen näyttelystä uusi tilalle.

Lahteen on Weekkosista ilmoitettu Moto ja Milli.

Hyvästit ystävälle

Olin kirjoittanut koiran- ja kissanomistajan maailman iloista ja suruista: odotetusta pentueesta, jota ei sitten tullutkaan, pikkukissasta, jonka henkilöllisyys on yhä Suuri Salaisuus ja vuotiaasta vierasmaalaisesta koiranpennusta, jonka ostoa harkitsen, vaikkei mulla ole rahaakaan, kun Elämä jälleenkerran asetti mun pienet pähkäilyni, huoleni ja haaveeni mittakaavaan.

Sain eilen tiedon erään nettiystäväni äkillisestä poismenosta. Kissaihminen, koiraihminen, rempseä ja räiskyvä ihmisihminen (vaikkei sitä myöntänytkään) oli nukkunut maailmasta pois kotonaan kaksi päivää aiemmin. Sitä on vaikea uskoa ja hyväksyä. Lukiessani viimeisiä merkintöjä ja tunnelmia hänen blogistaan, tyhjensin pullon ranskalaista siideriä, vuoroin itkin ja vuoroin nauroin. Mikä tarinankertoja hän olikaan loppuun asti, mikä loistotyyppi, persoonallisuus!
... Ja kuinka loputtoman yksin voi ihminen olla, vaikka kulissit olisivat kunnossa, työ, harrasteet, ympärillä rakkaita - kaksi- ja nelijalkaisia.

Olo on ontto ja surullinen, edelleen hieman epätodellinen. Tänä Lucian päivänä sytytän kynttilän hänen muistolleen, eilen olin siihen vielä liian turta. Jää hyvästi, ystäväinen! Sateenkaarisillan toisella puolen sinä ja heiluvahäntäiset koirasi olette jälleen yhdessä.

Vauvakuumetta

Ei se vauvakuume Naomin hakemiseen päättynyt, toisen eläinlajin vavvat vilisee unissa öisin ja herään aamuisin nimimietinnöt päässäni. Vaikea on pitää salassa ja taisipa se jo tuolla kissapalstalla lipsahtaakin: meille odotetaan kissavauvaa. Mosjöön henkilöllisyyttä en vielä lähde erittelemään, liian monta liikkuvaa palaa vielä palapelissä ja pennut hyvin nuoria (siis syntyneet kuitenkin jo)...

Lisäksi sain toisenkin vauvasalaisuuden kantaakseni ja ai että onkin vaikeaa pitää suuta supussa, sikälipaljonkauheasti olen iloinen ja innostunut tulevasta pentueesta. Se onkin sitten jotain ihan muuta. Voi kun voisin kaiken kotiin haalia, mitä halajan; mutta järjen ääntä (minullakin sellainen ihan pieni on, vaikka suurimman ajasta se huutaa ääni käheänä kuuroille korville) koetan nyt kuunnella ja vakuutella itselleni, että tulee se toinenkin pentue vielä.

Kookos pitää hullua edelleen jännityksessä, eikä itämaisten kissojen hormonaalisuudesta ole täällä tietoakaan, syyskuun juoksun jälkeen ei ole uutta mourua kuulunut ja näyttäisi siltä, ettei sitä kuulu jatkossakaan. Tyttö on iloinen, seurallinen, virkeä ja leikkisä, mutta korvanpesua ja pikku painia suurempaan läheisyyteen Akustin kanssa se ei koe tarvetta. Saa nähdä saadaanko täällä pikkubalineeseja alulle ennen uuden kollin laumaan liittymistä ensi helmikuussa.

Ruhtinatar

... on saapunut. Kävimme eilen hakemassa Turkkiruhtinaan Ama Lur Irunean "Naomin" kotiin Porvooseen. Sirulle kiitokset kauniista ja hyvätapaisesta koiranpennusta, Ainille ja Jesselle onnea paljon uudesta perheenjäsenestä. Tästä se teidän osuus hauvelin yhteiskuntakelpoiseksi kasvattamisessa sitten alkaa. ;)

Naomin kuvasi Johanna Koskiaho.